Ei mikään paska ohjaaja: teki elokuvan kirjasta, jota sanottiin mahdottomaksi filmata

13.11.2013 11:00

Kulttikirjailija Irvine Welshin Filth kertoo vastenmielisestä poliisista, jonka omatunto on lapamato. Kirjaa pidettiin mahdottomana sovittaa elokuvaksi, mutta Jon S. Baird teki kirjasta viehättävän hittielokuvan. Night Visions -festivaaleilla marraskuussa vieraillut Baird kertoi vastenmielisyyden ja huumorin välillä tasapainoilusta ja elokuvan suosiosta naisten keskuudessa.

Haastattelu: Mikael Helenius

Irvine Welshin Trainspotting julkaistiin vuonna 1993 ja elokuva kolme vuotta myöhemmin. Olit tuolloin parikymppinen. Miltä yhtäkkinen huomio kotimaatasi Skotlantia kohtaan tuntui?
Muutin Skotlannista Lontooseen elokuvan ilmestymisen aikoihin. Se teki skoteista paljon coolimpia tyyppejä lontoolaisten silmissä! Monet ystäväni kertoivat saaneensa niiden ansiosta paljon enemmän naisseuraa. Yksi ystäväni tapasi kertoa tarinaa siitä, kuinka hän myöhemmin tapasi Ewan McGregorin [joka näytteli Trainspottingissa] jalkapallo-ottelussa Skotlannissa. Hän meni kiittämään McGregoria kaikesta seksistä, jota sai 1990-luvulla hänen ansiostaan.

Bruce Robertson on vastenmielinen hahmo, jolle ei tuota ongelmia manipuloida ihmisiä saadakseen haluamansa. Robertson juo liikaa, vetää huumeita ja harrastaa seksiä varattujen naisien ja prostituoitujen kanssa. Mikä sinua viehätti kirjassa?
Se oli ensimmäinen Irvine Welshin kirja, jonka luin. Pidin Brucesta, koska hän tuntui monipuoliselta hahmolta. Bruce on minusta Irvinen synkin hahmo, ja Irvine on samaa mieltä. Hän käsitteli omia demoneitaan kirjassa. Tapasin Irvinen Crimen, Filthin jatko-osan, julkistamistilaisuudessa vuonna 2008. Olimme molemmat humalassa, ja menin kehumaan Filthiä hänelle ja pyytämään elokuvaoikeuksia. Meistä tuli hyviä ystäviä ja aloimme työstää elokuvaa. Hän eli tuolloin Dublinissa, minne menin tapaamaan häntä. Olin perillä aamuyhdeksältä ja luulin että menisimme kahville puhumaan. Menimmekin pubiin juomaan. Päivän päätteeksi hän antoi minulle oikeudet melkein ilmaiseksi.

Kirja on todella synkkä teos. Elokuva on hieman kevyempi, mutta etenkin loppupuolella se äityy tummasävyiseksi. Kuinka vaikeaa oli tasapainoilla eri sävyjen välillä?
Se oli helvetin vaikeaa. Suurin osa sävyistä syntyi jälkikäsittelyssä. Kyse oli usein äänisuunnittelusta, värisuunnittelusta ja musiikista. Vaikka kohtaus olisi muuten toiminut, sävy piti etsiä sitä kautta. Varsinkin tällaisessa elokuvassa, joka tasapainoilee veitsenterällä. Usein kohtaukset, joita pidin hauskoina, olivatkin traagisempia. Käsikirjoitus ei ollut niin tummanpuhuva kuin elokuva. Yritimme saada yleisön lopussa ymmärtämään millaisen helvetin Bruce kävi läpi. Emme olisi voineet tehdä niin synkkää kirjaa, kukaan ei olisi halunnut katsoa sellaista. Etenkin brittimedia piti elokuvaa mahdottomana kuvata. Filmatisoinnista epäiltiin tulevan arthouse-leffa, mutta me teimmekin crossover-hitin. Se on tämän vuoden toiseksi parhaiten menestynyt K18-elokuva Iso-Britanniassa ja kaikkien aikojen top kymmenessä.

Kirjan sivuilla luikertelee lapamato, joka toimii Brucen alitajuntana ja omatuntona. Elokuvassa virkaa toimittaa Brucen psykiatri (jota esittää Jim Broadbent) unikohtauksissa. Miksi lapamato putosi pois?
Kuten aina kirjoja sovittaessa, täytyy yhdistellä hahmoja ja juonia. Kirjassa Bruce murtuu fyysisesti, mutta elokuvassa halusimme hänen murtuvan myös henkisesti. Halusimme antaa syyn Brucen käytökselle.

Olet sanonut haastatteluissa yllättyneesi siitä, miten positiivisesti naiskatsojat ovat suhtautuneet elokuvaan. Mistä luulet suosion johtuvan?
Naiset varmaan huomasivat, että elokuva on pohjimmiltaan traaginen rakkaustarina, jos kaikki komedia, väkivalta, seksi ja huumeet otetaan pois. Elokuva kertoo miehestä, joka on menettänyt rakkauden. He ymmärtävät, että Bruce on tragedia ja haluavat pelastaa hänet.

Filth tulee ensi-iltaan perjantaina 15. marraskuuta.

Lisää luettavaa