Episodin joulukalenteri 2025: luukku 9 – draaman ensimmäinen aste

Jos elokuvan lajityyppi ei ole selkeästi toimintaa, komediaa, kauhua tai vastaavaa, on helppo niputtaa se ”draamaksi”. Niitäkin on silti monenlaisia.

Julkaistu:

Episodin joulukalenterin ensimmäisessä draamaluukussa keskitytään toimituksen valintoihin, joissa on kevyt, jopa humoristinen pohjavire. Kyllä, tuo tarkoittaa, että draamaelokuvia on tulossa ainakin yksi setti lisää jossain myöhemmässä luukussa.

Pieniä valkoisia valheita (Les petits mouchoirs, 2010)

Näyttelijänäkin tunnettu Guillaume Canet on käsikirjoittanut ja ohjannut toimitusta hurmanneen ranskalaisdraaman, joka kertoo ystäväporukan mökkireissusta. Matkaan on lähdetty, vaikka yksi on joukosta poissa: hän makaa onnettomuuden seurauksena teho-osastolla.

Yhden puuttuminen joukosta ei ole ainut ystävyksiä hiertävä asia. Milloin mökkiolosuhteet aiheuttavat ongelmia, milloin hiertävät ihmissuhteet. Vaikka vakavat aiheet tuntuvat hautautuvan pienten valkoisten valheiden alle, puhetta riittää. Canet’n herkullista dialogia suoltavat sellaiset näyttelijäat kuin Marion Cotillard, François Cluzet, Benoît Magimel ja Jean Dujardin (joka tosin päätyy sairaalaan jo alkumetreillä).

Ei ihme, että Episodin toimittaja uskalsi väittää näin: ”Pieniä valkoisia valheita huokuu sellaista lämpöä ja sielun puhdistavaa retriittiä, että sen ei haluaisi loppuvan. Kyseessä on paras ensemble-elokuva sitten Rakkautta vain -hitin.”

Seurapeli (2020)

Myös kotimaisessa Seurapelissä ystäväporukka kokoontuu rantahuvilalle, mutta tällä kertaa draamaa aiheuttavat ilmoille pulpahtavat totuudet ennemmin kuin niitä piilottelevat valkoiset valheet. Viattomasti alkanut seurapeli paljastaa jotain uutta parin vuosikymmenen takaisesta tapahtumasta ja sen seurauksista.

Vanhat ystävykset sujahtavat vanhoihin rooleihinsa, mutta kuluneet vuodet osoittavat, että kaikki eivät ole olleet yhtä mieltä sisarus-, ystävyys- ja lemmensuhteiden valtarakenteista. Silti kipeitäkin asioita käsittelevä elokuva säilyy raikkaana. ”Jenni Toivoniemen nautittava esikoiselokuva tempaisee katsojan mukaan ystäväporukan viikonlopunviettoon, jossa ei vältytä paljastuksilta. Plussaa nerokkaista musiikkivalinnoista”, kuului eräskin kehu.

Sideways (2004)
Ystävykset Miles ja Jack (Paul Giamatti ja Thomas Haden Church) lähtevät viikoksi nauttimaan hyvästä viinistä ja ruoasta Kalifornian kauniissa viinimaastoissa juhlistaakseen jälkimmäisen lähestyviä häitä. On kuitenkin selvää, että toinen

”Sydämellinen ja lämminhenkinen kuvaus erikoisia käänteitä sisältävästä polttarimatkasta”, kuvaili Episodin toimittaja Alexander Paynen draamakomediaa. Harmillisesti se jäi Paynen ainoaksi vierailuksi kalenterissamme, vaikka hän on 2000-luvulla ohjannut myös sellaiset mainiot elokuvat kuin About Schmidt, The Descendants ja Nebraska. Edes parin vuoden takainen pikkuhitti The Holdovers ei mahtunut mukaan jälleen mainiosta Paul Giamattista huolimatta, kun toimittajat karsivat suosikkejaan kymmeneen nimikkeeseen. Ehkä Sideways voitti ällön hauskalla viininmaistelukohtauksellaan…

Yhdet vielä (Druk, 2020)

Pämppäysteema jatkuu! Thomas Vinterberg masensi toisen luukun Jahti-elokuvallaan, mutta nyt sävy on toinen. Näin kuvaili Episodin toimittaja: ”Hauska, koskettava ja osoitus siitä, että kevyempikin voi toimia mestarillisesti.”

Parhaan kansainvälisen elokuvan Oscarin voittaja kertoo joukosta opettajia, jotka uraansa ja elämäänsä turhautuneina päättävät testata teoriaa, että ihminen on rennoimmillaan ja luovimmillaan seitinohuessa päiväkännissä. Kunnon oppineiden tapaan he määrittelevät testille säännöt ja rajat, ja niin lähdetään tutkimaan ikiaikaista kysymystä: Kun viina menee ensin poskiin ja sieltä aivoihin, niin vaikuttaako se sieltä käsin kaikkiin vaivoihin?

Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire, 2008)

Intialaisessa versiossa Haluatko miljonääriksi -palkintovisailusta nuori mies alkaa pärjätä niin hyvin, että se hermostuttaa show’n pyörittäjiä. He pyrkivät harhauttamaan kilpailijaa häviämään ja sitten vaikka väkivalloin selvittämään, miten tämä on onnistunut huijaamaan tiensä kohti päävoittoa.

Takaumissa selviää, kuinka nuorukainen orpona katulapsena oppi tietoja ja taitoja, jotka nyt auttavat häntä tavoitteessaan. Eikä se välttämättä ole tietokilpailulla rikastuminen.

Danny Boylen elokuva kertoo inhimillisestä kurjuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mutta samalla se onnistuu olemaan valoisa ja toiveikas. Ei ihme, että se pääsi ainoana laatuohjaajan elokuvista Episodin joulukalenteriin.

Lady Bird (2017)

Saoirse Ronan on viimeistä luokkaa amerikkalaisessa lukiossa käyvä teini, joka jo haaveilee nykyisiä pieniä kuvioita suuremmasta uudesta ja omasta elämästä. Laurie Metcalf on hänen pragmaattinen äitinsä, joka haluaisi tyttärensä olevan niin hyvä ihminen kuin hän vain voisi olla. Valitettavasti tytär näkee äidin holhouksen arvosteluna ja merkkinä siitä, ettei tämä välitä hänestä. Joskus asiat näkeekin kunnolla vain pienen etäisyyden kautta.

”Teini-iän ilot ja harmit tuntuvat tosilta ja tärkeiltä Greta Gerwigin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa draamakomediassa. Gerwigin ensimmäinen pitkä ohjaus on kirkkaasti kerrottu ja oivaltaen rytmitetty kasvutarina sekä pakahduttava ja tuore perheyhteisön kuvaus. Äidin ja tyttären välistä suhdetta on harvoin kuvattu yhtä huolella, tarkasti ja ymmärtäen”, todettiin Episodin arviossa. Arkisista ja tutuista asioista tpsiaan muodostuu osiaan huomattavasti isompi summa, joka viihdyttää, turhauttaa ja liikuttaa.

Mies vailla menneisyyttä (2002)

Kotimaiset elokuvat ovat kiitettävästi löytäneet paikkansa Episodin toimittajien 2000-luvun alun suosikkien joukosta. Niihin kuuluu myös Aki Kaurismäen kansainvälisestikin menestynyt Mies vailla menneisyyttä.

Nimensä mukaisesti se kertoo miehestä, joka pahoinpitelyn seurauksena menettää muistinsa. Hän joutuu rakentamaan elämänsä ja identiteettinsä uudelleen yhteiskunnan laitapuolen kulkijoiden joukossa. Apua tarjoavan Pelastusarmeijan riveistä löytyy myös ystävä, joka voisi olla jotain enemmänkin.

”Ajankuvaa maailman onnellisimman kansan varjopuolelta, jonne aito halu auttaa tuo valoa. Markku Peltola yhdessä ikonisimmista rooleistaan eikä Kati Outinenkaan ole hassumpi”, totesi elokuvaa ehdottanut toimittaja.

Viihdyttävyydestään huolimatta luukun draamat sisältävät vakavia ja rankkojakin aiheita. Mutta huomenna kalenteri vasta karmean käänteen saa!