Taste of Cinema -sivusto on listannut kymmenen opetusta, jotka tekevät John Carpenterin Halloween-klassikosta niin hyvän. Opetukset on listannut lyhytelokuvia ohjannut Michael Viers.
1. Pitkät otot. Elokuva alkaa neljän minuutin mittaisella kohtauksella, joka huipentuu tytön kuolemaan. Katsojille ei tarjota mahdollisuutta rauhoittua. Koska leikkauksia ei ole, katsoja on pakotettu seuraamaan kaikkea, mitä hänelle tarjotaan.
2. Musiikki. Hyytävä tunnusmusiikki on yksi Halloweenin tunnetuimmista elementeistä. Se on kuin yksi hahmo muiden joukossa, oleellinen osa elokuvaa ja sen hyytävää tunnelmaa.
3. Tunnelma. Pitkät otot rakentavat jännitystä, kuten tuli jo mainittua. Jotkut Halloweenin vaikuttavimmista hetkistä ovat niitä, joissa ei ole musiikkia, joka rauhoittaisi katsojia. Hienovaraiset kohtaukset, joissa katsojat pääsevät näkemään Michael Myersin taustalla, ovat sekä luovia että pelottavia!
4. Värimaailma. Yksi Halloweenin innovaatioista, jonka vaikutus näkyy edelleen nykypäivän elokuvissa, on väripaletti, jota kuvaaja Dean Cundey käytti elokuvassa. Yökohtaukset on valaistu kauniin sinisellä, mikä luo lähes mystisen tunnelman.
5. Pieni on kaunista. John Carpenter on sanonut, että hän yrittää saada mahdollisimman paljon tietoa yhteen ottoon ja leikkaa toiseen näkökulmaan vain kun se on tarpeellista. Pitkät otot vaativat paljon suunnittelua, eikä kaikilla riitä intoa moiseen vaivannäköön.
6. Luovat ratkaisut. Halpa ei ole sama asia kuin huono, sillä se voi johtaa luoviin ratkaisuihin. Halloweenin budjetti oli pieni, mutta missään vaiheessa tekijät eivät ole unohtaneet laatua. Esimerkiksi kohtaus, jossa Myersin naamari ilmestyy varjoista, on saatu aikaan yksinkertaisilla himmennysvaloilla ja hitaalla katkaisijan liikuttelulla.
7. Tuntematon uhka. Loppujen lopuksi emme saa tietää muuta kuin sen, että Michael Myers tappoi lapsena siskonsa, jonka jälkeen hänet lukittiin mielisairaalaan. Siinä kaikki. Hänellä ei ole motiivia, eivätkä elokuvan hahmot kutsu häntä nimeltä juuri lainkaan. Lopputeksteissä ja käsikirjoituksessa hahmoon viitataan nimellä ”The Shape” (suom. Muoto).
8. Vahva naispäähenkilö. Halloween teki nuoresta Jamie Lee Curtisista tähden, kasarikauhuelokuvien ”kirkujien kuningattaren”. Curtisin hahmo on nuori mutta nopeaälyinen Laurie Strode, joka ei suostu puukkohipan tiimellyksessä luovuttamaan ilman taistelua. Katsojat haluavat seurata hahmoja, joiden kohtalosta he välittävät. Hahmoja, joihin he voivat samaistua. Laurie erottaa myös elokuvan hahmokatraasta edukseen, sillä hänen kaverinsa ovat suorastaan sietämättömiä.
9. Verta ei tarvita. Kidutus ja verenvuodatus saa katsojat vääntelehtimään mutta harvoin pelästymään. Kunnon verilöyly ei ole koskaan yhtä pelottava kuin täydellisesti ajoitettu säikäytys. Halloweenissa on monia kohtauksia, jotka vaikuttavat erittäin verisiltä, mutta tarkemmin katsottuna jättävät asian katsojan mielikuvituksen varaan.
10. Täydellinen loppukohtaus. Halloweenin loppuratkaisu on avoimuudessaan hyytävä. Sääli sinänsä, että avoin loppu mahdollisti myös jatko-osien tehtailemisen; Carpenter ei tarkoittanut elokuvansa tarinaa jatkettavaksi. Loppuratkaisun piti yksinkertaisesti sanoa, että murhaaja on edelleen vapaana, ja jättää katsojat pelonsekaiseen mielentilaan.
Lähde: Taste of Cinema
(Episodi/JA)