David Lynchin tuotannossa vuonna 1977 valmistunut esikoisohjaus Eraserhead jakaa näkemyksiä ehkä kaikkein jyrkimmin.
Katsojasta riippuen se on psykologinen kauhuelokuva, sysimusta komedia, kafkamainen yhteiskunta-analyysi tai visuaalis-tuotannollisesti minimalistinen kokeilu. Kulttikamaa siis parhaimmillaan.
Lynchin maailman vakiotulkki Jack Nance sujahtaa Henry Spencerin nahkoihin luontaisesti. Omasta ympäristöstään ja elämäntilanteestaan vieraantuneen miehen olemus ilmentää samaa surrealismia kuin Luis Buñuelin varhaistyöt.
Tulkinnanvarainen symboliikka pätee jopa tarinan ”perhe”kontekstissa. Nyrpeä tyttöystävä, paniikkia nostattavat kohtaukset ja painajaismainen aliennyytti voisivat viitata vaikkapa parisuhteen ja nuoren perheen kipupisteisiin kauhusatiirin kieliopilla.
Eraserheadin dvd-julkaisu kytkeytyy varhaisimpaan katsomiskokemukseen, joka jäi mieleen kirjaimellisesti mustavalkoisena kuvavirtana kuvaputkitelevisiosta, lähteenä kopionkopionkopio-vhs.
Matti Komulainen
Tähdet ★★★★