Vuonna 2011 alkanut ja vuonna 2019 kiirehdittyyn tussahdukseen päättynyt Game of Thrones -sarja kasvoi parissa vuodessa ennennäkemättömäksi kansainväliseksi hitiksi. Ei ihme, että Westerosin fantasiavaltakuntaa kaipasivat viimeiseen kauteenkin pettyneet fanit. Nyt toive on toteutunut House of the Dragonin myötä.
HotD on ”esiosa” joka kertoo GoT:n alkuasetelmiin johtaneista tapahtumista ja selittää, miksei Westerosissa tuolloin ollut enää lohikäärmeitä pönkittämässä valtaistuinta ja suojaamassa valtakuntaa talven ja sen hirviöiden tulolta. GoT:n tavoin sarjan taustalla on George R.R. Martinin kirja. Vuonna 2018 ilmestynyt, toistaiseksi suomeksi julkaisematon Fire & Blood kertoo kuinka lohikäärmeillä ratsastava Targaryenien suku oman Valyrian-valtakuntansa tuhon jälkeen valloittaa ja yhdistää Westerosin seitsemän kuningaskuntaa rautavaltaistuimensa alaisuuteen.
HotD:n ensimmäinen kausi tosin skippaa kirjan ensimmäiset sata vuotta ja keskittyy sen Death of the Dragons -lukuihin. Niissä Targaryenien valta on vakiintunut ja vallitsee rauha – niin paljon kuin se Westerosissa ikinä voi vallita. Konflikteja kaihtava kuningas Viserys 1 (Paddy Considine) on jäänyt ilman miespuolista perillistä. Niinpä valtaistuimelle haluaisi Viseryksen veli Daemon (Matt Smith), ja myös kuninkaan serkku prinsessa Rhaenys (Eve Best) haluaisi valtaan oman poikansa, koska hänen sukulinjansa on aikaisemmin syrjäytetty poikien puutteessa.
Viserys aiheuttaa kuitenkin perimyskriisin rikkomalla perinteet ja julistamalla perilliseksi tyttärensä Rhaenyran. Valtaan voi päästä myös reittä myöten, ja kuninkaan koura (Rhys Ifans) onnistuu juonimaan hallitsijansa sänkyyn Alicent-tyttärensä, Rhaenyran parhaan ystävän. Tämä onnistuu antamaan kuninkaalle poikia, ja ystävättärien taisto omasta ja jälkikasvunsa asemasta määrää lopulta koko sukukunnan kohtalon.
Milly Alcock ja Emily Carey ovat mainioita nuorina ystävättärinä, jotka hovin ja sinne pyrkivien sukujen juonittelu ajaa vastakkain. Tuntuukin hienoiselta huijaukselta, kun kauden puolivälissä rooleihin astuvat Emma D’Arcy ja Olivia Cooke. Tässä vaiheessa sarjassa on myös rauhallisempi osio, joka pohjustaa kohta syntyvää veristä taistelua.
Ensimmäinen jakso tuntuu heittävän peliin itsetarkoituksellista seksiä ja väkivaltaa muistuttaakseen, että on samaa verta GoT:n kanssa. Jatkossakin niitä riittää, mutta ehkä aavistuksen paremmin viitekehykseen liittyen. Sarjan hyvä puoli on, että vaikka hahmoja on edelleen valtavasti, tapahtumia ja rinnakkaisia juonia on vähemmän. Toisaalta siitä puuttuvat Tyrionin kaltaiset herkulliset hahmot, sillä nyt ollaan niin vakavaa, niin vakavaa. Parasta HotD:ssa on silti sama tunnelma, joka teki GoT:stä hitin.
Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin 21. elokuuta, ja se oli välitön hitti keräten enemmän yleisöä kuin mikään HBO:n alkuperäissarja palvelun historiassa. Ei siis ihme, että viikon sisällä ilmoitettiin toisestakin kaudesta. Tämä arvio on kirjoitettu kymmenjaksoisen ensimmäisen kauden kuuden ensimmäisen jakson perusteella.
Jouni Vikman
Tähdet ★★★★