Somewhere kertoo Stephen Dorffin näyttelemästä Johnny Marcosta, suositusta näyttelijästä, joka elää Chateau Marmont -hienostohotellissa, tilaa sinne tankotanssijoita ja ajaa mustalla Ferrarillaan. Hänen elämänsä on kuitenkin emotionaalisesti tyhjää, ja ainoan inhimillisyyden pilkahduksen vakavailmeiseen mieheen saa hänen 11-vuotias tyttärensä Cleo (Elle Fanning), joka asuu äitinsä luona.
Cleon äiti lähtee määrittelemättömäksi ajaksi matkoille, ja tyttö muuttaa isänsä luo. Yhdessä he matkaavat muun muassa Italiaan mainostamaan miehen uusinta elokuvaa, ja isä-tytär -yhteys alkaa tuoda tolkkua Johnnyn zombiemaisena kuvattuun, managerin puheluiden mukaan toimivaan elämään.
Koko ikänsä viihdemaailmassa eläneen Coppolan omaelämäkertaiseksi helposti miellettävä Somewhere on konseptiltaan mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka maailman valokeilassa ja yltäkylläisyydessä eläminen voi olla pinnallista ja sisällöltään tyhjää. Samalla se kuvaa läheisten ihmissuhteiden tärkeyttä itsensä kokonaiseksi tuntemisen apuvälineenä.
Marie Antoinetten runsauden jälkeen Coppola on palannut Lost in Translationin tyyliseen minimalismiin. Somewhere on idealtaan hyvä, mutta toteutukseltaan se on vaativaa ja paikoitellen tylsääkin katsottavaa. Useita kohtauksia venytetään todella kauan ilman, että se varsinaisesti veisi tarinaa eteenpäin. Elämäänsä tylsistynyt Johnny nähdään ajamassa Ferrarillaan kiekkaa toisensa jälkeen ja tuijottamassa lasittunein silmin tankotanssijoiden esitystä niin pitkiä aikoja, että niistä alkaa huokua tekotaiteellisuuden tuntu.
Somewheressä puhutaan todella vähän, mikä nostaa näyttelijöiden harteille kasattua painetta tunnelmien tulkkeina. Dorffin tyhjän paperin kaltainen ilmeettömyys vahvistaa Johnnyn sisäistä tyhjyyttä, mutta tekee elokuvan katsomisesta raskaan. Suloinen Fanning on elokuvan piristysruiske, ja hänen ollessaan kuvassa tarinaankin tuntuu paistavan aurinko, mikä Johnnyn tapauksessa vertauskuvallisesti tapahtuukin.
Francis Ford Coppolan tyttäreltä on odotettu paljon, ja hieno Lost in Translation toikin hänelle parhaan käsikirjoituksen Oscarin vuonna 2004. Toistaiseksi hänen uransa on ollut hieman epätasainen, mutta selkeästi kohta nelikymppisellä naisella on potentiaalia edetä urallaan loistaviin suorituksiin. Somewhere ikävä kyllä jää jälkeen Coppolan töiden kärjestä.
Päivi Laajalahti
Tähdet: ★★
Somewhere – Traileri