Mielenkiintoista on myös se, että kansainvälinen tekijätiimi on tarttunut nimenomaan suomalaiseen teokseen. Kesäkirja on Tove Janssonin rakastetuimpia kaunokirjallisia klassikoita. Suomalaisiin teoksiin ulkomaalaiset eivät liiemmin ole koskeneet. Mieleen tulee vain muutamia kuten Sinuhe egyptiläinen (1954) ja Jäniksen vuosi (2006).
Muumit olivat tuttuja elokuvan ohjaajalle, näyttelijälegenda Malcolm McDowellin pojalle Charlie McDowellille, koska muumikirjoja oli hänen lapsuudessaan saatavissa myös Englannissa.
– Rakastin niitä, piirrokset olivat kauniita ja hieman pelottavia. Jansson oli erinomainen tuomaan lastenkirjoihin mukaan tunteita. Pelko, suru, kaikki suuret tunteet välittyivät kirjoista, McDowell kertoo.
Kesäkirjaan ohjaaja tutustui parikymppisenä. Hän halusi tietää lisää kirjailijasta ja tutustua taiteilijaan kuvien takana.
– Se on pysynyt aivoni sopukoissa kaikki nämä vuodet. Koronan aikana luin kirjan uudelleen ja koin uudenlaista yhteyttä siihen. Luulen, että kaikki pohtivat pandemian aikana omaa olevaisuuttaan ja potivat eksistentiaalisia kriisejä. Kirja yhdisti minulle kaksi maailman tärkeintä asiaa, ihmiset ja luonnon. Ne saivat minut tekemään tämän elokuvan.
– McDowell omistaa myös Janssonin signeeraaman, ruotsinkielisen ensipainoksen Sommarbokenista. Hän etsi hyvää diiliä vuosia ja kuvaa nyt kirjaa yhdeksi rakkaimmista aarteistaan.
Nostalgista mietiskelyä
Glenn Closen lisäksi elokuvan päärooleissa nähdään suomalainen Emily Matthews ja norjalainen Anders Danielsen Lie, joka muistetaan erityisesti Joachim Trierin Oslo-trilogiasta, johon lukeutuu esimerkiksi The Worst Person in the World (2021).
– Useimpien tapaan tunsin parhaiten muumit, mutta olin lukenut myös Kesäkirjan vuosia ennen elokuvan tekoa. Muistin sen fantastisen meditatiivisena tarinana, joka kuvasi osuvasti pohjoismaista kesää, Danielsen Lie sanoo.
Hän halusi tehdä elokuvan kirjan ihailijana mutta myös siksi, että vähäsanainen rooli tarjosi näyttelijälle uudenlaisia haasteita. Hän sanoi näyttelevänsä elokuvassa tavallista enemmän kasvoillaan, kuten on tehnyt muutamassa ranskalaisessa elokuvassa ennen Kesäkirjaa.
Lue myös: Lily Collins ja Kesäkirja-ohjaajapuoliso nimesivät ensimmäisen lapsensa Toveksi
– Hahmon läsnäolon tuntee lähes koko ajan, mutta katsoja ei aina tiedä missä tunnetilassa hän on. Tiedämme vain, että hahmo käy suruprosessia läpi. Tutkin elokuvassa läheisiä suhteita ilman liiallista dialogia.
McDowell on sitä mieltä, että Kesäkirja vangitsee hyvin erityisesti sukupolvien väliset suhteet.
– Teos osoittaa, kuinka sukupolvet kommunikoivat keskenään. Nuorin etsii itseään ja kokeilee rajojaan, vanhempi on elämänsä ehtoopuolella, tarkastelee valintojaan ja elettyä elämäänsä. Näiden kahden ihmistyypin yhdistäminen on harvinaista, McDowell perustelee valintaansa tehdä elokuva.
– Minut saa herkistymään ajatus lapsesta, joka viettää kesää yhdessä vanhan isoäitinsä kanssa. Ajan kulusta, ajatuksesta, että tämä saattaa olla isoäidin viimeinen kesä. Kesäkirjan sisällä on syviä teemoja. Koen myös nostalgiaa pohjoismaisesta kesästä, Danielsen Lie sanoo.
Yllätysten elokuvaperhe
Ohjaaja painottaa, että elokuvan visuaalisuus oli ensisijaisen tärkeää oikean tunnelman luomiseksi. Viikkoa ennen kuvausten alkua Kesäkirja päätettiin kuvata 16mm-filmille. Myös Danielsen Lie pitää välttämättömänä, että tällainen elokuva kuvataan filmille.
– Siten varmistetaan, että tunnelma ja valo saadaan vangituksi. Katsojan pitää tuntea, että hän olisi hahmojen mukana kokemassa tapahtumat. Elokuvan äärellä voi todella rauhoittua.
Myös Hania Ranin musiikki saa Danielsen Lieltä kehuja. Hän veikkaa, että elokuvan tekeminen oli erittäin haastavaa sen vähäeleisyyden vuoksi. Elokuvassa ei tapahdu paljoa, siinä vain kuvataan kesän kulkua kolmen keskushenkilön kautta: lapsen, isän ja isoäidin.
– Sellaista elämä usein on, mikä on paradoksaalista, koska elokuvissa keskitytään liikaa juoniin ja tapahtumiin. Jotain on tapahduttava koko ajan. Kesäkirjan tekeminen on rohkeaa, varsinkin näinä aikoina.
10-vuotiaalle Emily Matthewsille Kesäkirja on ensimmäinen rooli. Hän ei kuitenkaan jännittänyt elokuvan tekemistä.
– Aluksi ajattelin, että tämä on kuin teatteria. Se tunne jäi pysyväksi, enkä epäröinyt kuvaustenkaan aikana. Ajattelin kokeilla näyttelemistä, ja minusta lopputulos on hyvä, Matthews kertoo.
– Lopputulos on todella hyvä. Emily ei tullut kuvauksiin vain sanomaan repliikkinsä. Hän toi mukanaan ajatuksen ja oli yhtä projektin kanssa käyden keskusteluja elokuvan teemoista. Sitä hain myös hänen hahmossaan. Kannatti ottaa riski ja valita rooliin henkilö, joka ei ole näytellyt elokuvassa aiemmin, McDowell komppaa.
Hän kertoo, että kuvaukset tuntuivat kesäleiriltä. Kuvauksiin ajettiin joka päivä moottoriveneellä ja lopulta tekijätiimistä kasvoi hänen mukaansa kuin perhe. McDowell sanoo, ettei ole aiemmin kokenut vastaavaa.
– Rakastin Suomessa työskentelyä. Kaipaan ja mietin sitä paljon. Kaipaan saartamme. Se oli haastavaa ja kuluttavaa, sää muuttui jatkuvasti, valo muuttui kesken kohtausten, mutta se teki kaikesta erityistä ja elävää. Kaipaan kuvausryhmäämme, joka on ollut paras, jonka kanssa olen tehnyt töitä.
McDowell kutsuu Kesäkirjaa yllätykselliseksi projektiksi juuri siitä syystä, ettei luontoäitiä voi kontrolloida. Kuvausolosuhteita ei voi autenttisilla kuvauspaikoilla päättää, toisin kuin studiossa olisi voinut.
– Muistan, kuinka tuottaja tuli eräänä päivänä kuiskaamaan, että kuvausryhmän veneen propelli irtosi, emmekä tiedä miten pääsemme kotiin. Välillä myrskyt toivat sekaannusta. Elimme hahmojen kokemukset.
McDowell vietti Suomessa ison osan vuodesta 2023. Elokuva myös leikattiin täällä. Välillä ohjaaja työskenteli etänä mutta saapui toisinaan Suomeen kolmeksi viikoksi kerrallaan. Aikaa vei myös äänisuunnittelu ja värikorjaukset, jotka niin ikään tehtiin Suomessa.
Tavallinen tähti
Millaista Glenn Closen kanssa oli sitten työskennellä? Close on yksi Hollywoodin ikonisimmista näyttelijöistä, jonka melkein kaikki tuntevat esimerkiksi sellaisista elokuvista kuin Garpin maailma (1982), Vaarallinen suhde (1987) ja Valheet ja viettelijät (1988).
Anders Danielsen Lie kuvaa kokemusta fantastiseksi mutta huomauttaa, ettei suurten näyttelijöiden kanssa työskenteleminen eroa radikaalisti muiden näyttelijöiden kanssa työskentelemisestä.
– Kokemukseni mukaan myös sellaisilla ihmisillä, jotka ovat saaneet paljon kunniaa ja palkintoja, on kuvauksissa samat ongelmat kuin muillakin. Menestyneet ihmiset ovat kovia tekemään töitä. Mitään taikaa ei ole, he vain tekevät parhaansa, Danielsen Lie kertoo.
Charlie McDowell uskoo, että koko kuvausryhmään teki vaikutuksen se, miten hieno Close on näyttelijyyden lisäksi myös ihmisenä. Moni tuon kaliiperin näyttelijä odottaa asuntoautossaan omien kohtaustensa alkua. Close ei mennyt autoonsa koskaan.
– Hän istui kalliolla, kirjoitti päiväkirjansa, maalasi ja vietti aikaa koiransa kanssa. Hän kävi Emilyn kanssa kävelyillä. Suomalainen kuvausryhmä oli selvästi hermostunut tällaisen elokuvalegendan saapumisesta. Jännitettiin, kuinka hän istuu paikalliseen elokuvantekemiseen, mutta hermostuneisuus kesti vain 10 minuuttia. Viimeistään silloin kaikki tajusivat, että hän on yksi meistä.
Emily Matthews ei tiennyt Closesta ennen Kesäkirjan kuvauksia. Kuvausten aikana hän tutustui näyttelijän uraan katsomalla ehkä Disneyn ainoan onnistuneen näytelmäversion animaatioelokuvistaan, 101 dalmatialaista (1996). Maailmantähteen Matthews suhtautui rennosti alusta alkaen.
– Minusta ei tuntunut siltä, että työskentelisin elokuvatähden kanssa. Suhtauduin häneen enemmän ajatuksella, että ’heippa kaveri’. Hän oli lämmin ihminen. Vietimme paljon aikaa yhdessä kuvausten välissä. Minusta meistä tuli hyviä ystäviä.
Teksti: Jesse Raatikainen. Kuvat: Roxana Reiss.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.