Episodin leffatreffit: kolahtiko Iron Sky intohimoiselle fantasiafanille?

3.4.2012 18:55

Fantasiafani ja pelikauppias Jyrki Tudeeria ei harmittanut lähteä leffatreffeille katsomaan Iron Skyta. Päin vastoin: kaveri hykerteli riemusta.

Iron Sky on oiva osoitus vanhasta kunnon talkoohengestä – tosin modernimmassa muodossa. On hienoa huomata, että harrastukset ja intohimot luovat edelleen kaveriporukoita. Jyrki Tudeerin isoveli Lauri tilaili 1980-luvulla ulkomailta rooli- ja strategiapelejä itselleen ja peliporukalleen. Vuonna 1985 Lauri perusti pelialan yrityksen nimeltä Fantasiapelit.

– Eli ihan harrastuksen myötä homma Laurilla alkoi. Ensi alkuun postimyynnillä, mutta pian piti kokeilla toimintaa avaamalla myymälä. Tuolloin minustakin tuli osakas ja ensimmäisen myymälän pyörittäjä, Jyrki Tudeer muistelee.

Mutta mitä vaadittiin suurelle yleisölle tuntemattoman yrityksen pyörittämisessä? Varmasti jotain samaa kuin Iron Skynkin aikaansaamiseksi.

– Heh, vähän hämmentävä rinnastus. Mutta joo, mekin tarvitsimme laajan innostuneen harrastajakunnan.

Juuri harrastajaporukan avulla veljesten kannattikin avata kylmään Pohjolaan myymälä suomalaisittain oudommalle tuotteistolle, eli englanninkielisille erikoispeleille. Fantasialla on aina ollut merkittävä rooli Tudeerin veljeksille, mutta live-roolipelaamisella – larppauksella – ei niinkään. Perinteinen pöydän ääressä pelattava roolipeli on edelleen veljesten ohjelmassa. Viime joulukuussa Tudeerien vanha peliporukka vietti 30-vuotissessioitaan.

– Fantasia ja scifi ovat aina olleet meille molemmille mieluisaa luettavaa. Elokuvissa helmet ovat aika harvassa, vaan onhan noita.
Iron Skyssa Jyrkille jäivät parhaiten mieleen elokuvan massiivisuus ja sen pitelemätön vyöryminen kohti loppuhuipentumaa.

– Se kolahti oikeasti! Jos alussa olikin vähän tyhjäkäyntiä, niin loppupuoli nousi komeasti lentoon. Myös kriittiset piikit nykyiseen maailmanpolitiikkaan tekivät mieheen vaikutuksen:

– Ei turhia kumarreltu mihinkään suuntaan.

Anna-Maria Talvio

Lue koko juttu uudesta Episodista 3/2012.

Lisää luettavaa