Katastrofielokuvat ovat aina olleet suosittuja. Elokuvantekemisen kannalta haastavin maapalloa – tai ainakin ihmiskuntaa – uhkaavista massiivisista tuhoista on kuolettava maailmanlaajuinen tautiepidemia. Se on ehkä realistisin maailmanlopun visioista, mutta siitä on vaikea tehdä näyttävää ja yleisöystävällistä efektielokuvaa.
Hyvin usein epidemiaelokuvista tuleekin toiminnallisia kilpajuoksuja, joissa lähdetään etsimään taudin lähdettä tai parannuskeinoa, ja kohdataan matkalla erilaisia vaikeuksia ja tartunnan saaneita hylkiöitä. Yhtä usein elokuvissa suojellaan taudille immuunia yksilöä, joka mahdollistaisi ihmiskunnan uuden alun.
Teema tarjoaa siis hyvän maaperän eksploitaatiolle, mutta myös analyyseille, joissa maailmanlaajuinen tuho yhdistyy samastuttaviin yksilötason kertomuksiin.
Teksti Jouni Vikman
10. Splinter
Ohjaus: Toby Wilkins
Vaikka suoranaiset zombielokuvat rajattiin listalta, ei tartuntataudeissa kertovissa elokuvissa voi välttyä zombimaisilta piirteiltä. Näin on myös Toby Wilkinsin esikoispitkässä, joka kertoo syrjäiselle huoltoasemalle herkästi tarttuvan loisolion valtaansa ottamien olentojen piirittämäksi jäävästä pienestä ihmisryhmästä. Teräviä piikkejä kasvattava loissieni ottaa haltuunsa tartuttamansa ihmisen tai eläimen, minkä jälkeen se hyökkää vaistomaisesti uusien mahdollisten isäntien kimppuun. Pelottavinta on, että siitä katkotut osatkin pystyvät itsenäiseen toimintaan.
9. Ebola Syndrome
Ohjaus: Herman Yau
Ebola Syndrome on epidemiakuvaus, mutta myös hongkongilaista eksploitaatiota parhaimmillaan – tai pahimmillaan, näkökulmasta riippuen. Muutamasta sankarillisesta poliisihahmosta huolimatta sille ei edes yritetä rakentaa sympaattista päähenkilöä. Tärkeintä on, että murhaaja ja raiskaaja joutuu tilanteeseen, jossa hän alkaa levittää ebolavirusta. Ensin tauti leviää Etelä-Afrikassa, ja viruksenkantajan paetessa maasta myös Hong Kongissa alkaa epidemia.
8. The Signal
Ohjaus: David Bruckner, Dan Bush, Jacob Gentry
Outo signaali saa ihmisten käytöksen muuttumaan. Monet muuttuvat väkivaltaisiksi, vähintään vainoharhaisiksi, osa sekoaa muuten vain. Elokuvan tapahtumat aukeavat kolmen ”lähetykseksi” kutsutun, toisiinsa nivoutuvan segmentin kautta. Kukin kolmesta ohjaajasta vastaa yhdestä ”lähetyksestä”, ja näkökulma vaihtuu jokaisessa segmentissä uudelle päähenkilölle. Parissa viikossa minibudjetilla kuvattu elokuva sekä kärsii että hyötyy mielenkiintoisesta rakenteestaan.
7. Kaikki saastuneet tuhotaan
(The Crazies)
Ohjaus: George A. Romero
Sen lisäksi, että zombielokuvistaan tunnetun George A. Romeron alku-uran tartuntatauti kuvaus on erinomainen tieteiskauhujännäri, se sisältää myös lajityypin tärkeimmät peruselementit. Ensinnäkin pikkukaupungin ihmisistä mielipuolisia tappajia tekevä tarttuva virus on peräisin oman armeijan bioaseohjelmasta. Virusta kuljettaneen koneen rysähdettyä paikkakunnan vesivarastoon ovat armeijan joukot pian saartamassa kaupunkia ja eristämässä sen asukkaita.
6. The Grapes of Death
Ohjaus: Jean Rollin
Ebola Syndromen tapaan The Grapes of Death lähtee liikkeelle realismista, ruokateollisuudessa käytettyjen torjunta-aineiden vaikutuksesta ihmisiin, mutta sukeltaa hyvin pian eksploitaation seksillä ja väkivallalla herkuttelevaan maailmaan. Tällä kertaa rouhea toteutus on Ranskan suuren eksploitaationeron, viime vuoden joulukuussa kuolleen Jean Rollinin käsialaa. Se on myös Rollinin väkivaltaisin elokuva.