Lahden MM-hiihdot vuonna 2001 olivat ikimuistoiset – huonossa mielessä. Menestyksen ilo vaihtui omituisten vastoinkäymisten myötä pettymykseen ja sitten järkytyksen kautta kansalliseen häpeään, kun suomalaiset jäivät yksi toisensa jälkeen kiinni dopingista. Sinivalkoinen valhe -dokumentin ohjaaja Arto Halonen ei yllättynyt kärystä vaan sen jälkihoidosta.
Teksti: Jouni Vikman
Jari Isometsän näytteen osoittaudutttua positiiviseksi Halonen ajatteli, että kyseessä oli yksittäinen lapsus, huono onni. Kun suomalaiset kärähtivät joukolla, hän näki siinä myös mahdollisuuden.
– Silloin olisi pitänyt kertoa koko kuvio. Suomi olisi voinut olla hyvä esimerkki maailmalle, se olisi ollut todellista brändityötä. Mutta se jäi globaaliksi valheeksi, vaikka kaikki olivat vaativinaan asian selvittämistä, Halonen harmittelee, ja kuvailee miten Lahdenkin tapauksessa pahoiteltiin ennemmin kiinnijäämistä kuin arveluttavien keinojen käyttämistä. Hänen omia kokemuksiaankaan ei aikoinaan haluttu uskoa.
Tuota valhetta Halonen lähti purkamaan dokumentissaan Lahden tapahtumat lähtökohtanaan, vaikka siihen meni vuosia.
– Vuonna 2009 Jouni K. Kemppainen teki Helsingin Sanomiin jutun Kari-Pekka Kyröstä. Iikka Vehkalahti soitti ja sanoi, että tee elokuva aiheesta. Oma näkökulma löytyi nopeasti, ja pyysin Kemppaista yhdeksi käsikirjoittajaksi. Sovittiin että ensin ilmestyy Kuukausiliitteen juttu ja vähän sen jälkeen elokuva.
Jotta Halonen tarttuisi aiheeseen, on sen sillä hetkellä sykähdytettävä henkilökohtaisesti, mutta sisällettävä myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden, joka motivoi sitoutumaan pitkään prosessiin. Sinivalkoisessa valheessa se on menestyksen kulttuuri, jota Halonen pitää jopa perverssinä.
– Pitää voittaa, olla parempi kuin muut, ohjaaja analysoi. – Koko maailma on alistettu vastakkainasettelulle. Yleismaailmallisesti luodaan sankareita, joihin uskotaan ja joita seurataan. Urheilu kuitenkin vain peilaa ympäröivää yhteiskuntaa, ja voi kysyä päästäänkö politiikassa tai liike-elämässäkään huipulle ilman epärehellisiä keinoja.
Halonen kuvailee, miten suurvaltojen kädenvääntö ja pienten valtioiden isänmaallinen henkselien paukuttelu johtaa asevarusteluun kielletyllä alueella. Kierre on valmis, kun vippaskonsteja käyttävistä urheilijoista tulee valmentajia, joista tulee yhteiskunnallisia päättäjiä. Halonen kieltäytyy silti osoittamasta syyttävällä sormella.
– Kun käydään asioita läpi tämän päivän moraalin mukaan, tuomitaan väärin toista aikakautta. Siksi monet 60- ja 70-lukujen tyypit eivät vieläkään uskalla puhua. On helppo sanoa, että itse ei tekisi niin, mutta se on eri asia sellaisessa vaikenemisen kulttuurin maailmassa.
Pidempi versio haastattelusta uudessa Episodissa 9/2012.