Hassisen Kone on ikonisimpia suomalaisia yhtyeitä kautta aikain. Mika Kaurismäen dokumentti Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin syntyi Ratinan stadionin konserttitallenteen sivutuotteena.
Episodi tapasi yhtyeen jäseniä ennen ensi-iltaa. Hassisen Koneen solisti ja lauluntekijä Ismo Alanko nauraa ja myöntää, että olisi alun perin halunnut vain konserttitaltion.
”Dokumentti tuli vähän takaoven kautta. Kun näin ensimmäisen raakaversion, niin kyllä sen katsominen hirvitti. Ylipäätään oman naaman katsominen valkokankaalta ei ole kauhean innostava kokemus”, Alanko sanoo.
Basisti Jussi Kinnusesta tuntui, että hän on jo sanonut dokumentissa kuultavat asiat eri yhteyksissä moneen kertaan, eikä tiedä tuoko Kaurismäen dokumentti mitään uutta hänen osaltaan.
”Dokkari oli kaikin puolin hyvä ja diggasin siitä, mutta olisin ehkä halunnut, että siinä olisi enemmän muiden bändin jätkien höpinöitä. Siitä olisi tosin tullut varmaan paljon pidempi. Tässä tämä bändin tarina on, hyvin tiivistettynä”, Kinnunen sanoo.
Myös vuonna 1981 kokoonpanoon liittynyt kitaristi Jukka Orma kehuu Kaurismäen dokumenttia, joka vastasi hyvin hänen kokemustaan yhtyeen taipaleesta. Tuntuuko Ormasta tai Kinnusesta yhtä kiusalliselta katsoa itseään, kuin Alangosta?
”Kiusallinen tunne meni pois yli 40 vuotta sitten, kun näki ensimmäisen kerran kuvia itsestään. Kiusallisuus on varsin turha tunne, vaikka ainahan se vaanii selän takana jossain. Mielestäni kuvauksellisesti ja rytmillisesti oli hyvin saatu koko bändin tunnelma taltioitua”, Orma sanoo.
”Nykyään itseään katsoo hyvin lempein ja armollisin silmin. Vaikka näkee, että jotakin olisi voinut tehdä toisella tavalla, niin kyllä päällimmäisenä sitä on itsensä puolella”, Kinnunen myötäilee.
Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin / Kari Lahtinen
”Kun Mika lähtee tekemään, silloin on laatu taattu”
Kuullessaan dokumentista ensimmäisen kerran, Jussi Kinnunen sanoo ajatelleen sen olevan hyvä idea. Käytännön toteutus pisti kuitenkin mietteliääksi: ovatko kamerat koko ajan treenikämpällä tuomassa lisäpaineita? Huolta ei ollut, sillä dokumentin tekoa ei edes huomannut.
Jukka Orma oli helpottunut kuullessaan, että dokumentin tekee juuri Mika Kaurismäki. Sen jälkeen ei ollut hänen mukaansa mitään ongelmaa.
”Jos joku, jota ei tunne, olisi ruvennut tekemään tuota dokumenttia, se olisi tuntunut oudolta, eikä olisi ollut edes mahdollista. Mika on ollut tämän bändin mukana alusta lähtien, kun teki Saimaa-ilmiön”, Orma sanoo.
”Kun kuulin, että Mika lähtee tekemään niin ajattelin, että mahtavaa. Silloin laatu on taattu”, Kinnunen komppaa.
Jukka Orma sanoo, että hänelle on aina uutta, kun näkee kavereidensa puhuvan muille. Hän kutsuu sitä hauskaksi ja avartavaksi. Ilmeet ja tunteet saattavat painottuvan eri tavalla, mitä Orma pitää viehkeänä.
”Mielestäni oli oikeutettua, että alkuperäisjäsenistöllä oli tietenkin dokumentissa päärooli, varsinkin joensuulaisilla alkuperäisväestöillä. Se on tämän dokumentin hyvä puoli, se kertoo mistä bändi lähti ja mikä fiilis silloin oli”, Orma sanoo.
”Ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan älyllisiä tarinoita, jos niille antaa mahdollisuuden”
Isossa roolissa Mika Kaurismäen dokumentissa ovat Hassisen Koneen fanit. Fanien voimakkaat reaktiot ja rakkauden osoitukset yllättivät bändin jäsenet. Ismo Alangolle fanien osuus oli merkittävin puoli.
”Se, kuinka hirveän merkittävänä fanit bändin kokivat, oli jollain tavalla mielestäni hyvin liikuttavaa. Siitä yllätyin eniten. Bändikavereiden puheet ovat tuttua tarinaa, mutta fanien näkökulma on itselle raikkaampi ja tuoreempi”, Alanko kertoo.
”Se yllätti, miten musiikin kokeminen voi joillekin olla niin tärkeää. Tuntuu, että elämää suurempia fiiliksiä. Suorastaan pelottavaa, että joillekin voi olla niin merkityksellistä jonkun bändin diggailu. Totta kai siinä edustetaan sitä aikaa ja niitä ilmiöitä, mitä nuoruuteen kuuluu”, Jussi Kinnunen sanoo.
Kinnunen kehuu fanien reaktioita mahtaviksi, ja on iloinen, että jotkut ovat saaneet lauluista oikeasti apua elämässään. Jukka Orma huomauttaa, että nykypäivän laulujen kertojaminä ei ole niin avara, kuin Hassisen Koneen aikana.
”Noin monimielisten, erikoisten ja runollisten tekstien päätyminen yhtenäiskulttuuriin on valtavan hienoa. En oikein osaa kuvitella sitä nykypäivänä. En kuule sitä, vaikka olen pääasiassa soittolistakuuntelija, eli kuuntelen aika paljon sitä mikä soi Ylen kanavilla”, Orma sanoo.
”On hieno huomata, että kun tulee sellaista tarjontaa, jossa vaaditaan kuulijalta ymmärrystä ja vastuuntuntoa, vähän enemmän kuin yksinkertaisemmissa teksteissä, niin kummallisesti se jengi löytyy, mihin se uppoaa. Ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan monimutkaisia, tunteellisia ja älyllisiä tarinoita, jos niille antaa mahdollisuuden”, Orma jatkaa.
Nuorten miesten päiväkerhotoimintaa
Jukka Orma on sitä mieltä, että pop- ja rockmusiikin kenttä on ammattitaitoistunut. Vilpitön ja luova hulluus saattaa löytyä tänä päivänä ennemmin hakkereilta, kuin musiikintekijöitä, jotka ovat nähneet musiikkiurassa taloudellisen menestyksen mahdollisuuden.
”Hakkerit ovat niitä anarkisteja, jotka tekevät mitä lystäävät ja haluavat olla ulkopuolisia. Hassisen Koneesta on tullut iso kansallinen instituutio, mutta silloin kun äijät olivat alle parikymppisiä, niin se oli vain sellaista nuorten miesten päiväkerhotoimintaa”, Orma sanoo.
Jussi Kinnunen ei ole aivan niin radikaali ajatustensa kanssa. Hän uskoo, että myös musiikista löytyy tänä päivänä anarkismia, mutta se näkyy vain pienissä piireissä. Hän huomauttaa, että uusilta punkbändeiltä löytyy luovaa hulluutta tänäkin päivänä.
Ajat ovat muuttuneet yli neljässäkymmenessä vuodessa, kun Saimaa-ilmiö (1981) julkaistiin ja Hassisen Kone kiersi aktiivisesti Suomea. Kaurismäen veljekset ohjasivat dokumentin silloin. Ismo Alanko näkee, että ensimmäisestä reaktiostaan huolimatta uusi dokumentti, jossa kerrotaan Hassisen Koneen tarina, on tarpeellinen.
”Tuli käytyä vielä kerran tämä jollain tavalla läpi. Olemme hyvin vahvasti, ainakin osan bändin jäsenten kanssa, olleet sitä mieltä, että tämä oli oikeasti tässä, eikä tällä kokoonpanolla enää soiteta, niin tulipahan käsiteltyä asia loppuun. Jollain tavalla tämä on päätepiste. Halusimme kuitenkin dokumentoida sen keikan, niin ehkä historian kertauskin oli jollain tavalla tarpeellista”, Ismo Alanko päättää.
Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin / Kari Lahtinen
