Dolph Lundgren ohjaa omassa toimintaelokuvassaan itseään, mutta käytännössä hän on antanut pääosan – tai ainakin vähintään yhtä näkyvän keskeisen roolin – 20 vuotta nuoremmalle tappelupukari Scott Adkinsille.
He ovat Castle Fallsin hyvät nyrkkisankarit, ilman omaa syytään tukalaan tilanteeseen joutuvat, rajuista toimenkuvistaan huolimatta kiltit miehet, jotka päätyvät purettavaan jättirakennukseen piilotetun miljoonasaaliin jäljille.
Valitettavasti saman aarteen jäljillä on murhanhimoinen konnalauma.
Niinpä räjähteillä lastatussa rakennuksessa otetaan yhteen mihinkään osumattomin asein ja samaa kaavaa noudattavin nyrkki- ja painiotteluin – ilman, että kukaan ulkopuolella räjäytystä odottavista huomaa jatkuvaa trafiikkia suljetulle alueelle, tulitusta tai edes ikkunasta putoilevia raatoja.
Castle Falls on siis sisällöltään umpihölmö eikä rakenteeltaan kovin jäntevää toimintaa. Ehkä juuri sen takia se viihdyttää (tai huvittaa) osiensa summaa enemmän. Varsinkin konnat ovat hulvattomia.
Jouni Vikman
Tähdet ★★★
