Burton ja Depp vai Scorsese ja De Niro? Mikä on paras ohjaaja-näyttelijäkaksikko?

24.1.2015 15:41

Elokuvahistoriassa tunnetaan monia ohjaaja-kaksikko-työpareja, jotka ovat toistuvasti saaneet aikaan merkkiteoksia. Episodi päätti laittaa ne järjestykseen. Juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Episodin numerossa 5/2010.

Teksti: Jussi Huhtala

10 Tim Burton ja Johnny Depp

Sweeney Todd

Olisi vaikea kuvitella Johnny Deppin näyttelijänuraa ilman ohjaaja Tim Burtonin vaikutusta – tai toisinpäin. Depp on näytellyt peräti kahdeksassa Burtonin ohjaamassa elokuvassa. Useista niistä on tullut moderneja klassikoita.

Televisiosarjalla 21 Jump Street (1987–1990) läpimurron tehnyt Depp sai pääroolin Burtonin vuoden 1990 elokuvassa Saksikäsi Edward, vaikka elokuvastudio halusi tähdeksi Tom Cruisen. Selvästi tuntemattomampi Depp oli Burtonin riskivalinta, joka onnistui. Depp on sen jälkeen monta kertaa osoittanut, että teinityttöjen suosikin imagosta huolimatta hän pystyy näyttelemään ristiriitaisiakin hahmoja, oli sitten kyseessä maailman huonoin elokuvaohjaaja (Ed Wood) tai viktoriaanisen Lontoon murhaajaparturi (Sweeney Todd). Liisa ihmemaassa -elokuvassa Depp ei ollut pääosassa, mutta hänen roolinsa hulluna hatuntekijänä oli olennainen osa elokuvaa. Viimeisin yhteistyö on vuonna 2012 valmistunut Dark Shadows.

9 Aki Kaurismäki ja Matti Pellonpää

kaurismakipellonpaa

Matti Pellonpää (1951–1995) oli Aki Kaurismäen elokuvien vakionäyttelijöitä Kati Outisen ohella. Jo vuonna 1962 Mikko Niskasen elokuvassa Pojat elokuvauransa aloittaneesta Peltsistä tuli nopeasti Aki Kaurismäen (ja myös Mika Kaurismäen) selkeä luottomies. Hän toimi Kaurismäen alter egona ja tulkitsi lakonista Kaurismäkeläistä dialogia omintakeisella tavallaan. Pellonpää näytteli vähäeleisesti, mutta pystyi samalla olemaan vakuuttava hyvinkin erilaisissa rooleissa.

Verbaalisesti ja musikaalisesti lahjakas Pellonpää hallitsi paitsi näyttelemisen myös elokuvanteon tekniikan ja oli monella tavalla Kaurismäelle tärkeä aisapari. Jotain Pellonpään taidoista kertoo se, että hänet palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla parhaan näyttelijän palkinnolla elokuvasta Boheemielämää – roolista, jonka hän esitti ranskaksi osaamatta kieltä lainkaan.

Pellonpää kuoli yllättäen vuonna 1995 vain 44-vuotiaana. Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi Pidä huivista kiinni, Tatjana. Aki Kaurismäen elokuva, kuinkas muuten.

8 Josef von Sternberg ja Marlene Dietrich

sternberg-dietrich

Marlene Dietrich (1901–1992) teki läpimurron itävaltalaissyntyisen Josef von Sternbergin ohjaamalla elokuvalla Sininen enkeli (1930), joka filmattiin sekä saksaksi että englanniksi.

Dietrich oli esiintynyt ennen sitäkin useissa elokuvissa, mutta Sininen enkeli oli ensimmäinen päärooli, ja se teki hänestä välittömästi tähden.

Dietrich ja von Sternberg tekivät yhdessä kuusi muutakin elokuvaa, joista tunnetuimpia ovat Marokko (1932), Shanghain pikajuna (1932) ja Paholainen on nainen (1935), joka jäi heidän viimeiseksi yhteistyökseen.

Von Sternbergin ura hiipui Dietrich-elokuvien jälkeen. Myös Dietrichin parhaat elokuvat syntyivät tuolla kaudella. Myöhemmin Dietrich jätti pääroolit vähemmälle ja keskittyi laulajanuraansa.

Dietrich on yksi valkokankaan suurimpia tähtiä kautta aikojen, ja siitä hän saa paljolti kiittää von Sternbergiä. Elämäkerrassaan Berliinitär hän antaakin von Sternbergille tunnustusta ja kertoo, että ”von Sternberg oli oman sukupolvensa ja koko elokuvamaailman ainutkertainen nero”.

7 Don Siegel ja Clint Eastwood

siegeleastwood

Clint Eastwood löi läpi ohjaaja Sergio Leonen ”Dollaritrilogialla” (Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden, Hyvät pahat ja rumat). Heidän yhteistyönsä kesti kuitenkin vain noiden kolmen elokuvan verran. Ohjaaja Don Siegelin (1912–1991) vaikutus Eastwoodin uraan oli syvempi ja kesti huomattavasti pidempään.

Siegel ja Eastwood aloittivat yhteistyönsä elokuvan Rautainen Coogan (1968) myötä. Marc Eliotin kirjassa Clint Eastwood – Viimeinen cowboy kerrotaan, että omissa näkemyksissään yhtä tinkimättömät Siegel ja Eastwood paukuttivat aluksi päitään vastakkain mutta muodostivat sittemmin erinomaisen työsuhteen. Myöhemmin miehet tekivät yhdessä muun muassa klassikoiksi muodostuneet elokuvat Likainen Harry (1971) ja Pako Alcatrazista (1979). Siegelillä oli merkitys paitsi Eastwoodin menestykseen näyttelijänä myös myöhempään uraan ohjaajana. Siegelistä tuli oppi-isä, joka opetti Eastwoodille monet elokuvabisneksen temput.

6 John Ford ja John Wayne

fordwayne

Ohjaajalegenda John Ford (1894–1973) tunnettiin siitä, että hän käytti tutuksi tulleita kuvausryhmän jäseniä, käsikirjoittajia ja näyttelijöitä elokuvasta toiseen. Jotkut Fordin yhteistyökumppanit tekivät hänen kanssaan töitä vuosikymmeniä. Yksi heistä oli John Wayne, joka näytteli parissakymmenessä Fordin ohjaamassa elokuvassa.

Heidän yhteistyönsä ohjaajana ja näyttelijänä alkoi jo 1920-luvulla. Kun Ford valitsi tuntemattoman Waynen pääosaan elokuvaansa Hyökkäys erämaassa (1939), syntyi yksi lännenelokuvan klassikoista. Myöhempinä vuosina Wayne ja Ford tekivät yhdessä muun muassa sellaisia elokuvahistorian merkkipaaluja kuin Keltainen nauha (1949) Etsijät (1956), Rio Bravo (1959) ja Mies joka ampui Liberty Valancen (1962). Wayne saattoi olla näyttelijänä yksipuolinen, mutta on vaikea kuvitella Fordin mestariteoksia ilman Waynen jäyhän miehistä hahmoa.

5 François Truffaut ja Jean-Pierre Léaud

truffautleaud

Jean-Pierre Léaud oli François Truffautin selkeä alter ego. Heidän yhteistyönsä alkoi jo Truffautin ensimmäisessä pitkässä elokuvassa 400 kepposta (1959), jossa 14-vuotias Léaud esitti päähenkilö Antoine Doinelia. Monenlaisia vaikeuksia kotona ja koulussa kokeva roolihahmo perustui Truffautin omiin nuoruusmuistoihin.

Léaud esitti Doinelia vuosien 1962–79 välillä vielä kolmessa muussakin pitkässä elokuvassa (Varastettuja suudelmia, Nuoripari, Rakkaus karkuteillä) sekä lyhytelokuvassa Antoine & Colette. Niissä näyttelijä vanhenee elokuvien mukana teini-iästä keski-iän kynnykselle.

Léaud on esiintynyt monien muidenkin merkittävien ohjaajien elokuvissa kuten Bertoluccin Viimeinen tango, Godardin Maskuliini feminiini. Eikä pidä unohtaa Léaudin roolitöitä kahdessa Aki Kaurismäen elokuvassa (I Hired a Contract Killer ja Boheemielämää). Léaudin yhteistyö Truffautin kanssa oli kuitenkin jotain täysin poikkeuksellista elokuvahistoriassa.

4 Werner Herzog ja Klaus Kinski

herzogkinski

Legendaarinen saksalaisohjaaja Werner Herzog (s. 1942) on tehnyt kymmeniä elokuvia, mutta parhaiten hänet tunnetaan yhteistyöstä maanmiehensä, näyttelijä Klaus Kinskin (1926– 1991) kanssa. Kinski oli maaninen ja tinkimätön taiteilija, joka oli usein eri mieltä ohjaajan kanssa ja sai kuvauksissa hysteerisiä raivokohtauksia. Kun kiivasluonteinen Kinski ja eksentrinen ohjaajanero Herzog tekivät elokuvaa, mitä tahansa saattoi tapahtua. Perun sademetsässä kuvatun konkistadoreista kertovan Aguirre – Jumalan viha -elokuvan kuvauksissa Kinski riehui aseen kanssa, ja Herzog puolestaan uhkasi tappaa hänet ja itsensä. Hillittömistä riidoista huolimatta he tekivät yhdessä viisi elokuvaa 1970–80-luvuilla. Niissä Kinskin intensiivisellä roolityöllä on valtava merkitys. Aguirren lisäksi Kinski ja Herzog tekivät kauhuklassikko Nosferatun uusintaversion sekä pakkomielteisestä oopperan ystävästä kertova mestarillisen Fitzcarraldon.

Herzog on tehnyt Kinskistä kertovan dokumentin Mein liebster Feind – Klaus Kinski, jossa kerrotaan tuosta omalaatuisesta ystävyyssuhteesta.

3 Alfred Hitchcock ja James Stewart

James Stewart & Alfred Hitchcock

Alfred Hitchcockilla oli kaksi luottonäyttelijää yli muiden: Cary Grant ja James Stewart. Stewartin kanssa Hitchcock teki kaikkein suurimmat elokuvansa: Takaikkunan (1954) ja Vertigon (1958).

Sekä Hitchcock että Stewart olivat jo luoneet mittavan uran, kun he tekivät ensimmäisen yhteisen elokuvansa, pitkistä otoista koostuvan ja reaaliaikaisesti etenevä jännitystarinan Köysi (1948).

Roolityöt Takaikkunassa (1954) ja Hitchcockin oman elokuvan uusintaversiossa Mies joka tiesi liikaa (1956) tekivät Stewartista Hitchcockin luottomiehen.

Monien mielestä kaikkien aikojen parhaisiin elokuviin kuuluva Vertigo sen sijaan otettiin aluksi kaikin puolin ristiriitaisesti vastaan. Stewart oli ilmeisen tyytymätön Vertigoon, ja Hitchcockin mielestä Stewart näytti liian vanhalta. Jälkeenpäin ajatellen Vertigoa kuitenkin voidaan pitää hienoimpana osoituksena Stewartin ja Hitchcockin yhteistyöstä. Stewart oli kiinnostunut myös pari vuotta Vertigon jälkeen ilmestyneen Vaarallisen romanssin pääosasta, mutta rooli menikin Cary Grantille.

2 Akira Kurosawa ja Toshiro Mifune

kurosawamifune

Akira Kurosawa (1910–1998) on Japanin kaikkien aikojen maineikkain ohjaaja. Toshiro Mifune (1920–1997) puolestaan on Japanin kansainvälisesti tunnetuin näyttelijä. Molempien maine perustuu pääasiassa heidän yhteisiin elokuviinsa.

Kurosawa ja Mifune tekivät yhdessä peräti kuusitoista elokuvaa. Juopuneella enkelillä (1948) alkanut yhteistyö jatkui sellaisilla elokuvahistorian merkkiteoksilla kuin Rashomon – paholaisen portti (1950), Seitsemän samuraita (1954) ja Seittien linna (1957). Mifune nähtiin Kurosawan töissä usein yrmeäilmeisen soturin roolissa, mutta hän esitti myös lääkäriä (Punaparta) tai poliisia (Kulkukoira).

Yhteistyö loppui elokuvaan Punaparta, jonka pitkään kestäneet kuvaukset olivat Mifunelle raskaat. Miehet ajautuivat riitaan, joka kesti vuosikymmeniä. He lopulta sopivat riitansa vasta vuonna 1993 yhteisen ystävänsä, ohjaaja Ishiro Hondan hautajaisissa.

1 Martin Scorsese ja Robert De Niro

scorsesedeniro
Martin Scorsese on elossa olevista ohjaajista yksi merkittävimpiä. Robert De Niro on yksi kaikkien aikojen näyttelijöitä. Scorsese tunnetaan mestarina, joka hallitsee suvereenisti kaikki elokuvakerronnan osa-alueet. De Niro taas tunnetaan täydellisestä omistautumisesta kulloisellekin roolityölle. Hän on valmistautunut rooleihinsa muun muassa lihottamalla itseään kymmeniä kiloja (Kuin raivo härkä), opettelemalla soittamaan saksofonia (New York, New York) tai toimimalla kuukausia taksinkuljettajana (Taksikuski)

Scorsese ja De Niro ovat tehneet yhdessä yhdeksän elokuvaa, joiden merkitys elokuvahistoriassa on vailla vertaa. Kahden newyorkilaisen yhteistyö alkoi vuoden 1973 Sudenpesällä. Pikkurikollisista kertova energinen elokuva herätti välittömästi poikkeuksellista huomiota, mutta kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Taksikuski teki Scorsesesta ja De Nirosta maailmankuuluja.

Taksikuskin jälkeen De Niro olikin ensimmäisenä listalla, kun Scorsesen elokuvien päärooleja jaettiin. Taksikuskin jälkeen yhteistyö jatkui elokuvissa New York, New York (1977), Kuin raivo härkä (1980) ja Koomikkojen kuningas (1983). Mafiaveljissä (1990) De Niron rooli oli pienempi, mutta sitäkään elokuvaa ei voisi kuvitella ilman häntä.

Casinon (1995) jälkeen kaksikko ei ole työskennellyt yhdessä lukuun ottamatta lyhyttä mainosfilmiä The Audition, joka ilmestyi tammikuussa 2015. Muutama vuosi sitten liikkui uutisia Taksikuskin jatko-osasta tai uudelleenfilmatisoinnista, joka yhdistäisi De Niron, Scorsesen ja Lars von Trierin luovat voimat. Tieto oli ilmeisesti vailla vankempaa pohjaa, mutta kehitteillä on myös yhteinen mafiaelokuva I Heard You Paint Houses.

Lisää luettavaa