Tssä kattava valikoima jouluun tavalla tai toisella liittyviä elokuvia vuosien varrelta. Elokuvat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan ne on lueteltu ilmestymisvuoden mukaan. Juttu julkaistiin alun perin Episodissa 7/2004.
Ihmeellinen on elämä (1946)
Frank Capran ohjaama Ihmeellinen on elämä sai alun perin ristiriitaiset arvostelut ja menestyi lippuluukuilla vain keskinkertaisesti. Vuosien myötä siitä on kuitenkin tullut kaikkien aikojen jouluelokuva, joka nähdään takuuvarmasti joulun aikaan televisiossa.
George Bailey (James Stewart) on hieno heppu, josta kaikki pitävät. Hän elää onnellisesti perheensä kanssa idyllisessä Bedford Fallsin pikkukaupungissa. Paikallisen riistäjäpohatan (Lionel Barrymore) ilkeät juonet ajavat Georgen firman konkurssin partaalle. Katkerasti elämään pettynyt George päättää hypätä sillalta alas. Clarence-enkeli (Henry Travers) tulee onneksi viime hetkellä hätiin. Enkeli näyttää Georgelle vaihtoehtoisen todellisuuden. George näkee millainen olisi Bedford Falls ilman, että hän olisi koskaan syntynytkään.
Paatosta ja imelyyttä riittäisi useampaankin elokuvaan, mutta tarinassa on myös ajatonta hohtoa. James Stewart on parhaimmillaan, ja muukin näyttelijäkaarti sivuosia myöten huippuluokkaa.
Valkea joulu (1954)
Valkean joulun tekijäjoukko on vakuuttava. Kun Casablancan ohjaaja Michael Curtiz, musikaalilegenda Irving Berlin ja tuon ajan megatähti Bing Crosby lyöttäytyivät yhteen, oli lopputuloksena ehdoton jouluelokuvien klassikko. Elokuvalle nimen antanut huippusuosittu laulu oli tosin ensi kerran kuultu jo vuosia aikaisemmin musikaalissa Holiday Inn.
Toisen maailmansodan päätyttyä sotakaverit Bob (Crosby) ja Phil (Danny Kaye) perustavat laulu- ja tanssiduon. He tutustuvat samalla alalla työskenteleviin kauniisiin sisaruksiin (Rosemary Clooney ja Vera Ellen). Sisarukset lähtevät esiintymiskeikalle hiihtokeskukseen, ja pojat seuraavat perässä. Sattumoisin paikan omistaja on Bobille ja Philille rintamalta tuttu kenraali Waverly (Dean Jagger). Lumen puutteesta kärsivän hiihtokeskuksen talous on kuralla, joten kaverukset päättävät auttaa entistä esimiestään romanttisten juonenkäänteitten lomassa.
Valkea joulu on hyväntuulinen vaikkakin ylenpalttisen sentimentaalinen joulutarina. Unohtumattoman nimikkokappaleen lisäksi nähdään ja kuullaan useita ensiluokkaisia musiikkinumeroita.
Fanny ja Alexander (1982)
On jouluaatto viime vuosisadan alun Ruotsissa. Ekdahlin teatteriperhe viettää riemukasta joulujuhlaa värikkäissä tunnelmissa. Elokuvan keskushahmot ovat perheen kaksi lasta, 8-vuotias Fanny (Pernilla Allwin) ja 10-vuotias Alexander (Bertil Guve). Kun perheen isä kuolee, lasten elämä muuttuu täysin.
Äiti (Eva Fröling) menee uusiin naimisiin piispan kanssa. Vilkas kulttuuriperheen elämä vaihtuu askeettiseen pappilaan. Isäpuoli osoittautuu demonisen ankaraksi ja tunteettomaksi kasvattajaksi, jolla on luurankoja kaapissa.
Ingmar Bergmanin ohjaama ja Jörn Donnerin tuottama Fanny ja Alexander voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 1983 sekä kolme muutakin Oscar-pystiä (kuvaus, puvustus, lavastus). Se on visuaalisesti häikäisevä, fantasiaa ja todellisuutta yhdistelevä mestariteos, joka pohjautuu Bergmanin omiin lapsuudenkokemuksiin. Elokuvasta tehtiin myös televisiosarjana esitetty pidennetty versio.
Vaihtokaupat (1983)
Louis Winthorpe III (Dan Aykroyd) on hävyttömän rikas pörssiguru. Hänen korkealentoinen elämäntyylinsä saa kuitenkin yllättävän käänteen. Iäkkäät Duken liikemiesveljekset (Don Ameche ja Ralph Bellamy) lyövät dollarista vetoa voiko kenestä tahansa tulla menestyksekäs liikemies vai ovatko taipumukset perittyjä.Duken veljekset lavastavat Louisin rikolliseksi ja häneltä viedään kaikki. He ottavat siipiensä suojaan sokeaksi Vietnam-veteraaniksi tekeytyvän pikkukonnan Billy Ray Valentinen (Eddie Murphy). Billy Ray saa Louisin työpaikan ja yllättäen myös menestyy siinä. Louis vastaavasti vajoaa yhä alemmas.
Vaihtokaupat on hulvaton muunnelma Mark Twainin Prinssi ja kerjäläispoika -romaanista. Murphy ja Aykroyd ovat loistovedossa. Jamie Lee Curtis nähdään hyväsydämisenä prostituoituna. Veteraaninäyttelijät Ameche ja Bellamy sekä brittihovimestaria esittävä Denholm Elliott tekevät unohtumattoman hauskat roolit.
Gremlins – Riiviöt (1984)
Keksijä Randall Peltzer (Hoyt Axton) ostaa teini-ikäiselle pojalleen Billylle (Zach Galligan) omaperäisen joululahjan. Kiinalaisesta antiikkikaupasta ostettu erikoinen eläin, mogwai, saa nimen Gizmo. Kauppias varoittaa, että mogwain pitämiseen liittyy tarkkoja sääntöjä. Gizmo on pidettävä poissa kirkkaasta valosta, sitä ei saa ruokkia keskiyön jälkeen eikä missään tapauksessa kastella.
Tietenkin sääntöjä ennen pitkää väistämättä rikotaan eikä siitä hyvää seuraa. Omalaatuisessa lisääntymisprosessissa syntyy liuta Gizmon jälkeläisiä, ilkeitä pieniä hirviöitä, jotka uhkaavat tuhota koko kaupungin. Pikkukaupungin rauha rikkoutuu ja seuraa terroritekoja, jotka ulkopuolisin silmin näyttävät onnettomuuksilta.
Gremlins – Riiviöt on hilpeä sekoitus mustaa huumoria, kauhufantasiaa ja lastenelokuvaa. Ihan pikkulasten katsottavaa se ei ole. Gremlins oli 80-luvulla iso menestys, ja sille tehtiin myös mukiinmenevä jatko-osa.
Die Hard (1988)
Newyorkilaispoliisi John McClane (Bruce Willis) saapuu vaimonsa työpaikan joulujuhliin Los Angelesiin. Juhlat pidetään hulppeassa pilvenpiirtäjässä, jossa vaimon työnantaja pitää pääkonttoria.
Joulujuhlat saavat ikävän käänteen kun ilkeät eurooppalaisterroristit Hans Gruberin (loistava Alan Rickman) johdolla ottavat juhlavieraat panttivangeiksi. Terroristiryhmää kiinnostaa yrityksen kassakaapissa säilytettävät miljoonien arvoiset arvopaperit.
Kylpyhuoneessa piipahtava John McClane jää roistoilta huomaamatta. Seuraa yhden miehen sota terroristeja vastaan. Ilman kenkiä (aseista puhumattakaan) jäänyt itsekseen höpisevä McClane joutuu käyttämään neuvokkuuttaan monenlaisissa pulmallisissa tilanteissa.
Jos kaipaa jouluelokuvaa, jossa on räjähdyksiä, konepistoolitulta ja helikoptereita niin John McTiernanin ohjaama Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli on varma valinta. Jatko-osia ja lukuisia jäljittelijöitä saanut adrenaliiniruiske on eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaita toimintaelokuvia.
Joulupuu on kärvennetty (1989)
National Lampoon -koomikkoryhmän Joulupuu on kärvennetty on järjestyksessä kolmas Griswoldin perheen lomanvietosta kertova elokuva. Tällä kertaa Griswoldit haluavat järjestää kunnon joulujuhlat, jonne kutsutaan koko suku. Järjestelyt eivät kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan, vaan lopputuloksena on monenlaisia kommelluksia.
Isä-Clark (Chevy Chase) odottelee työpaikan joulubonusta ja virittelee tuhansia jouluvaloja. Clark jaksaa pysytellä positiivisella mielellä vaikka ympärillä tapahtuu jatkuvasti kaikenlaisia kiusallisia onnettomuuksia. Vieraat aiheuttavat perheelle omat ongelmansa. Appivanhempien lisäksi paikalle saapuu kärttyisä setä, höperö täti sekä kutsumattomiakin vieraita kuten tyhjätaskuinen Eddie-serkku (Randy Quaid) perheineen.
Joulupuun käsikirjoituksen on laatinut pitkän linjan tuottaja/ohjaaja/käsikirjoittaja John Hughes (Vauhdilla Chicagoon, Yksin kotona). Vitsejä ja hupaisia tilanteita elokuvassa on yllin kyllin, joista osa naurattaa enemmän, osa vähemmän.
Painajainen ennen joulua (1993)
Halloween ja joulu yhdistyvät animaatiomusikaalissa Painajainen ennen joulua. Se perustuu Tim Burtonin pitkään kehittelemään tarinaan ja hahmoihin. Burton ei kuitenkaan itse ohjannut elokuvaa, vaan ohjaajana toimi animaatiovelho Henry Selick Burtonin toimiessa tuottajana.
Jack Skellington on Halloweenmaan kurpitsakuningas ja vastuussa monenlaisista kujeista ja kepposista. Hän on kuitenkin kyllästynyt jokavuotisiin pelottelurutiineihin. Jack löytää sattumalta läheisen joulumaan ja kiinnostuu joulusta vaikka ei aluksi ihan ymmärräkään sen ideaa. Jack päättää kidnapata joulupukin ja tehdä oman versionsa joulusta.
Painajainen ennen joulua on stop motion -animaatiotekniikan huippusuoritus. Hahmot ovat toinen toistaan persoonallisempia. Mielikuvituksellinen satumaailma on rakennettu täydellisyyttä hipovalla taidolla. Musiikin on säveltänyt ja sanoittanut Hollywoodin huippunimiin kuuluva Danny Elfman. Hän myös laulaa Jackin lauluosuudet.
Grinch (2000)
Dr. Seussin klassinen lastenkirja How the Grinch Stole Christmas ei ole Suomessa jostain syystä juuri tunnettu, eikä sitä ole edes suomennettu. Yhdysvalloissa kirja ja Chuck Jonesin siihen perustuva animaatio ovat olleet huippusuosittuja vuosikymmeniä.
Ron Howardin ohjaamassa ison budjetin Grinch-filmatisoinnissa nimihenkilöä esittää Jim Carrey. Grinch on joulua vihaava vihreä peikko, joka asuu vuorella Huuvillen lähellä muista kyläläistä eristäytyneenä. Pieni Cindy-tyttö päättää tutustua tähän omituiseen otukseen.
Grinch on näyttävästi lavastettu joulusatu, mutta sen visuaalinen tyyli on ylenpalttisuudessaan paikoin liiankin karamellimainen. Tarinakin kaipaisi ehkä pientä särmää. Se on joka tapauksessa ammattitaidolla tehtyä leppoisaa koko perheen jouluviihdettä. Suomenkielisessä versiossa Grinchiä esittää Petteri Summanen.
Paha pukki (2003)
Pahan pukin nimihenkilö on nimensä mukainen. Billy Bob Thorntonin esittämä Willie on kauppakeskuksissa esiintyvä joulupukki. Hän on alkoholisoitunut ja rappeutunut törkimys, joka virtsaa housuihinsa kesken työpäivän ja käy tauoilla oksentamassa. Kaiken lisäksi joulupukkeilu on pelkkää silmänlumetta, ja Willie on itse asiassa murtovaras. Willie ja hänen kääpiökokoinen tonttuapurinsa (Tony Cox) ryöstävät kauppakeskuksen joka joulu ja elävät ryöstösaaliin turvin seuraavaan jouluun.
Willie ei peittele inhoaan polvellaan istuvia lapsia kohtaan. Yksi asiakas kuitenkin saa aikaan käänteen. Willie ystävystyy pikkupojan kanssa, joka asuu seniilin isoäitinsä luona. Willie joutuu tahtomattaan olemaan koulukiusatulle pojalle hänen kaipaamansa joulupukki.
Terry Zwigoffin ohjaama ja Coen-veljesten tuottama Paha pukki ei ole mikään tavanomainen hyvän mielen joulusatu. Tosin mustasta huumorista huolimatta siinäkin on taustalla perinteinen joulutarina. Billy Bob Thornton sopii brutaalin pukin rooliin kuin valettu, ja hän saikin ansaitusti Kultainen maapallo -ehdokkuuden.