Tähtiin kirjoitettu virhe kuvaa kahden nuoren suhdetta ääritilanteessa – Hazel ja Gus sairastavat molemmat syöpää. Sarkastinen huumori auttaa, ja vieläkin enemmän lämmittää keskinäinen yhteisymmärrys. Syöpä on hoidettunakin arvaamaton, joten jokaisen hetken arvo kasvaa mittaamattomaksi.
Sairaus tai vamma varjostaa rakkautta monenlaisissa elokuvissa. Teemaa on puitu muun muassa draaman, komedian ja scifin keinoin. Elämän ja kuoleman kysymykset kuuluvat inhimilliseen todellisuuteen, mutta valkokankaalla ne pohdituttavat myös keinoälyä.
Vaikka kone peittoaa ihmisen niin laskutehossa kuin fyysisessä voimassa, androidi on yhtä ymmällään väistämättömän edessä. Vakava sairaus ja kuoleman lähestyminen maalaavatkin rakkaudesta sydänverellä.
Teksti: Matti Komulainen
10. 50/50 (2011)
Adam on onnekas parikymppinen, jolla on asiallinen työ radiossa, taiteellinen tyttöystävä Rachel ja työkaverina bestis Kyle. Kovat selkäkivut vievät lääkäriin, joka löytää miehen selkärangasta pahalaatuisen kasvaimen. Nettailu lisää tuskaa: puolet tapauksista johtaa kuolemaan. Kun hoitoprosessi käynnistyy, Rachel pakenee toiseen suhteeseen ja Kylesta tulee Adamin tukipilari. Jätetyksi tuleminen on paha rasti terveellekin mutta Kyle tekee parhaansa keskittääkseen ajatukset siihen puolikkaaseen, joka selviytyy. Mielialaa hilaa plussalle myös terapeutti Katherine, jonka kiinnostus ei ole vain ammatillista.
Joseph Gordon-Levitt ja Seth Rogen ilmentävät lämpimästi ystävyyttä optimistisessa buddyfilmissä, johon tuo romanttista kipinää Anna Kendrickin valkotakkienkeli. Ohjaaja Jonathan Levinellä on silmää pienille mutta uskottavuuden kannalta tärkeille yksityiskohdille, ja hän muistuttaa kuinka ystävyys on pohjimmiltaan rakkautta sekin.
9. In Time (2011)
Reilun sadan vuoden kuluttua ihmisten elämää säätelee geneettinen muuntelu, jonka avulla vanheneminen on eliminoitu täysin. Eliitti elää käytännössä ikuisesti, duunariluokka taas taistelee joka hetkestä 25. syntymäpäivän jälkeen. Ajasta on tullut konkreettisesti arvokkain resurssi, jota haalitaan hinnalla millä hyvänsä.
Kun työläistaustainen Will (Justin Timberlake) menettää äitinsä tiimalasin tyhjenemiseen, kapinahenki syttyy. Se tarttuu myös aikaporhon tyttäreen Sylviaan (Amanda Seyfried) kaksikon rakastuttua. Pariskunta käy taisteluun systeemiä vastaan sen omin asein. Kuin tulevaisuuden Bonnie ja Clyde Will ja Sylvia ryöstävät (aika)pankkeja mutta henkilökohtaisen hurvittelun sijaan luovuttavat saaliin kansalle systeemiä horjuttaakseen.
Rakastavaisten onni kasvaa jokaisesta jaetusta hetkestä scifi-sadun tarjotessa nokkelien käänteiden ohella jo antiikissa oivalletun viisauden – tartu hetkeen!
8. Elämäni ilman minua (2003)
Mitä tekisit, jos lääkäri antaisi sinulle kaksi kuukautta elinaikaa? 23-vuotias Ann päättää salata totuuden lähimmiltään ja panna kohtusyövän oireet anemian piikkiin – miksi siirtää taakkansa muille kannettavaksi ja samalla viedä heiltä ilo viimeisistä yhteisistä ajoista, hän pohtii. Raskaan tien valinnut Ann vaihtaa hiuslookia ja äänittää tyttärilleen syntymäpäivätervehdyksen joka vuodelle, kunnes he täyttävät 18. Vaikka Ann haluaa kokeilla myös miltä tuntuu rakastaa jotain muuta kuin omaa puolisoa, rakastamisen todellista syvyyttä peilaa se, että hän koettaa löytää sopivan kumppanin miehelleen tulevaisuutta ajatellen.
Isabel Coixet’n naisnäkökulma elämän suurimpaan kysymykseen on monisäikeinen ja ymmärtäväinen. Nauhoille jää muistoksi myös rakkaudentunnustukset puolisolle sekä sille toiselle, joka sittenkin osoittautui joksikin muuksi kuin pelkäksi päiväperhoksi.
7. Rakkaustarina (1970)
Oliver ja Jenny tapaavat yliopiston kirjastossa. Vaihdetut katseet johtavat keskusteluun, ja edelleen tapaamisiin ja rakastumiseen. Valmistumisen myötä pari käy vihillä, vaikka sulhasen isä vastustaa liittoa – Harvardin kasvatin olisi sopivampaa etsiä puoliso vaatimattomista oloista tulevaa morsianta paremmista piireistä. Nuoret eivät niele vanhaa luokka-ajattelua vaan aloittavat yhteisen elämän omillaan.
Perheenlisäyksen viivästyminen vetää kuitenkin maton alta: Jennyllä todetaan syöpä rutiinitutkimuksessa. Rakastavaiset syleilevät viimeisen kerran naisen kuolinvuoteella.
Ilmestymisvuotensa hittileffan kantava voima oli Ali MacGraw. Rakkaustarina oli näyttelijättären kansainvälinen läpimurto, jota seurasivat roolit muun muassa kahdessa Sam Peckinpahin ohjaustyössä. Miestähti Ryan O’Neal puolestaan sairastui 30 vuotta teoksen ensi-illan jälkeen leukemiaan, joka vei Jennyn hautaan elokuvassa.
6. Blade Runner (1982)
Kuten ihmisellä, myös koneella on rajansa. Ridley Scottin täysosumassa replikanteille eli ihmisten kaltaisiksi tehdyille geneettisille keino-olennoille on ohjelmoinnissa määrätty elinaika. Se on kuin syöpä, joka kuluttaa kantajansa loppuun ennakoimatta – kova pala oppivalle keinoälylle, joka ymmärtää tilanteen siinä kuin tekijänsäkin.
Yllättäen tämä tietoisuus herättää myös inhimillisiä reaktioita tunteettomina pidetyissä replikantteissa. Vaikka Deckard (Harrison Ford) tappaa Royn (Rutger Hauer) rakkaan Prisin (Daryl Hannah), se pelastaa bladerunnerin osoittaen, mihin oppiva kone kykenee – arvostamaan elämää tilanteessa, jossa sen oma kuluu loppuun.
Vastaavasti Deckard tuntee aitoa vetoa Racheliin ymmärtäen, että tieteen luoman kumppanin päivät ovat ennaltaohjelmoidut, joskaan eivät tiedossa. Ikuisuuskysymysten pohdinta lataa scifi-trilleriin ulottuvuuksia, jotka ovat säilyttäneet humaanin lumonsa vuosikymmeniä.
5. Veronikan kaksoiselämä (1991)
Weronikan viattoman ja puhtaan rakkauden kehystää kullalla pakahduttava onnen tunne, joka huipentuu laulaessa konsertissa Van den Budenmayeria. Kuollessaan kesken soolon nainen jättää yksin paitsi vastikään rakkautensa tunnustaneen poikaystävän Antekin, myös kaksoisolentonsa Véroniquen (molemmissa rooleissa upea Irène Jacob), joka oivaltaa intuitiivisesti niin kosmisen yhteyden kuin rakkaudenkin merkityksen omassa elämässään.
Krzysztof Kieslowskin tuotannon visuaalisesti vaikuttavin elokuva kiehtoo loputtomasti avaten jokaisella katsomiskerralla hiukan lisää kerroksellisia ja sisäkkäisiä salaisuuksiaan, symboliikkaansa ja lumoavan kauniita kuva-arvoituksia.
Tarinan riipaisevuutta lisää yllätyksellisyys, jolla Weronika tempaistaan Antekin syleilystä. Sitä tasapainottaa Véroniquen vaistonvarainen tietoisuus omasta hauraudesta ja hänen juuri löytämänsä tulevaisuus, rakkaus Alexandreen.
4. Biutiful (2010)
Uxbal (huikean uskottava Javier Bardem) saa kylmäävän diagnoosin syövästä, joka on muodostanut etäpesäkkeitä luihin ja maksaan. Uutisen nielemistä vaikeuttaa elämäntilanne: kaksi alaikäistä lasta jää yksin, sillä ex-vaimo on henkisesti tasapainoton narkkari, joka ei muutenkaan kykene arjen pyörittämiseen. Jäljellä olevat pari kuukatta ravistelevat hämärähommilla leipänsä tienaavan miehen hereille ja näkemään ne asiat, jotka ovat maailmassa todella tärkeitä.
Uxbal yrittää tehdä parhaansa muiden päähänpotkittujen auttamiseksi, on kyseessä afrikkalaiset katukaupustelijat tai kiinalainen orjatyövoima. Rakkaus lapsiin ja huoli heidän tulevaisuudestaan nousee kuitenkin kaiken yläpuolelle, ja samalla hän yrittää löytää yhteyden myös eksäänsä. Sitäkin rakkaus on – päättymätöntä vastuuta jälkeläisistä ja heidän hyvinvoinnistaan.
3. Hana-bi – Tulikukkia (1997)
Nishin (Takeshi Kitano) vaimo (Kayoko Kishimoto) sairastaa leukemiaa. Tukeakseen häntä sairauden loppuvaiheessa parhaalla mahdollisella tavalla mies eroaa poliisinvirastaan. Nishin taakkaa lisää lapsuusaikaisen kollegan vammautuminen virantoimituksessa tilanteessa, jossa mies oli tuuraamassa vaimoaan sairaalaan tapaamaan mennyttä Nishiä. Rahaa saadakseen ja rakkaimman viimeisten päivien helpottamiseksi Nishi lainaa yakuzalta ja velan hoitaakseen ryöstää pankin.
Takeshi Kitanon mestariteos yhdistää vähäpuheisen pohdiskelevat jaksot raakaan toimintaan. Syvä tunne hehkuu minimalistisessa teoksessa muun muassa silloin, kun Nishi tuo vaimolleen leivoksen, tai kun pariskunta pelaa kortinarvausta yhteisellä automatkalla. Staattisten kuvien lataus summautuu läsnäoloon vahvasti ohjaaja-näyttelijän kuvatessa parisuhdetta koruttomasti mutta suurella sydämellä. Rakkaudessakin teot ratkaisevat.
2. Betty Blue (1986)
Betty (Béatrice Dalle) on hottis, joka panee pyörälle Zorgin (Jean-Hugues Anglade) pään. Ensi hetkestä lempi leiskuu kuumempana kuin provencelainen pensaspalo tai Afrikasta puhaltava siroccotuuli. Betty ei ole muutenkaan tavallinen tyttis – ehdottomuus ja impulsiivisuus yltävät kaikkeen, mitä nainen tekee. Kirjailijan urahaasteet bungalowien remontointiin vaihtanut mies voikin vain yrittää pysyä pyörremyrskyn mukana.
Philippe Djianin bestsellerin filmitulkinnassa Bettyn sammumaton elämänjano karkaa vähitellen äärimmäisyyksiin, ja puhkeaa lopulta mielisairaudeksi. Kun itseään vahingoittanut nainen lepää sairaalan suljetulla osastolla siteissä, Zorgilla on edessään elämänsä vaikein päätös. Sairauden kalvaman rakkaimman auttaminen vaatii äärimmäistä omistautumista mutta ratkaisua helpottavat yhteiset elämykset: rakkaus muutti molemmat perinpohjaisesti ja peruuttamattomasti.
1. Meri sisälläni (2004)
Neliraajahalvaantunut Ramón Sampedro (Javier Bardem) haluaa päästä pois. Tahtoa ei taivuta edes lähipiiri, joka tekee kaikkensa Ramónin olemassaolon helpottamiseksi syvää myötätuntoa osoittaen. Sielun sopukoissa pahimmin kalvaa tasaveroisen kumppanin puute – sukellusonnettomuutensa jälkeen mies on vaatinut tyttöystäväänsä hylkäämään avioliittohaaveet ja aloittamaan elämänsä uudelleen, niin paljon hän naista rakasti.
Nyt keski-ikäisenä miehenä neljännesvuosisata myöhemmin Ramón kohtaa kaksi naista, jotka molemmat rakastuvat häneen. Vakavasti sairas juristi löytää hänestä herkän runoilijan, yksinhuoltaja taas miehen, jollaista hän olisi kaivannut lastensa isäksi. Rakkaudesta suurin suo kumppanille täyden vapauden. Niin myös naiset auttavat kumpikin omalla tavallaan Ramónia irti maallisesta taakastaan ja takaisin mereen, joka kimaltelee kotina miehen mielessä Alejandro Amenábarin riipaisevassa teoksessa.