Näin Tähtien sota -elokuvat ovat muuttuneet vuosien varrella – Tarkastelussa Jedin paluu ja esiosatrilogia

Toukokuussa 1983 ensi-iltansa saaneen alkuperäisen Star Wars -trilogian kolmas osa Jedin paluu oli edellisosien tyylinen kassamagneetti. Myöhemmin leffa palasi yhä uudelleen ja uudelleen muokkauksien kera alkuperäisversion jäädessä karboniittiin. Myös kuusitoista vuotta myöhemmin alkaneen esiosatrilogian ensimmäiset osat ovat kokeneet hienosäätöjä. Hypätään siis vielä kerran Tähtien sodan maailmaan, ja katsellaan miten edellä mainitut elokuvat ovat vuosien varrella muuttuneet.

30.4.2022 10:00

Visuaalisista tehosteista erikois-Oscarin napannut Jedin paluu oli päätösosa George Lucasin alkuperäiselle Star Wars -trilogialle. Siihen tuupatut ewok-karvaturrit eivät kaikkia faneja miellyttäneet, mutta ulkoasun ja äänimaailman upeutta ei voinut kiistää kukaan. Neljätoista vuotta myöhemmin alkoi kuitenkin elokuvan muokkausmaratooni, jonka aikana tapahtui efektikorjauksien ja -muutoksien ohella paljon muutakin.

Ristiriitainen Special Edition

Imperiumin vastaiskun erikoisversion jälkeen maaliskuussa 1997 valkokankaille saapunut Star Wars: Episodi VI – Jedin paluu – Special Edition koki edeltäjiensä kaltaisia muutoksia. Sen uusi kuusikanavainen digitaaliääni oli vasta pintaraapaisu: ristiriitaisen vastaanoton saivat sekä isolla pensselillä muokatut kuvaefektit että lisätyt kohtaukset.

Efektimuutoksista mainittavimpiin kuuluu sarlacc-kohtaus, jossa hiekan uumenissa majaileva otus on saanut päälleen digitaaliset lonkerot ja nokan. Lucasin mielestä kyseisillä lisäyksillä sarlaccista tuli uhkaavampi, mutta moni katsoja oli toista mieltä. Samaisessa kohtauksessa Han Solo yrittää auttaa Landoa varpaillaan lentoaluksesta roikkuen. Tilanteen uskottavuuden kohentamiseksi Hanin jalkoihin lisättiin hänen roikkumisensa mahdollistavat köydet. Myös Kuolemantähden räjähdys koki selkeän muutoksen, sillä siihen lisättiin ensimmäisen elokuvan Special Edition -version tyylisesti paineaaltorengas.

Kaksi alkuperäisessä teatteriversiossa (133 min) ollutta kohtausta nähdään Special Editionissa (135 min) täysin erilaisina. Nämä muutokset ovat jääneet myös myöhempiin julkaisuihin.

Sarlacc-hirviö Special Editionissa ja alkuperäisessä versiossa.

Jabba the Huttin palatsiin sijoittunut musiikkiesitys Lapti Nek ei ollut laisinkaan Lucasin tai ohjaaja Richard Marquandin mieleen. Molempien viha tätä vanhahtavan diskomaista kappaletta ja ilmeisesti myös kohtauksen kömpelöä animointia kohtaan oli huhujen mukaan äärimmäisen suurta. Todennäköisesti aikataulullisista syistä johtuen se jäi kuitenkin elokuvaan. Alkuperäistä biisiä ei tästä huolimatta julkaistu koskaan tallenteena, sillä Lucasfilmin väitteiden mukaan he hukkasivat kappaleen masterin ennen soundtrackin valmistamista. Jokainen päätelköön itse, oliko tämä katoaminen vahinko vai ”vahinko”. Eri laulajalla varustettu versio löysi sentään tiensä vinyyleille.

Special Editionista eteenpäin on Jabban palatsissa tanssittu Jerry Hayn säveltämän Jedi Rocks -kappaleen tahdissa. Koko kohtaus tehtiin uusiksi ja Jabban orjaa näytellyt Femi Taylor palasi kameran eteen tekemään lisäotoksia – lähes 15 vuotta alkuperäisen elokuvan jälkeen. Samalla kuvattiin pari lyhyttä otosta, joissa Boba Fett flirttailee tanssityttöjen kanssa.

Toinen suuri muutos sijoittuu elokuvan loppuun. Ensinnäkin alkuperäisversion juhlinnassa soinut kappale Ewok Celebration (tunnetaan myös nimellä Yub Nub) vaihtui John Williamsin uuteen sävellykseen Victory Celebration. Kohtaukseen lisättiin myös pikaiset vilaukset Bespinin, Tatooinen ja Coruscantin juhlinnoista sekä otos, jossa Luke Skywalker ja Wedge Antilles onnittelevat toisiaan.

Jedin digitaaliversiot

Jedin paluun vuonna 2004 ilmestynyt dvd-versio sisälsi uuden 5.1 EX -äänen lisäksi muutamia digitaalisia korjauksia ja lisäyksiä. Luken ja rancorin välinen yhteenotto fiksattiin näyttämään kaikin puolin aiempaa paremmalta ja Anakin Skywalkerin (Episode III:n lopussa palaneet) kulmakarvat poistettiin Luken otettua kypärän tämän päästä. Loppukohtaukseen lisättiin vilkaisu Naboossa tapahtuvasta juhlinnasta ja Coruscantin otokseen ynnättiin sekä senaattirakennus että jeditemppeli. Viimeinen muutos tehtiin aivan loppuun, jossa Yodan ja Obi-Wan Kenobin viereen ilmestyvä Anakin ei olekaan enää aikaisemmissa versioissa nähty Sebastian Shaw vaan hahmoa Episodeissa II ja III näytellyt Hayden Christensen. Haydenin mukaan hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mihin kohtaukseen hän näytteli, kun Lucas pyysi häntä kameran eteen kyseistä otosta varten.

Uuden 6.1-digitaaliäänen sisältävä blu-ray-julkaisu vuodelta 2011 muokkasi elokuvaa entisestään. Eikä tämä dvd:n tavoin suomenkielisellä alkuskrollilla alkava versio tyytynyt ihan pienimpiin mahdollisiin ratkaisuihin.

Sebastian Shaw (vasemmalla) hymyili Jedin lopussa vain kahdessa ensimmäisessä julkaisussa.

Ensimmäinen muutos nähdään ennen viidettä minuuttia, kun C-3PO ja R2-D2 saapuvat Jabban palatsin ovelle. Uusi liikkuva otos näyttää aiemmista versioista poiketen oven valtavuuden. Muita digitaalisia hienosäätöjä on tehty sinne tänne: Solon sulatus karboniitista näyttää paremmalta ja ewokit ovat alkaneet räpsyttää silmiään. Radikaalein muutos koetaan kuitenkin korvilla, kun Darth Vader nappaa Palpatinesta kiinni heittäen tämän kuiluun. Ennen ratkaisuaan Vader sanoo ”No!” jonka jälkeen hän heittää ilmoille Episode III:sta kuuluisaksi tulleen ”Nooo!”-tyylisen huudahduksen.

Vuoden 2019 jälkeiset julkaisut (dvd, blu-ray, UHD, striimipalvelut) sisältävät jälleen uuden version. Muutamia elokuvan kuvaefektejä on korjailtu – joskin varovaisella kädellä – ja sekä UHD:llä että Disney Plussassa jyrisee Dolby Atmos -miksaus. Isoin fiksaus tulee 107 minuutin kohdalla kohtauksessa, jossa köyteen tarttunut speeder bike pyörii puun ympäri lopulta siihen törmäten: Räjähdys tulee ensimmäistä kertaa menopelin keskeltä eikä enää sen takaa. Hetki on kuitenkin niin nopea, että silmiä räpäyttämällä missaa koko jutun, vaikka kuinka elokuvan muutoin läpikotaisin tuntisikin. Myös Anakinin ”poistetut kulmakarvat” on digitaalifiksattu uudelleen.

Ensimmäisen esiosan muutokset

Kun vuonna 1999 ensi-iltansa saanut Star Wars: Episodi I – Pimeä uhka saapui dvd:lle vuonna 2001, oli Lucas tehnyt siihen pari huomattavaa lisäystä. Podracing-kohtausta on pidennetty yhteensä noin kahden ja puolen minuutin verran, joskin jostain syystä siitä on myös poistettu Warwick Davisin cameo-esiintyminen. Lisäksi 45-sekuntinen kohtaus, jossa Anakin ja Jar Jar Binks istuvat Coruscantiin saavuttuaan eräänlaiseen ilmakuljetusalukseen, puuttui teatteriversiosta kokonaan.

Vuoden 2011 blu-ray-julkaisu oli elokuvan leikkauksen suhteen sama kuin dvd:llä nähty, joskin suurilla digitaalimuutoksilla varustettuna. Alussa oleva kohtaus, jossa Obi-Wan ja Qui-Gon Jinn pakenevat suojakilpien takaa ampuvia tuhoajia, sisältää hyvin erilaisen pikajuoksuefektin. Todella suuri muutos on kuitenkin Yoda, joka on vaihtunut alkuperäistä nukesta digitaaliseen ja myöhemmin Episodi II:ssa ja III:ssa nähtyyn mallinnukseen. Fanien silmään pistävä muutos nähdään myös lähes kaikkien kohtauksien kuvarajauksessa: Blu-rayssa kuvaa näkyy kaikilla sivuilla enemmän. Lisäksi dvd-versiota vaivannut pinkinsävyinen värimaailma on muuttunut neutraalimmaksi.

Vuoden 2019 4K-versiossa on vain yksi pikainen efektikorjaus (podracing-kohtauksessa, jossa Anakin korjaa alustaan), jota tuskin monikaan edes huomaa. Kyseisen version ääniraita on kuitenkin täysin uudelleenmiksattu Dolby Atmos.

Kaikki Episodi I:n vuoden 2019 jälkeiset julkaisut ovat 4K-versioon pohjautuvia. Teatteriversiota ei näe kuin VHS:ltä ja Japanissa julkaistulta Dolby Digital EX -äänellä varustetulta laserdisciltä.

Episodi II jo valkokankailla kahtena versiona

Toukokuussa 2002 ilmestynyt Star Wars: Episodi II – Kloonien hyökkäys saapui elokuvateattereihin kahtena eri versiona. Digitaaliset projektorit olivat tuolloin kärjistetysti lapsenkengissään, ja valtaosa elokuvateattereista näyttikin vielä elokuvia perinteiseltä filmiltä. 35 mm -filmikopiot piti laittaa tuotantoon hyvissä ajoin, joten Lucasille jäi hieman aikaa viilailla elokuvaa digiversiota ajatellen. Tästä johtuen vain kourallisessa digiteattereita nähty ”final cut”-versio oli hieman 35 mm -printtiä pitempi. Tuota lyhyempää 35 mm -versiota ei ole myöhemmin nähty enää missään.

Lyhyemmästä filmiversiosta puuttui hiekkaihmisten lahtaamisen jälkeisestä kohtauksesta muutama dialogipätkä Anakinin ja Padmen välillä, alkaen ”To be angry is to be human” -lauseesta. Loppukohtauksessa Anakinin mekaanista kättä ei myöskään nähty alun perin kuin digikankailla.

Episodi II:n teatteriversiossa ei tätä Anakinin ja Padmen välistä hetkeä nähty.

Myös vuoden 2011 blu-ray-julkaisuun tehtiin muutamia muutoksia. Kourallisessa kohtauksia on vihreämpi värimaailma, kuten jo alussa, kun tuhatjalkainen ahdistelee Padmea. Myös alun lentotakaa-ajo ja Dookun pakeneminen lopun lasermiekkataistelun päätyttyä on leikattu eri tavoin. Lisäksi ääniraidassa on yksi merkittävä muutos: kun Anakin näkee painajaista äidistään (”Mom, no!”), kuulee hän nyt tämän avunhuutoja. Ilman niitä kohtaus kääntyi helposti katsojan silmissä hieman… kyseenalaiseksi.

Vanhassa vara parempi

Alkuperäisen trilogian (Episodit IV–VI) originaalit – ja siis muokkaamattomat – teatterijulkaisut ovat monille Star Warsin ystäville ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat versiot. Kun niitä ei ole julkaistu enää missään formaatissa sitten vuoden 2006, ovat osaavimmat fanit ottaneet luonnollisesti ohjakset käsiinsä.

Vuosia kestäneiden työstämisien tuloksena on internetin ihmeelliseen maailmaan löytänyt tiensä muun muassa Harmy’s Despecialized Edition ja Project #4K77. Näiden ja muutamien muiden vastaavien projektien tarkoituksena on saada aikaiseksi restauroitu versio alkuperäisistä teatteriversioista mahdollisimman hyvällä kuvan- ja äänenlaadulla. Tarjolla on jo 4K:ta ja jopa todella harvinaista 70 mm -äänimiksausta. Suurille Star Wars -faneille siis vinkiksi: etsivä löytää!

Seuraavassa osassa käydään läpi huomattavia ja jopa tärkeitä tähän mennessä artikkelisarjassa mainitsemattomia elokuvia, joiden erikoisversioilla on ollut katselijoita ajatellen suuri merkitys. Tiedossa on sekä tunnettuja että tuntemattomia tapauksia.

Teksti: Tom Kajaslampi

Lisää luettavaa