Veljekset Joel ja Ethan Coen käsikirjoittivat 80-luvun alussa näytelmäksi kaavailtua rikostarinaa, joka kulki nimellä Blood Simple. Pian he ymmärsivät, että siitä voisi tulla jopa pitkä elokuva vaikkei heillä ollut muuta alan taustaa muuta kuin ystävien kanssa väsättyjä lyhytelokuvia.
Joel oli myös aiemmin saanut hieman kokemusta toimiessaan leikkaaja-apulaisena halpistuotantojen parissa. Näillä krediiteillä ei vielä rahoitusta helposti järjestetty joten he päättivät tehdä pariminuuttisen varainkeruu-trailerin 16-millisenä. Reilun vuoden kuluttua heillä oli tarvittava 750 000 taalaa kasassa 35-millistä leffaa varten. Meni vielä toinen vuosi ennen kuin tämä neo noir sai varsinaisen teatterilevityksen.
Elokuvan juoni on leffan nimen mukaisesti yksinkertainen. Kiero bisnesmies saa tietää vaimonsa pettäneen häntä työntekijänsä kanssa ja haluaa heidät molemmat hengiltä. Tähän kaksoismurhaan hän palkkaa niljakkaan yksityisetsivän, mutta onko hänestä tappajaksi?
Coenit tuntien moni asia menee varmasti pieleen ja onnekkaita yhteensattumiakin on tiedossa. Eräs pitkä kohtaus on kuin alkulämmittelyä Fargoon, joka julkaistaisiin reilu vuosikymmen myöhemmin.
Blood Simplen työryhmä on monella tapaa kiinnostava. Kuvaajaksi he löysivät hardcore-pornoelokuvia aiemmin kuvanneen Barry Sonnenfeldin, joka teki Coenien kanssa myös elokuvat Arizona Baby sekä Miller’s Crossing. Hänestä tuli myöhemmin itsekin kuuluisa ohjaaja elokuvasarjoilla Addams Family ja Men In Black.
Elokuvan säveltäjäksi he löysivät niin ikään ensikertalaisen, joka loppujen lopulta tulisi kirjoittamaan musiikin lähes kaikkiin Coen-leffoihin. Carter Burwellin teemamusa on syntikkavoittoista ja hyvin kasarimaista mutta mieleenpainuvaa, sillä sitä toistetaan aika lailla.
Leikkaajaksi Coenit löysivät Roderick Jaynesin, joka työskenteli veljeksille jatkossakin. Hänet oli helppo löytää, sillä Coenit vilkaisivat omiin peileihinsä. Enää ei ole mikään salaisuus, että herra Jaynes on pseudonyymi ja yhtä kuin Joel Coen sekä Ethan Coen. Jaynes on ollut jopa Oscar-ehdokkaana.
Vuosia myöhemmin veljekset katsoivat Blood Simplen uudelleen ja huomasivat, ettei Jaynes ollut tehnyt työtään kovin hyvin. He päättivät leikata elokuvan uudelleen ohjaajan versioksi, josta tuli kolme minuuttia teatteriversiota lyhyempi. Samalla haalittiin oikeudet The Four Topsin kappaleeseen It’s the Same Old Song, jota he eivät voineet aiemmin käyttää, mutta joka oli jo käsikirjoitusvaiheessa ideoitu.
Naispääosaan oli alun perin kaavailtu Holly Hunteria, mutta muiden kiireiden vuoksi hän ehdotti rooliin näyttelijäystäväänsä, josta tuli sittemmin Joel Coenin vaimo. Frances McDormand teki debyyttinsä tässä elokuvassa ja Hunter palkattiin veljesten seuraavaan elokuvaan Arizona Baby. Pienenä lisäkorvauksena hänen puheääntään kuullaan myös Blood Simplessa. Myöhemmin McDormandista tuli Coen-vakiokalustoa, ja Fargosta hän nappasi ensimmäisen Oscar-palkintonsakin.
Pääosin yön tunteina kuvatun Blood Simplen tunnetuin näyttelijä oli ehdottomasti M. Emmet Walsh, joka näytteli samoihin aikoihin Mike Nicholsin Silkwoodissa kivenheiton päässä Teksasissa, jonne myös Coenit sijoittivat tarinansa. Walsh ei täysin luottanut tähän indieproduktioon ja vaati saada palkkansa päivittäin käteisenä.
Iso osa edellä mainituista faktoista löytyy Blu-rayn suomeksi tekstittämättömistä lisämateriaaleista, joissa nähdään kolme noin vartin mittaista melko tuoretta haastatteluosiota. Coenit ensimmäisessä, Walsh toisessa ja kolmannessa puhuu miespääosaan palkattu John Getz. Lisäksi ekstroissa on elokuvan teatteritrailer sekä aiemmin mainittu varainkeruu-trailer, joka oli ilmeisesti niin hyvä, että se nähdään levyllä vahingossa jopa kahdesti. Elokuvan laadukas viiden vuoden takainen remasterointi oli arvostetun Criterionin jälkeä, ja tekijät ovat sen hyväksyneet.
Tero Heikkinen
Elokuva ★★★★
Ekstrat ★★