Ehdin tuskin esitellä itseni, kun Jonathan Kasdan yllättää.
– Millainen sää Suomessa on parhaillaan?
Kerron olevan lämmin syyskuun ilta, ja hän jatkaa:
– Kun pohdimme, missä kuvaisimme Willow’ta, Suomi oli korkealla listallani. ”Umm, emme taida päästä sinua niin kauas pohjoiseen, Jon”, minulle sanottiin.
Tai niin lähelle Venäjää?
– Nimenomaan! Kasdan nauraa.
Kun kysyn, kuinka oleellista elokuvan näkeminen on sarjasta nauttimisen kannalta, sekä Kasdan että Warwick Davis vertaavat sitä Star Warsiin.
– Se on vähän kuin The Force Awakens. Siitä nauttimista rikastuttaa, jos on nähnyt alkuperäisen elokuvan , mutta mukaan voi hypätä myös ilman tietoa siitä. Hahmoihin voi samastua, maailman hahmottaa ja uhat ymmärtää, Kasdan lupaa.
– Alussa on myös summausta siitä, kuka kukin on, Davis jatkaa.
– Valtakunta, jonka jätämme taaksemme elokuvan lopussa, on pysynyt ennallaan, rauhallisena ja turvallisena. Vähän kuin Beverly Hillsin rikkaat ja aidatut yhteisöt. Samalla ulkopuolinen maailma on muuttunut vaarallisemmaksi, uhat ovat kumuloituneet. Jännite hyvä- ja huono-osaisten välillä tuntui hyvin ajankohtaiselta meidän maailmamme kannalta, Kasdan kuvailee.
Nostalgia myy, mutta se on myös vaarallista. Kasdan myöntää, että Willow teki häneen valtavan vaikutuksen lapsena.
– Kyllä! Todella ajattelin ”pikku-Jonathania”. Alan sisällä kasvaneena halusin samalla olla ajankohtainen. Veljeni [Jake Kasdan] on onnistunut pitämään työnsä elävänä, nuorekkaana ja tuoreena. Hän on esikuvani. Jumanji-elokuvat ja Bad Teacher on tehty tämän päivän nuorille. Solossa yritimme samaa, nykyaikaista tarinaa nuoresta miehestä. Willow’n kanssa olemme mielestäni onnistuneet vielä paremmin.
Menneestä tulevaan
Myös uuden Willow’n oli alun perin tarkoitus olla elokuva, mutta suunnitelmat muuttuivat.
– Ron Howard sataprosenttisesti vakuutti minut siitä, että se olisi oikea tie. Hän sanoi, että meidän olisi todella vaikea vakuuttaa Disney. Willow ei kuitenkaan ollut mikään Star Wars tai Indiana Jones. Minä olin kovana, että haluan tehdä elokuvan. Kun Disney+ julkaistiin, tajusimme, että se olisi oikea paikka edetä. Voisimme tehdä elokuvan mittakaavalla ilman painetta siitä, että ensimmäisenä viikonloppuna pitäisi kerätä 80-90 miljoonaa dollaria, Kasdan muistelee.
– Ronille asia oli heti selvä, mutta minua huolestutti, että meidän pitäisi sitoutua aiottua pidempään tarinaan. Alkuperäisen elokuvan viehätys on sen tiiviydessä, katsojaa heitetään yhdestä hienosta toimintakohtauksesta toiseen. Joten minulle suurin muutos elokuvasta sarjaksi oli siinä, miten rytmittäisimme siirtymät toimintahetkestä toiseen nojaamalla enemmän hahmojen tarinoihin. Ratkaisu siihen olivat ne viisi nuorta näyttelijää, jotka tulivat mukaan seikkailuun: Tony [Revolori], Amar [Chadha-Patel], Ellie [Bamber], Erin [Kellyman], Ruby [Cruz]. Oli kuin meillä olisi ollut viisi Val Kilmeriä. Heidän yhteispeliään oli yhtä nautinnollista katsoa.
Warwick Davisilla on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus seurata alan kehittymistä. Hän aloitti uransa Jedin paluussa ja on Star Warsin ohella ollut mukana Harry Pottereissa ja lukemattomissa muissa fantasiatuotannoissa.
– Kiitos George Lucasin ponnistelujen kaikesta on tullut sujuvampaa. Nykyään kaikki on digitaalista, nopeampaa ja joustavampaa. Kun teimme Willow-elokuvaa, efektit veivät paljon aikaa ja oli rajat sille, mitä yleensä pystyi tekemään. Nyt kameran voi laittaa minne tahansa ja sitä voi liikuttaa mielin määrin.
– Digitaalisuus on mullistanut elokuvan tekemisen. Sarjassa minun ei tarvinnut viettää paljon aikaa green screenin edessä, sillä nyt asioita voi muuttaa ja siirrellä jälkeenpäin. Vähän kuin George Lucas visioi 30 vuotta sitten. Haluaisin ajatella, että hän oli mukana vaikkei ollutkaan, sillä se sijoittui niin vahvasti maailmaan, jota hän oli luomassa. Se on hänen vahvuutensa, kouriintuntuvien maailmojen luominen. On mukavaa, että pääsemme tutkimaan sitä enemmän kuin elokuvassa oli mahdollista.
Davis lupaa, että uusi Willow on yhdistelmä vakavaa fantasiaa mutta myös yleisölle silmää iskevää huumoria. Yksi ympyrä sulkeutuu, sillä sarjassa ovat mukana Davisin omat lapset.
– En muista milloin Annabelle näki Willow’n, mutta Harrison taisi olla kuusivuotias. Hän juoksi välillä työhuoneeseeni kysymään, olenko kunnossa, koska hän näki minut pulassa ruudulla. Merkitsee paljon, että he olivat mukana tuotannossa. Annabelle esittää tytärtäni, ja hänellä on jo oma ura näyttelijänä. Harrison toimi sijaisnäyttelijänäni, hän oli siihen täydellinen. Olemme samankokoisia ja -muotoisia, joten se toimi oikein hyvin.
Teksti: Jouni Vikman
Kuvat: Disney Plus