Espoon Metro Areena täyttyi keskiviikkona 800-henkisestä väkijoukosta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut urheilutapahtuma eikä rock-konsertti. Hallissa järjestettiin koekuvaukset, joissa etsittiin nuoria luistelutaitoisia näyttelijöitä Suomen ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta käsittelevään elokuvaan.
Projekti tottelee lyhyttä ja ytimekästä nimeä 95 ja sen teema on kiteytetty yhteen lauseeseen: ”Missä sinä olit 7.5.1995?”.
Elokuvaan haettiin näyttelemään 18-32 -vuotiaita jääkiekkotaitoisia miehiä. Kaikille hakijoille annettiin mahdollisuus osoittaa taitonsa jäällä, jolloin pienryhmissä suoritetut luistelunäytteet arvioitiin ja osa hakijoista sai käteensä keltaisen kortin.
Tällä kertaa niitä ei annettu varoitukseksi sääntöjen rikkomisesta, vaan vakuuttavien luistelutaitojen osoittamisesta.
Keltaisen kortin saaneet kiekkoilijat pääsivät alkukarsinnasta jatkoon, johon rankattiin 800:sta hakijasta 85. Heistä neljäsosa tulee muodostamaan valkokangasversion Suomen maajoukkueesta tämän vuoden lopulla ensi-iltansa saavassa elokuvassa.
95 ei unohdu ikinä
Sel8nne-dokumentin (2013) tuottanut Jarkko Hentula halusi tehdä fiktiivisen elokuvan urheiluaiheesta.
Ajatukset yksittäisistä joukkueista tai pelaajista kertovista elokuvista eivät kuitenkaan tuntuneet tarpeeksi suurilta seuraajilta Teemu Selänteen elämää käsitelleelle dokumentille.
Aiheeksi valikoitui lopulta lama-ajan selättäneen kansan itsetuntoa kohentanut jääkiekon maailmanmestaruus ja siihen johtaneen viikonlopun tapahtumat.
Yksi lähihistoriamme suurimmista urheiluvoitoista on Hentulan mukaan yhä elävä osa suomalaisuutta, jota koekuvauksiin osallistuneiden hakijoiden määräkin todistaa.
– Suurin osa hakijoista eivät olleet syntyneetkään vuonna -95 tai olivat vielä äitiensä tisseissä kiinni, Hentula kertoo.
– Heidän suuri määränsä kuitenkin todistaa, että aihe kiinnostaa ihmisiä edelleen.
Elokuvaprojekti sai alkunsa jo kaksi vuotta sitten. Valmistumisajankohdan siirtyminen antoi sille kuitenkin mahdollisuuden päättää Suomi 100 -juhlavuoden elokuvatarjonta.
Viivästysten myötä myös alkuperäinen ohjaaja JP Siili joutui luopumaan tehtävistään. Hänen tilalleen valittiin Aleksi Mäkelä.
– Minua oltiin harkittu ohjaajaksi jo vuosi tai kaksi sitten, jo ennen Siiliä. Silloin minulla oli muita projekteja kesken, Mäkelä muistelee.
– Alunperin minua harmitti ohi mennyt tilaisuus, mutta hyvä että lopulta kävi näin.
Urheiluelokuva vai urheilua elokuvassa
Jarkko Hentula vertaa 95:ttä vuoden 2003 elokuvaan Rakkautta vain, joka koostuu yhteisen teeman ympärille rakennetuista useasta itsenäisisestä kertomuksesta.
95 pyrkii kertomaan useita pieniä tarinoita MM-voiton vaikutuksista, mutta itse jääkiekko pidetään taka-alalla.
– Kaikki elokuvan tarinat liittyy lätkään ja tähän yhteen viikonloppuun, mutta ei tätä voi hyvällä omallatunnolla kutsua sporttileffaksi, ohjaaja Mäkelä kuvailee.
Mäkelän mukaan juuri tarinankerronta erottaa 95:n esimerkiksi Kiekkokaukalon ihme -elokuvasta, joka kertoo Yhdysvaltojen vuoden 1980 jääkiekon olympiavoitosta.
– Se leffa kertoi suoraan siitä lätkäjoukkueesta, kun taas meillä jääkiekko on vain kehyskertomuksena. Sitä seurataan kaukalon ulkopuolelta.
Elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Joona Tena, Tatiana Elf sekä Juha Karvinen, jotka kaikki kirjoittivat yksittäisiä tarinoita leffaan.
Käsikirjoitusta varten haastateltiin lähes kaikki Suomen maajoukkueessa pelanneet kiekkoilijat. Tarkoituksena oli saada arvokasta sisäpiirin tietoa siitä, mitä tapahtui suljettujen ovien takana yli 20 vuotta sitten.
– Saimme pelaajilta paljon yksityiskohtia tapahtumista, tiettyjen pelaajien dynamiikoista, luonteenpiirteistä ja senhetkisistä elämäntilanteista, Hentula kertoo.
Yksi haastatelluista oli Dallas Starsin riveissä Stanley Cupin voittanut jääkiekkoilija Jere Lehtinen.
– On hienoa, että tämä elokuvaa tehdään. Aihe ei ole koskaan poistunut mielestäni, mutta nyt se huokuu taas paremmin esille. Jään mielenkiinnolla odottamaan, että kuka valitaan esittämään ketäkin, Lehtinen hehkuttaa.
Kaikensuolainen Jere Lehtinen
Aktiiviuransa päättäneen Jere Lehtisen leffamaku ei koostu pelkästään urheiluelokuvista. Hänen suosikkilistansa kärkeen mahtuu historiallisia toimintaelokuvia, kreisikomediota ja kaikkea siltä väliltä.
Yksi hänen suurimmista suosikeistaan on Ridley Scottin Gladiaattori (2000) sekä samaa tyyliä edustavat elokuvat.
Lehtinen mainitsee parhaimmistoon kuuluvan myös Clint Eastwoodin rikoselokuvat, sekä tulevaisuuteen sijoittuvat toimintapätkät, kuten James Cameronin Aliens (1986).
– Komediapuoli kiinnostaa myös aika paljon, kuten Valehtelija, valehtelija sekä Nuija ja tosinuija ja sen tyyppiset elokuvat. Minun elokuvamakuni on ehkä aika kaikensuolainen, Lehtinen naurahtaa.
Kuva: Miikka Kaskinen
