Kirjoittaja: Helinä Laajalahti

Isäni Toni Erdmann

Jos et ole aiemmin vaivautunut elokuvateatteriin asti katsomaan lähes kolmen tunnin mittaista saksalaiselokuvaa, nyt se ehdottomasti kannattaa! Maren Aden ohjaama ja käsikirjoittama Isäni Toni Erdmann palkittiin keväällä Cannesissa FIPRESCI:n palkinnolla, ja se kisasi myös Kultaisesta palmusta. Se on valittu vuoden 2016  parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi ja Saksan ehdokkaaksi niin Golden Globes kuin Oscar-gaalaan. Draamakomediaksi luokiteltava elokuva on yhtä aikaa hurmaavan kevyt ja ajatuksia herättävä, ja tarinan herttainen hulluus saa elokuvan tuntumaan varsinaista kestoaan lyhyemmältä.

The Ones Below – Alakertalaiset

Naapurit voivat olla mukavia, raivostuttavia tai vaikkapa kamalia kyttääjiä. Erityisasemaan nousevat kuitenkin suoranaisen pelottavat naapurit, ja kun pelottavien naapureiden konseptiin sekoitetaan muutenkin hauras ensiraskauden tila, ollaan helposti Roman Polanskin ja Alfred Hitchcockin tunnelmien jäljillä. Tähän tiivistunnelmaisen draamatrillerin rakoseen solahtaa myös brittiläisen David Farrin esikoiselokuva The Ones Below – Alakertalaiset.

Julieta

Alice Munron Karkulainen-novellikokoelman kolmen tarinan pohjalta käsikirjoitettu Julieta on yhtä aikaa sekä Pedro Almodóvarin näköinen että omaleimaisen espanjalaisohjaajan tarinankerrontatavasta poikkeava elokuva. Edellisen elokuvansa (Matkarakastajat, 2013) äärimmäisestä hulluttelusta jälleen vakavamman aiheen pariin siirtynyt Almodóvar tuntuu Julietassa lähes lakonisen tasaiselta. Vaikka elokuvassa käsitellään suuria tunteita, siitä puuttuu ohjaajan useille elokuville tyypillinen vuoristoratamainen vakavuuden ja huumorin vuorottelu. Komediaa ei elokuvassa nähdä tällä kertaa lainkaan ja vakavuudessaan Julieta onkin lähempänä viiden vuoden takaista Iho jossa elän -trilleriä.

Naapurit 2

Joskus räävittömätkin hömppäkomediat onnistuvat tarttumaan ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen aiheeseen ja ujuttamaan siitä huumoriinsa osuvia pistoja. Jatko-osa vuonna 2014 julkaistulle Naapurit-komedialle on iloinen yllätys, sillä vaikka se toistaa ensimmäisen elokuvan teemaa nuorten ja ”vanhojen” vastakkainasettelusta, on se myös ykköselokuvaa inhimillisempi ja yhteiskunnallisesti tarkkanäköisempi. Mutta kuten K16-ikärajasta voi päätellä, ei se silti unohda räävittömyyksiäkään.

Outolintu-sarja: Kapinallinen

Veronica Rothin nuortenkirjoihin pohjautuva Outolintu-sarja on ehtinyt toiseen osaansa. Ensimmäisessä elokuvassa esitelty maailmanlopun jälkeinen maailma erikoisine yhteiskuntineen alkoi loppua kohden pirstaloitua nuoren tytön paljastuttua divergentiksi, outolinnuksi, jossa on kaikkien yhteiskuntaryhmien piirteitä. Kakkososa, Kapinallinen, jatkaa Trisin (Shailene Woodley) matkaa lokeroihin sopimattoman tytön jouduttua ystävineen maanpakoon.

Somewhere

Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisen leijonan voittanut Sofia Coppolan Somewhere on saanut osakseen sekä haltioitunutta suitsutusta että suoranaista inhoa. Se ei ole kovin helposti lähestyttävä, ja nopeatempoisiin elokuviin tottuneille katsojille se saattaa näyttäytyä liian hitaana tai vaikeaselkoisena.