John Liu on tavallinen televisiokanavan duunari – mies mikseripöydän takana, elämä edessä ja vaimo raskaana. Sitten käy kuten näissä tarinoissa aina käy: kohtalo vetää maton alta oikein kunnolla. Vaimo joutuu rikollisjoukon uhriksi ja kuolee, eikä poliisia tunnu kiinnostavan tippaakaan.
Liu ei kuitenkaan jää suremaan hiljaa. Hän tekee sen, mitä kuka tahansa ihminen tekisi: pukee päälleen valkoisen ninja-asun ja lähtee puhdistamaan New Yorkin katuja rikollisista paljain käsin. Syntyy legenda. Syntyy… New York Ninja.
Mutta se varsinainen tarina ei ole edes tämä. Se on se, miten koko elokuva on olemassa.
New York Ninja (2021) on käytännössä elokuvamaailman Frankensteinin hirviö – ja juuri siksi niin rakastettava. Alkuperäistä leffaa kuvattiin jo vuonna 1984, kunnes tuotantoyhtiö kaatui kesken kaiken ja jätti jälkeensä kasan filmikeloja ja rikkinäisiä unelmia. Noin kahdeksan tuntia materiaalia päätyi pölyttymään vuosikymmeniksi varastoon, kunnes se lopulta päätyi harvinaisia ja unohdettuja elokuvia restauroivan Vinegar Syndromen osaaviin käsiin.
Tässä vaiheessa estradille astuu Kurtis Spieler, mies mahdottoman tehtävän edessä: kasata elokuva, josta puuttuu käytännössä kaikki paitsi kuvat. Ei käsikirjoitusta, ei ääntä, ei tietoa siitä, keitä näyttelijät tai tekijät edes ovat. Ainoa varma nimi: ohjaaja–päänäyttelijä John Liu, joka heiluu ruudulla kuin kung fu -unelma suoraan grindhouse-taivaasta.
Spieler tekee ainoan järkevän ratkaisun: keksii koko homman uusiksi. Dialogi kirjoitetaan täysin alusta, kohtaukset tulkitaan parhaalla mahdollisella ”mitähän tässä oikein tapahtuu” -logiikalla, ja lopuksi kokonaisuus dubataan kasaan. Ja koska 80-luvun tyylin kunnioittaminen on paikallaan, ääninäyttelijäkaartiin haalitaan kasarikauden kovia nimiä – Don ”The Dragon” Wilsonista Cynthia Rothrockiin ja Linnea Quigleystä Ginger Lynniin.
Lopputulos? Täydellinen sekasotku. Ja nimenomaan hyvässä mielessä.
New York Ninja on yhtä aikaa kömpelö, absurdi, halvan näköinen ja täysin pitelemätön. Juoni poukkoilee, dialogi kuulostaa siltä kuin joku olisi keksinyt sen kahvitauolla (koska joku keksi), ja pahikset ovat kuin divarin alennuslaatikosta poimitusta sarjakuvasta karanneita. Mutta juuri siinä piilee sen viehätys.
Tämä ei ole elokuva, jota katsotaan siksi, että se olisi ”hyvä”. Tämä on elokuva, jota katsotaan siksi, että tällaisia ei yksinkertaisesti enää synny – eikä ehkä pitäisi syntyäkään.
New York Ninja on hymyilyttävä, täysin pähkähullu ja puhdasta VHS-nostalgiaa tihkuva aikakapseli, joka tuntuu yhtä aikaa löydöltä ja vitsiltä. Ja ehkä vähän mestariteokselta, jos mittarina on kulttielokuvien outousasteikko.
New York Ninja ei pelkästään huido kovaa – se potkii logiikan ja hyvän maun suoraan East Riveriin. Täydellä sydämellä.
Tämän elokuvan voi nauttia ilmaiseksi Fawesomessa. Suoratoistoa ei ole tekstitetty suomeksi.
Katso New York Ninja täällä. 94 minuuttia kestävällä elokuvalla ei ole suomalaista ikärajaa; se todennäköisesti olisi K-16.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa mestariohjaajan läpimurto – tehtiin 100 dollarin lahjoituksilla
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa 80-luvun kauhusatu – pihan alta aukeaa helvetillinen yllätys