Erikoishaastattelussa 80 vuotta täyttänyt Al Pacino: ”On tärkeää, että intohimo säilyy”

Al Pacino jahtaa natseja uudessa Amazon Primen sarjassa, joka sijoittuu 1970-luvun New Yorkiin. Hollywoodin kirjeenvaihtajamme Kirpi Uimonen sai vastikään 80 vuotta täyttäneeltä näyttelijälegendalta erikoishaastattelun. Haastattelu on tehty ennen koronaepidemian puhkeamista.

12.5.2020 06:30

Kauhuohjaaja Jordan Peelen (Get Out, Us) tuottama Hunters sijoittuu 1970-luvun New Yorkiin, missä elää oikeudenkäyntiä paenneita sotarikollisia, jotka ovat vastuussa toisen maailmansodan aikaisista hirmutöistä. Al Pacino esittää holokaustista selvinnyttä miestä, joka johtaa natsienmetsästystä.

Miksi tämä nimenomainen konsepti sopii niin hyvin minisarjaksi?
Sarjan luojalla David Weililla oli hyvin mielenkiintoinen ja omaperäinen näkemys aiheesta. Minusta hänen tapansa monivivahteinen ja epätavallinen tapansa kertoa tarinaa lisäsi siihen väriä. Tärkeintä oli hahmo, johon halusin tarttua ja tutkia mihin voisin sen viedä.

Onko tv-työ ollut erilaista kuin elokuvan tekeminen?
Jaksoissa kerrotaan monia tarinoita ja monia hahmoja, joten minun ei pitänyt olla paikalla niin paljon kuin elokuvia tehtäessä. Joten aikataulullisesti se oli helpompaa. En kuitenkaan tehnyt muita rooleja välillä vaan pitäydyin hahmossa.

Hunters-sarjan toista pääosaa esittää Logan Lerman.

Täytit juuri 80 vuotta. Miten merkkipaalu vaikuttaa sinuun?
Se ei ollut mikään shokki. Enemmän kasikymppisistäni vouhottavat ystäväni, mutta en tiedä mitä itse siitä mietin. Ei itseään tunne vanhaksi, jos ei halua tuntea itseään vanhaksi (naurua). Näyttelen edelleen, mutta onhan tämä mielenkiintoista. Minulla taisi olla keski-iän kriisi vasta seitsenkymppisenä. Aloin nähdä asioita hieman eri tavalla, ja oikeastaan pidän siitä kuka ja mikä olen nyt. Olisi tietenkin mukavaa, jos se olisi tapahtunut muutama vuosikymmen aikaisemmin.

Teen hyväntekeväisyysnäytöksen veteraaneille näytelmästä, jossa olin nuorena, parikymppisenä. Se on tosin vain läpiluku, emme esitä sitä fyysisesti. Hassua sinänsä, minulle tyrkytetään vähän väliä Kuningas Learia. On eri asia tehdä mestariteosta, jos on saanut yrittää jo aikaisemmin, kuin aloittaa nyt. Ja jos vielä tekisin sen, pitäisi löytää uusi tapa, sillä se on tehty nerokkaasti usempaan otteeseen. Suoratoistopalveluissa on varmaan kolme tai neljä sovitusta.

Tietyssä iässä ei enää ole rooleja jäljellä. Hamlet on suosikkinäytelmäni, enkä koskaan esittänyt sitä. Eräs suuri näyttelijä sanoi, että minun pitäisi tehdä se. ”Tee se kun olet 34 tai 37, sillä muuten et tee sitä koskaan.” Silloin en ymmärtänyt sitä, mutta nyt kyllä. Shakespeare on aloitettava nuorena. Olin Richard III:ssa 33-vuotiaana, mutta jos pitäisi tehdä se nyt, olisin valmis. Venetsian kauppias oli mielenkiintoinen. Tein ensin elokuvan ja sitten näytelmän. Olisinpa tehnyt Kuningas Learin aikaisemmin. Mutta luulen, että haluaisin kokeilla.

Olisitko 40 vuotta sitten voinut kuvitella itsesi nyt, työskentelemässä Martin Scorsesen kanssa ja tekemässä tv-sarjoja? Onko matkan varrella tullut tehtyä outoja ratkaisuja?Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta sitä vain jatkaa niin kauan kuin ruokahalua riittää. Barry Levinson on juuri saanut valmiiksi uuden hienon leffan nimeltään Harry Haft. Hän näytti sen minulle ja pyysi palautetta. Se on loistava. Itse en näytellyt siinä, mutta tein hänen kanssaan The Humblingin [2014], joka on erikoinen pienen budjetin leffa. Pidin siitä, koska se kertoi näyttelijästä, joka oli menettänyt intohimonsa näyttelemiseen. Tiedän miten paljon halu tehdä jotain merkitsee, joskus se menee jopa taitojen edelle.

The Irishman.

Sain The Irishmanista Oscar-ehdokkuuden, ja olin BAFTA-gaalassakin. Siellä eräs mies sanoi punaisella matolla, että siitä on 44 vuotta. Minä kysyin, että mistä. ”Edellisestä BAFTA-voitostasi [elokuvasta Kummisetä osa II].” Minä hämmästyin: ”Olenko voittanut BAFTA:n?” Kertoo ehkä jotain siitä, millainen olin 70-luvulla (naurua). Gaalan päätteeksi, kun olimme hävinneet kaikki ehdokkuutemme, tein jo lähtöä, kun nainen lavalla pyysi kaikki voittajat sinne mukaansa. Minä käännyin ja kysyin mihin meidän luusereiden pitäisi mennä (naurua). Oli pakko, koska palkintotilaisuudet saavat pään sekaisin. On hauska ja hyvä asia päästä ehdokkaaksi. Gaalat ovat alan etuja. Se ei tunnu siltä, kun häviää, mutta on tärkeää, että intohimo ja ruokahalu säilyvät. On pystyttävä jatkamaan elämää ja katsottava tuleeko vastaan uusia juttuja.

Juuri nyt itselläni ei ole ruokahalua uusille asioille, mutta toivon sen heräävän. Makustelin juuri yhtä hahmoa, josta voisin olla kiinnostunut, mutta minun pitää ensin antaa pääni selvitä tästä. Olen kuitenkin onnekas, että tietynlainen halu on säilynyt. AA:ssa sanotaan, että hoida kroppa paikalle ja mieli seuraa perässä, ja siinä on totuutta. On jaksettava lähteä ulos ja yrittää, ja ehkä jokin loksahtaa kohdilleen.

Teksti: Kirpi Uimonen, Hollywood
Kuvat: Amazon, Netflix, HFPA

Toimittajamme Kirpi Uimonen ja Al Pacino.

Lisää luettavaa