Aleksi Salmenperän ohjaama Häiriötekijä on taatusti erilainen kotimainen elokuva. Q-teatterin suosikkinäytelmään perustuva elokuva koostuu kymmenestä episodista, joissa kaikissa sattuu jotain noloa, kamalaa tai häiriinnyttävää. Elokuvan laajaan näyttelijäkaartiin kuuluu muun muassa Tommi Korpela.
Teksti: Jussi Huhtala
Kuvat: Lance Kooma ja Mjölk Movies
Tämä taitaa olla sinulle läheinen projekti?
Hyvin läheinen. Meidän ensemble on ollut kirjoittamassa sitä, ja tuolla samalla metodilla olen Janin [Volanen] kanssa tehnyt aikaisemmin Studio Julmahuvia ja Ihmebantua. Työryhmässä on Elina [Knihtilä] ja Pirjo [Lonka], jotka on tehneet omia juttujaan, Ranuan kummeja ja muuta samalla työmetodilla, niin se oli tuttu. Totta kai se oli rakas. Se oli näytelmä, jota me 50 kertaa esitettiin.
Muutettiinko alkuperäistä tekstiä paljon?
Ei. Episodit ovat pysyneet lähes kokonaan samanlaisena. Aleksi kunnioitti alkuperäisteosta, ja kun me olemme olleet siinä itse kirjoittajina, niin ei se kehdannut hirveästi alkaa muuttamaan (naurua). On siinä pari uutta juttua, jotka eivät olleet näyttämöllä. Niitä muokattiin aika paljonkin.
Mitä Aleksi Salmenperän elokuvaohjaajan näkemys toi projektiin?
Luulen että se toi kokonaisuuteen eniten. Siinä on eri järjestys ja eri välikkeet kuin näyttämöllä. Toki Aleksin työ oli myös muuttaa näyttelijätyöllisesti se näyttämönäytteleminen, yrittää pienentää sitä ilmaisua joka oli selkärangassa, kun sitä oli 50 kertaa lavalla tehty. Siinä oli semmoista pientä viilausta. Ja tietysti elokuva vaati joitain muutoksia. Jotkut asiat toimi Aleksin mielestä paremmin leffassa, ja me luotettiin totta kai siihen.
Miten saman tekstin näytteleminen elokuvassa erosi teatteriesityksestä?
Se on absurdia. Haastavaa oli se, koska siinä oli monta juttua, jotka toimi pirun hyvin lavalla, ja se erosi aika paljonkin siitä reaktiosta, kun oli mykkä ryhmä joka tuijotti monttu auki, että mitä helvettiä tässä ollaan tekemässä. Siinä tuli vähän semmoinen fiilis, josta Matti Ijäs on komedian ohjauksen yhteydessä joskus puhunut. Se on hypännyt pellehyppyjä, ja siinä ollaan aina veden alla silloin kun tulee yleisön reaktiot. Siinä oli jotain samaa kun tekee komediaa mutta ei saa palautetta. Välillä oli vähän usko koetuksella, vaikka tiesi että kyllä nämä jutut toimii. Mutta kun on hiirenhiljaista ja keskittynyt ryhmä tuijottaa, niin se on outo kokemus.
Onko episodeissa joku oma lempipätkäsi?
En minä tiedä, lavalla niistä tuli kaikista suosikkeja. Tässä on yksi jota harjoiteltiin, mutta se ei toiminut teatterissa. Tämä Bakers-kaveri jolla vähän ilta venyi, kun se etsii tyttöystäväänsä. Siitä olen iloinen, että se ei jäänyt pöytälaatikkoon vaan saatiin leffaan, ja se toimii kuvan kanssa paremmin kuin näyttämöllä.
Häiriötekijä tulee ensi-iltaan 11. syyskuuta.