Clint Eastwood täytti 85 vuotta toukokuun 31. päivänä. Samalla hän voi juhlia 60 vuoden mittaista uraansa elokuvien parissa. Elokuvalegenda sai aikaisen syntymäpäivälahjan vuosittaisessa elokuvateatterialan CinemaCon -tapahtumassa, jossa hänen kunniakseen järjestettiin lounastilaisuus Caesars Palace -hotellikasinossa. Eastwood keskusteli tilaisuudessa pitkästä urastaan, kiinnostuksestaan ohjaamiseen ja arvostelijoistaan.
Teksti: Johanna Juntunen, Las Vegas
Sinisiin puvunhousuihin, vihertävään pikkutakkiin ja pikeepaitaan pukeutunut Clint Eastwood näyttää ja kuulostaa hyvin terävältä täyden konferenssisalin edessä kertoessaan tarinoita uransa varrelta ja edessä olevista haasteista. Vaikka elokuvantekijää jututtanut The Hollywood Reporter -lehden toimittaja Stephen Galloway ei asiaa kysynytkään, Eastwood ei selvästikään ole jäämässä eläkkeelle.
Ikinuorekkaalle Eastwoodille luovutettiin juhlatilaisuudessa Fandango-lippupalvelun palkinto American Sniper -elokuvasta, jonka lippupalvelua käyttävät fanit äänestivät vuoden 2014 parhaaksi elokuvaksi. Erikoisjoukkojen tarkka-ampujasta (Bradley Cooper) kertova tositapahtumiin pohjautuva draama on Eastwoodin ohjaustöistä suurin kaupallinen menestys ja viime vuoden suurin kassamagneetti Yhdysvalloissa, jossa se on tuottanut 347,8 miljoona euroa. Maailmanlaajuisesti se on takonut 541,2 miljoonaa euroa, mikä oikeuttaa kaikkien aikojen menestyneimmän sotaelokuvan titteliin.
– Elokuvan suosio perustui osaltaan siihen, että siinä tarkasteltiin Irakin ja Afganistanin sotia uudessa valossa. Sodista on uutisoitu paljon ja ihmiset puhuvat niistä, mutta kukaan ei ollut aikaisemmin ajatellut käsitellä sotaa sinne menevien sotilaiden perheiden näkökulmasta käsin, Eastwood analysoi.
American Sniper on viides Eastwoodin ohjaama elokuva, joka on ollut Oscar-ehdokkaana joko parhaan elokuvan tai ohjaajan sarjassa. Uransa aikana Eastwood on voittanut neljä Oscar-palkintoa. Hän sai sekä Armottomasta että Million Dollar Baby -elokuvasta parhaan elokuvan ja ohjaajan Oscarit.
– Ne ovat myös omia suosikkejani Lainsuojaton-elokuvan (The Outlaw Josey Wales, 1976) lisäksi, myönsi Eastwood.
Hän kertoi pitävänsä palkintoja takan päällä.
– Yritän olla polttamatta niitä, hän vitsaili.
Eastwoodin tuottelias ura alkoi 1955, kun hän onnistui saamaan pikkurooleja b-leffoista kuten Hirviön kosto (Revenge of the Creature). Kansainvälinen ura aukeni Sergio Leonen ohjaamista spagettilänkkäreistä 1960-luvulla. Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden sekä etenkin Hyvät, pahat ja rumat alkoivat muokata näyttelijälle mainetta kivikovana pyssysankarina.
– Sergio ei puhunut englantia enkä minä italiaa, kun matkustin ensimmäisen kerran Italiaan, mutta onnistuimme kommunikoimaan jotenkin käsipelillä.
Eastwood mainitsee suosikkiohjaajikseen myös Don Siegelin, jonka rikoselokuva Likainen Harry (1971) oli näyttelijän läpimurto Hollywoodissa. Eastwood näytteli kovaotteista Harry Callahan -nimistä poliisia viidessä filmissä. Likainen Harry -leffojen lisäksi Siegel ohjasi näyttelijää myös Pako Alcatrazista -jännärissä (1979).
– Hän oli hyvin tehokas ja organisoitu ohjaaja. Hänellä oli myös lapsenomainen mielikuvitus, Eastwood kiittelee.
Kysyttäessä haluaisiko Eastwood tehdä uusia versioita vanhoista elokuvistaan, hän mainitsi, että vuosia sitten suunnitelmissa oli uusi filmatisointi trilleristä Yön painajainen (Play Misty for Me,1971).
– Se olisi kenties hauska tehdä uudelleen, mutta todennäköisesti onnistuisin pilaamaan sen.
Eastwood alkoi ohjata ja tuottaa elokuvia jo 1970-luvulla tuotantoyhtiönsä Malpason kautta.
– Pääsin seuraamaan niin monen ohjaajan työskentelyä vuosien näyttelemisen saatossa, että olin utelias kokeilemaan sitä itse. Pidän ohjaamisesta prosessina mutta myös pelkästään sen takia, että pidän elokuvista yleensäkin. Teen monet päätöksen vaiston varassa, enkä tuhlaa aikaa moniin ottoihin.
Hän myönsi myös pitävänsä siitä, että pystyy ohjaajana kontrolloimaan jokaista elokuvaa koskevaa päätöstä.
– Vaikeinta on se, että minulta kysytään 400 kysymystä päivässä kuvauspaikalla. Toisinaan väsymys uhkaa turruttaa innostuksen elokuvaa kohtaan, mutta niissä tilanteissa on vain puskettava sisukkaasti eteenpäin.
Arjen sankarit supersankareita kiinnostavampia
Mitä tulee projektien valitsemiseen, kaikki alkaa hyvästä materiaalista; oli kyse sitten kirjasta, näytelmästä tai käsikirjoituksesta.
– Jos materiaali on sellainen, jonka pohjalta tehdyn elokuvan haluaisin itse nähdä, innostun siitä. Sen jälkeen on löydettävä oikeat ihmiset elokuvaa varten. Minun teoriani mukaan oikeiden ihmisten palkkaamisen jälkeen voin olla taka-alalla ja antaa heidän tehdä työnsä. Elokuvan menestys on pitkälle kiinni siitä, että rooleihin onnistuu valitsemaan juuri oikeat näyttelijät.
Eastwoodin näkemyksen mukaan näyttelemisen oppii parhaiten tarkkailemalla muita ihmisiä.
– Lapset ovat parhaita näyttelijöitä, koska he esittävät niin monia rooleja leikkiessään. Minulla oli tapana seurata ihmisiä kahviloissa; miten he pitivät kiinni kahvikupista tai heidän muuta käyttäytymistään, ja yrittää sitten liittää näitä aitoja piirteitä roolihahmooni mahdollisimman uskottavasti. Näyttelijöiden on tällä tavalla opetettava itselleen näyttelemistä.
Legenda myöntää, että kuuluisana henkilönä muiden seuraaminen huomaamattomasti on nykään vaikeampaa. Tarkkailijasta on tullut tarkkailtava. Eastwood sanoo kuitenkin käyvänsä elokuvissa, vaikka saakin studioilta uudet elokuvat dvd-versioina.
– Kävin viimeksi katsomassa Wes Andersonin ohjaaman The Grand Budapest Hotel -komedian, johon ostin itse lipun. Pidin siitä paljon. Aion myös mennä katsomaan poikani Scottin elokuvan The Longest Ride. Sittenpä näen, onko omena pudonnut kauaksi puusta, hän naurahtaa.
Eastwoodin oli tarkoitus ohjata seuraavaksi sankarillisen turvamiehen Richard Jewellin tarina. Hän auttoi pelastamaan lukuisia ihmisiä Atlantan 1996 olympialaisissa tapahtuneen pommi-iskun jälkeen. Roolissa oli tarkoitus nähdä Jonah Hill.
– Se ei ole enää suunnitelmissani. Joskus asiat loksahtavat paikoilleen, toisinaan eivät. Tein viime vuonna kaksi elokuvaa peräkkäin. Päätin, että American Sniperin jälkeen pitäisin kuusi kuukautta taukoa.
Ohjaajalla ei ole myöskään aikomusta tehdä supersankarielokuvaa, ainakaan vielä.
– Luin sarjakuvia lapsena, en enää, vaikka luenkin monenlaista materiaalia työn puolesta. Pidän aikuisemmista elokuvista supersankareiden sijaan, heittää Eastwood.
Eastwood halusi korjata pitkään totuutena pidetyn väittämän liittyen dokumenttielokuvaohjaaja Michael Mooreen. Suorapuheinen Moore on ihmetellyt, miksi elokuvassa ihmisiä selkään ampuvista pelkureista tehdään sankareita, vaikka on myös myöntänyt, että American Sniperissa on vahva sodanvastainen viesti.
– Minun on väitetty uhanneen tappaa Michael Moore, mutta se ei pidä paikkaansa. Tosin ajatus ei ole huono, vitsaili Eastwood yleisön räjähtäessä nauruun.
Kädenvääntö kärkevistä dokumenttielokuvistaan tunnetun Mooren kanssa johtuu Eastwoodin poliittisesta kannasta ja näkemyksistä Yhdysvaltojen perustuslain mukaisesta oikeudesta kantaa asetta. Moore otti hampaisiinsa toisen Kansallista kivääriyhdistystä (NRA) kannattaneen näyttelijän, edesmenneen Charlton Hestonin aseita kritisoivassa dokumentissaan Bowling for Columbine.
– Minulta kysyttiin vuosia sitten mitä tekisin, jos Moore tulisi kotiini ja alkaisi kuvaamaan kuten hän teki Charlton Hestonille. Ajattelin, että jos hän tulee tontilleni, minulla olisi oikeus ampua hänet.
Ikävuosista huolimatta pyssysankari ei ole pehmentynyt.
– Olen näytellyt pääasiassa macho-miehiä, mutta joukkoon mahtuu muutamia pehmeämpiä rooleja. Hiljaiset sillat lienee niistä hempein. Siinä roolihahmoni ainoa ase oli kamera.
Eastwood ei ole koskaan tavannut Moorea, eikä ole tosissaan puhuessaan tämän eliminoimisesta.
– Miltä kantilta asiaa katsookin, kyse on hänen mielipiteestään. Yksi Amerikan hyvistä puolista on se, että jokainen voi ajatella täällä niin kuin haluaa.