Mistä tulee kyky luoda kirjallisia maailmoja? Erno Paasilinnan sanoin kirjailijaksi ei synnytä, vaan on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija. Kirjailijaelokuvat kertovat osaltaan, mitä kirjailijaelämä vaatii.
Kirjailijoita – heidän nerouttaan, neuroosejaan ja riippuvuuksiaan – on kuvattu lukuisissa fiktiivisissä ja elämäkertaelokuvissa. Parhaat kirjailijaelokuvat eivät tyydy kertaamaan kynäilijän elämänvaiheita kehdosta hautaan, vaan ne onnistuvat tavoittamaan kirjailijan teosten hengen elokuvan kielen keinoin. Esimerkiksi Jari Halosen Aleksis Kivi -elokuvassa on kansalliskirjailijan teoksista tuttua juurevuutta.
Lista julkaistiin ensimmäisen kerran Episodissa 1/2011.
Teksti: Niina Holm
10 Barfly – baarikärpänen (1987)
Renttukirjailija Charles Bukowski kynäili omaelämäkerrallisen alkuperäiskäsikirjoituksen ranskalaisen Barbet Schroederin elokuvaan. Rappioromanttinen Barfly – baarikärpänen kuvaa Bukowskin tarinoista tutun alter egon, Henri Chinaskin, viskinhuuruista elämää Los Angelesissa. Päätoimisen juopon ja sivutoimisen kirjailijan askeleet kulkevat kapakan ja asunnonrähjän väliä.
Henri Chinaskina loistaa uransa huipulla oleva Mickey Rourke. Kaikesta glamourista riisuttu Faye Dunaway on Wanda, Chinaskin ryypylle perso naisystävä.
Robby Müllerin hienovaraisen tyylitelty kuvaus kantaa elokuvan vähille tapahtumille rakennettua tarinaa. Jokaisella on oikeus tuhlata elämänsä miten mielii, kuuluu Bukowskin elämänviisaus.
9 Aleksis Kiven elämä (2002)
Jari Halosen elokuva tekee kunniaa suomenkielisen kirjallisuuden isälle: Aleksis Kiven elämässä on samankaltaista juurevaa elämäntunnetta kuin Kiven teksteissä. Elokuva seuraa ylioppilas Alexis Stenvallin vaiheita halki hänen luovan uransa.
Alexis (Marko Tiusanen) on kraatarin poika, jolle kaavaillaan papin uraa. Rakastuminen räätälimestarin tyttäreen johdattaa nuorukaisen kuitenkin kirjallisuuden pariin. Köyhä, hiomaton mies ei tee vaikutusta rakastetun suomenruotsalaiseen sukuun, ja murtuneena Kivi kirjoittaa esikoisteoksensa Kullervo (1864).
Halonen korostaa kuilua ruotsinkielisen ylimystön ja suomenkielisen rahvaan välillä. Kiven vaiheet heijastavat koko suomenkielisen kulttuurin kivuliasta esiinmarssia.
8 Henry ja June (1990)
Esikoisromaaninsa kanssa painiskeleva amerikkalainen Henry Miller ja keskiluokkaiseen elämäänsä tyytymätön pankkiirin vaimo Anaïs Nin tapasivat Pariisissa vuonna 1931. Millerin ja tämän upean June-vaimon boheemi elämäntapa vetosi Ninin seikkailijaluonteeseen, ja hän alkoi pyristellä irti kaavamaisesta avioliitostaan.
Philip Kaufmanin Henry ja June kuvaa Millerien ja Ninin välille kehkeytyvää älyllistä ja eroottista kolmiodraamaa. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Ninin päiväkirjoihin.
Fred Ward on osuva valinta suurieleisen Henry Millerin rooliin. Aistikasta ja analyyttistä Anaïs Ninia tulkitsee ilmeikkäästi Maria de Medeiros. Kirjailijoiden suhteessa kärjistyvät niin kulttuurierot kuin sukupuolten väliset ristiriidat.
7 Pienet piirit (1994)
Ohjaaja Alan Rudolph kuvasi jazz-kauden Pariisia elokuvassaan Amerikkalaisia Pariisissa (1988). New Yorkiin sijoittuva Pienet piirit ajoittuu sekin sovinnaisuuksia rikkovalle 1920-luvulle. Elokuvan keskiössä ovat Manhattanin boheemit taiteilija- ja älykköympyrät.
Jennifer Jason Leigh on Dorothy Parker, teräväkielinen kirjailija ja satiirikko, jonka yksityiselämä on kamppailua yksinäisyyttä ja alkoholismia vastaan. Antaumuksella näyttelevä Leigh ruumiillistaa upeasti Parkerin älyn ja epätoivon. Suositun kirjailijan tie vei lopulta Hollywoodiin.
Pienet piirit (Mrs. Parker and the Vicious Circle) nostettiin Cannesin elokuvajuhlien pääkilpasarjaan, ja se vastaanotettiin kiitoksin. Yleisömenestystä ”pienten piirien” elokuvasta ei kuitenkaan tullut.
6 Alaston lounas (1991)
William S. Burroughsin omaelämäkerrallinen romaani Alaston lounas (1959) on kafkamaisen ahdistava satiiri, joka suomii toisen maailmansodan jälkeistä amerikkalaista kulttuuria.
David Cronenbergin samannimisessä elokuvassa Burroughsin alter ego, tuholaistorjuja William Lee (Peter Weller) ampuu vahingossa avovaimonsa ja pakenee maasta. Pakomatkallaan Lee sotkeutuu Interzone-nimiseen järjestöön ja alkaa kirjoittaa raportteja kovakuoriaiseksi muuttuvalla, puhuvalla kirjoituskoneellaan.
Alaston lounas on osin romaaniadaptaatio, osin kirjailijan kehityskertomus. Elokuva ei ole uskollinen Burroughsin romaanille, vaan käsikirjoitukseen on lisätty aineksia kirjailijan muista teoksista sekä Burroughsin elämänvaiheista.
5 Leaving Las Vegas (1995)
Mike Figgisin raadollinen ja runollinen Leaving Las Vegas kuvaa syvälle alkoholismiin vaipuneen Hollywood-käsikirjoittaja Ben Sandersonin (Oscarin arvoinen Nicolas Cage) viimeisiä päiviä. Perheensä ja uransa menettänyt kirjoittaja päättää juoda itsensä hengiltä Las Vegasissa.
Sanderson saa ystävän ja ymmärtäjän Serasta (Elisabeth Shue), kauniista prostituoidusta. Sandersonin hillitön juominen huolestuttaa Seraa, mutta mikään ei saa miestä enää perääntymään suunnitelmastaan.
John O’Brienin omaelämäkerralliseen romaaniin pohjaava Leaving Las Vegas oli vähällä jäädä tekemättä. Elokuvaa oli kuvattu kaksi viikkoa, kun kirjailija teki itsemurhan. Figgis päätti tehdä elokuvan valmiiksi kunnianosoituksena O’Brienille.
4 Kafka (1991)
Kafka (Jeremy Irons) näyttää olevan aina väärässä paikassa. Vakuutusvirkailijan työssään nuutuva prahalainen päästää mielikuvituksensa valloilleen yöaikaan omalaatuisia novelleja kirjoittaessaan.
Kafkan maailma on absurdi ja ennakoimaton, ja Oikeusjutun Josef K:n tapaan hän joutuu syyttömänä vallan hampaisiin. Kun työtoveri löydetään hukkuneena, joutuu Kafka ongelmiin. Hänet vedetään mukaan anarkistiseen vallankumoushankkeeseen, jonka tarkoituksena on nujertaa yhteiskuntaa ohjaileva salainen järjestö.
Steven Soderberghin vahvatunnelmainen, pääosin mustavalkoinen elokuva on kunnianosoitus saksalaiselle ekspressionismille sekä Franz Kafkalle, yhdelle 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Puolifiktiivinen Kafka ei ole perinteinen elämäkertaelokuva, vaan kirjailijan elämästä on poimittu elokuvaan tunnistettavia elementtejä, kuten hallitseva isä, menestymättömyys kirjailijana ja tuberkuloosi.
3 Yövieraat (1986)
Mary Wollstonecraft Shelley tunnetaan teoksestaan Frankenstein, joka julkaistiin vuonna 1818. Kauhistuttavan luomistarinan on tulkittu kuvaavan syntymän ympärille kietoutuvaa syyllisyyttä. On sanottu, että Mary Shelley ammensi tarinan omasta elämästään: hän synnytti runoilija Percy Shelleylle kolme lasta, joista vain yksi jäi eloon.
Ken Russell kuvaa elokuvassaan Yövieraat (Gothic) Frankenstein-tarinan synty-yötä. Mary (Natasha Richardson) ja Percy Shelley (Julian Sands) saapuvat vieraisille lordi Byronin (Gabriel Byrne) luo. Yö kuluu eroottissävyisessä oopiumhuumassa, joka kääntyy pian painajaiseksi. Russell on tehnyt nautinnoille elävästä Byronista goottilaisen konnan.
Yövieraiden makaaberi kuvasto tulvii viittauksia romantiikan ajan taiteeseen. Elokuvan voimakkaimmassa kuvassa viitataan Henry Fuselin kuuluisaan maalaukseen The Nightmare (1781), jossa demoni kyyristelee nukkuvan naisen vatsan päällä.
2 Capote (2005)
Truman Capote käsitteli tunnetuimmassa teoksessaan, dokumenttiromaanissa Kylmäverisesti (1966), Kansasissa tapahtunutta perhesurmaa. New Yorkin juhlittu julkimo matkusti rikospaikalle ja seurasi yhä syvenevällä kiinnostuksella poliisitutkimuksia, murhaajien kiinniottoa ja sitä seurannutta oikeudenkäyntiä.
Dan Fluttermanin käsikirjoittama Capote kuvaa dokumenttiromaanin kuusivuotista syntyprosessia. Pohjattoman kunnianhimoinen kirjailija antautuu ystävyyssuhteisiin murhaajien kanssa ja kadottaa näkyvistään rajan hyväksikäytön ja empatian välillä.
Philip Seymour Hoffman toistaa pehmeäliikkeisen ja vinkuvaäänisen Capoten eleitä ilmiömäisesti. Hän sai kokonaisvaltaisesta roolistaan parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.
1 Enkelin kosketus (1990)
Uusiseelantilaisen Janet Framen (1924–2004) tie kirjailijaksi oli kivikkoinen. Työläisperheen lahjakas tytär kärsi masennuksesta ja vietti vuosia mielisairaaloissa. Hänet diagnosoitiin skitsofreenikoksi ja hoidoksi suositeltiin lobotomialeikkausta, joka kuitenkin peruttiin, kun hänen esikoisteoksensa alkoi menestyä.
Edes sairaus ja kalsea sairaalaympäristö eivät tukahduttaneet Framen halua kirjoittaa. Voi sanoa, että hän kirjoitti elääkseen.
Tuottelias kirjailija kuvasi vaiheitaan omaelämäkerrassa, jonka pohjalta Jane Campion ja käsikirjoittaja Laura Jones työstivät kolmeosaista televisiosarjaa. Sarjasta tuli elokuva Enkelin kosketus (An Angel at My Table). Campionin ohjaus oli ensimmäinen uusiseelantilainen elokuva, joka esitettiin Venetsian elokuvajuhlilla.
Intensiivinen ja syvästi liikuttava elokuva seuraa Framen vaiheita lapsuudesta aikuisuuteen. Pääroolissa vuorottelevat Karen Ferguson, Alexia Keogh ja erinomainen Kerry Fox.