Kidutuspornon noustessa suosioon monet tuotannot menivät uusiksi – Näihin elokuviin lisättiin verta ja inhaa väkivaltaa

Vuonna 2005 julkaistu Hostel ja samoihin aikoihin teattereissa pyörineet Saw-elokuvat loivat uuden kauhulajityypin: kidutuspornon. Hetken aikaa tuntui siltä, että yleisö suorastaan janosi tällaisia yliampuvia kauhutuotoksia, joissa mässäiltiin verellä ja inhoilla tapahtumilla. Leffastudiot luonnollisesti reagoivat asiaan ja laittoivatkin useita työn alla olevia tuotoksia uusiksi ihan vain siksi, että uskoivat niiden tuottavan enemmän taaloja.

16.2.2022 08:30

Etenkin pienet leffastudiot haistoivat lähteen helpolle rahalle sadististen kidutuspornoelokuvien buumin ollessa kuumillaan. Monet tuottajat uskoivat, että kunhan filkassa on ilkeitä kohtauksia ja runsaasti verta, taaloja satelee. Tästä johtuen he puuttuivat leffojen tuotantovaiheeseen vaatien niihin aiempaa enemmän rankempaa kuvastoa.

Elokuvien erikoisversioihin keskittyvän artikkelisarjan tässä osassa käydään läpi pari vähemmän tunnettua rajusti muokattua elokuvaa, jotka muuttuivat edellä mainitusta syystä alkuperäisestä visiosta ihan toisenlaiseksi kokemukseksi.

Varoitettakoon, että tämä juttu on täynnä spoilereita.

Mustan joulun mustat mutkat

Black Christmas (2006) on uusintaversio vuoden 1974 samannimisestä kulttimainettakin nauttivasta kauhuleffasta. Ohjaaja Glen Morganilla oli vahva näkemys, miten hän tulisi kuvaamaan ja toteuttamaan elokuvan alkuperäistä tuotosta kaikin puolin kunnioittaen. Tuotantoyhtiö Dimension Filmsin Bob ja Harvey Weinsteineilla oli kuitenkin oma visio kokonaisuudesta. Tästä alkoi uskomaton tuotantoprosessi, jonka seurauksena elokuvasta ilmestyi lopulta kolme eri versiota.

Dimension Films halusi elokuvasta raaemman kuin mitä ohjaaja Morgan oli tekemässä. Lisäksi Bob Weinstein käskytti hänet tekemään leffaan uuden lopun. Erilaisten uusintakuvausten jälkeen Weinsteinit ottivat vielä yhteyttä ohjaajaan ja pyysivät häntä tekemään lisäotoksia trailereita ja televisiospotteja varten. Kuvatuksi tuli useampi pikainen kohtaus, joilla ei ollut mitään tekemistä lopullisen elokuvan kanssa. Tuottajat halusivat ne kuitenkin mainoksiin, koska ne näyttivät hyvältä. Melkoista huijausta, etten sanoisi.

Black Christmas sai ensi-iltansa muutamissa Euroopan maissa joulukuun puolessa välissä, kun taas USA:ssa startti tapahtui joulupäivänä. Isossa-Britanniassa ja Puolassa ensi-iltaan päätynyt versio (jatkossa UK-versio) oli 85-minuuttinen, kun taas USA:n ja Saksan kankailla nähty R-versio kellotti 90 minuuttia. Suomessa vuoden 2007 lopulla julkaistu dvd sisältää muuten yllättäen tuon pidemmän R-version.

Eroja UK- ja R-versioiden välillä on vain kourallinen, mutta pari niistä on vaikuttavia. Ensinnäkin UK-julkaisussa Michelle Trachtenbergin näyttelemän Melissan kuolinkohtauksessa tappaja vetäisee aluksi jätesäkin uhrinsa pään yli. Tämän jälkeen hän kaivaa sormilla Melissan silmän ulos päästä – vain syödäkseen sen paria sekuntia myöhemmin. Lopuksi tappaja nappaa kiinni kirkuvan Melissan silmäkuopasta ja lähtee raahaamaan häntä toisaalle. Huomattakoon, että silmänsyöntiotos näytetään R-versiossa myöhemmin toisessa kohtauksessa.

Black Christmas: Michelle Trachtenberg kuuli juuri, että hänen täytyy kuolla kaksi kertaa.

R-versiossa tapahtumat etenevät aivan eri tavalla: Melissa pääsee pakenemaan tappajan jätesäkityksestä livahtaen viereiseen makuuhuoneeseen. Koska hän ei saa ikkunaa auki, joutuu hän puolustautumaan golfmailalla hutkien. Lopulta pahis vetää kuitenkin pidemmän korren saadessa käsiinsä luistimen. Näppärän heiton jälkeen terä edellä lentävä skrinnari leikkaa Melissan pään puolta kevyemmäksi.

Myös elokuvan loppu on UK- ja R-versioissa täysin toisistaan poikkeava. UK:n loppukohtaus on selkeämpi ja huomattavasti paremmin rakennettu. Siinä lääkärit yrittävät turhaan elvyttää toista pahasti palanutta tappajaa. Samaan aikaan etsivät havaitsevat, että toisen tappajan ruumispussissa onkin itse asiassa yksi tämän uhreista. Ei aikaakaan, kun vapaana telmivä pahis naksauttaa toisen etsivän niskat nurin. Sillä välin sairaalahuoneeseensa lukittu Kelli (Katie Cassidy) huutaa apua saaden kuitenkin vain epämiellyttävää seuraa. Onneksi Kelliltä sujuu huoneessa olevan defibrillaattorin käyttö. Hän täräyttääkin sillä pahista päähän pysäyttäen tämän tappopuuhat lopullisesti. Onnelliseen loppuun kuuluu Kellin vanhemmat, jotka hakevat tyttönsä sairaalasta kotiin. Oveen isketty ”Peace on Earth” -koriste kruunaa tarinan ennen lopputekstejä.

R-version loppukohtaus alkaa sairaalassa televisioreportterin kerratessa tapahtumia. Samaan aikaan patologi vie toisen tappajista ruumishuoneelle, jossa tämä sitten hyppääkin pussistaan ulos tehden jälleen yhden murhan. Ei aikaakaan, kun etsivän niska napsahtaa UK-version tavoin, jonka jälkeen hyökätäänkin jo Kellin kimppuun. Näppärä nainen antaa tässäkin versiossa pahikselle defibrillaattorista päähän. Toinen tappaja on kuitenkin yhä elossa! Tämä lähtee huoneestaan paenneen Kellin perään sairaalakäytäviä ravaten saaden tämän nopeasti kiinni. Pienen väännön jälkeen Kelli onnistuu kuitenkin tönäisemään pahiksen kaiteen yli. Parin kerrosta pudottuaan tappaja iskeytyy aulassa tönöttävään joulukuuseen. Elokuva loppuu Kellin katsoessa kuusen lävistämää ruumista.

Kotiteatterilevitystä varten Black Christmasista ilmestyi USA:ssa myös 92-minuuttinen R-julkaisuun pohjautuva Unrated-versio. Se sisältää elokuvan alussa muutaman hyvin pienen lisäyksen, mutta noin tunnin kohdalla tulee merkittävämpi eroavaisuus. Unratedissa näytetään nimittäin Laurenin (Crystal Lowe) kuolinkohtaus, jossa hän saa tappajalta piikkiä silmiinsä. Muissa elokuvan versioissa ei tätä ole laisinkaan, sillä niissä nähdään vain lopulta ystävien löytämä Laurenin silmätön ruumis.

Kun pitkäjännitteisestä trilleristä tuli kidutuspornoa

Pääosin Venäjällä kuvattu Captivity oli Roland Joffélle samanlainen kauhujen matka kuin Black Christmas oli Glen Morganille. 1980-luvulla kahdesti Oscar-ehdokkuuden napannut ohjaaja työsti tiivistunnelmaista trilleriä kidnapatusta mallista, joka huomaa olevansa tuntemattoman sadistin vankina. Joffé sai oman alkuperäisversionsa (96 min) Espanjan ja Venäjän elokuvateattereihin vuoden 2007 maaliskuussa. Tämän jälkeen studio otti leffan haltuunsa ja kuvautti siihen lukuisia uusia kohtauksia. Pitkäjännitteinen trilleri muuttui rajun uusintaleikkauksen johdosta sadistisia raakuuksia sisältäväksi sekasotkuksi, jossa ei enää ollut oikein mitään tolkkua. Tämä valtaosassa maailmaa kesän 2007 aikana julkaistu R-versio oli pituudeltaan enää 85-minuuttinen.

Lionsgaten ja After Dark Filmsin logoilla (alkuperäisversiossa on Foresight Unlimitedin ja Ramcon logot) käynnistyvä R-versio on niin erilainen alkuperäiseen julkaisuun verrattuna, että sen kaikkien eroavaisuuksien selittämiseen menisi puoli lehteä. Keskitytään nyt siis vain olennaisimpiin kohtiin.

R-version alkuun on lisätty useita minuutteja, joissa Jennifer (Elisha Cuthbert) valmistautuu ja menee baariin, josta hänet lopulta kidnapataan. Alkuperäisversiossa kaappaus näytetään eri tavalla ja lyhyemmin Jenniferin ollessa jo vangittuna.

Ensimmäinen radikaali vaihtoehtokohtaus tulee noin kymmenen minuutin kohdalla. Alkuperäisversiossa poliisit tutkivat puolentoista minuutin verran Jenniferin asuntoa. R-versiossa ei moista näytetä, vaan tilalla on neliminuuttinen kohtaus, jossa Jennifer kaasutetaan aluksi tajuttomaksi. Sen jälkeen hän herää penkkiin sidottuna katsomaan videota, jossa tuntematon sidottu nainen saa kasvoilleen naaman veriseksi mössöksi tuhoavana happosateen. Samanlaisen kylvetyksen saadessaan Jenniferiltä lähtee jälleen taju. Herätessään hän kuitenkin huomaa, ettei hänen kasvoilleen mitään happoa roiskittukaan.

Elisha Cuthbert laitettiin Captivityn uusintakuvauksissa piinapenkkiin.

Vain hetkeä myöhemmin tulee samanlainen vaihdos. Alkuperäisversion kohtaus, jossa etsivät keskustelevat kadonneen Jenniferin tapauksesta, vaihdettiin R-versiossa kidutuskohtaukseen. Siinä armoa anelevalle Jenniferille juotetaan ihmisen ruumiinosista tehty verinen cocktail.

Ja sama jatkuu. Alkuperäisjulkaisussa syyllisen jäljillä olevat kaksi etsivää saavat pitopalvelun henkilökunnalta lisävinkkejä. Tämäkin oli tuottajien mielestä turha kohtaus, joten R-versiossa sitä ei ole. Luonnollisesti tilalla on jälleen kidutuskohtaus, jossa tuoliin sidotulla Jenniferillä on 30 sekuntia aikaa päättää ampuuko hän edessään olevan kahlitun koiran vai joutuuko itse ammutuksi.

R-versioon kuvattiin vielä neljäskin kidutuskohtaus. Neliminuuttisessa kohtauksessa tuoliinsa sidottu Jennifer ja niin ikään kidnapattu Gary (Daniel Gillies) joutuvat katsomaan videon, jossa nuori poika puukottaa äitinsä. Sitten kidnappaaja aikookin vetäistä pihdeillä Jenniferin hampaan irti. Gary huutaa ja vaatii, että kidnappaaja tekisi asian hänelle.

Tuottajat halusivat myös loppukohtaukseen lisää mässäilyarvoa, joten R-versiossa Jennifer ampuu pääpahista kahden alkuperäisen laukauksen asemesta vielä kolmannenkin kerran – ja tietenkin nivusiin.

R-versioon on siis lisätty täysin päälleliimattuja väkivaltahetkiä alkuperäisversion kerronnan kustannuksella. Logiikkaa ei siinä yksinkertaisesti ole. Kun kaikki etsivien työskentelystä kertovat kohtaukset on poistettu kokonaan, ilmestyvät he nyt lopussa aivan yllättäen syyllisen oven taakse. Jenniferin ja Garyn välisiä kohtauksia on myös leikattu kymmenisen minuutin verran. Tunnelataus heidän välillään on täten huomattavasti vaisumpi.

Vaan tulihan elokuvasta vielä kolmaskin versio! USA:n kotimarkkinoille rakennettu Unrated-julkaisu (89 min) pohjautuu R-versioon. Siihen pusketut lisähetket ja hienoiset lyhennykset ovat käytännössä täysin mitäänsanomattomia ja ennen kaikkea turhia. Ainoastaan aivan loppuun on isketty merkityksellinen lisäys. Kaikkien versioiden alussa on kohtaus, jossa sidottu ja kasvoiltaan kipsiin valettu mies saa lekasta päähän. Ainoastaan Unrated-version lopussa paljastetaan kupletin juoni. Muissa versioissa leffan aloitus jää turhauttavaksi kysymysmerkiksi ilman mitään pointtia.

Black Christmas ja Captivity-leffat on siis julkaistu aika satunnaisella logiikalla siellä sun täällä maailmassa varsin erilaisina versioina. Voi olla, että tuottajat ovat uskoneet tietynlaisten versioiden toimivuuteen eri maissa. Oli miten oli: tiesitkö, että alussa mainitusta Hostel-elokuvasta on alkuperäisen teatteri- ja yhdeksän sekuntia pitemmän Unrated-version lisäksi julkaistu USA:ssa myös Director’s Cut? Siinä kaikesta selviytynyt Paxton (Jay Hernandez) ei tapa bisnesmiestä kuten muissa versiossa, vaan sen sijaan kidnappaa tämän tyttären…

Seuraavassa numerossa hypätään kaukaiseen galaksiin ihmettelemään sitä, kuinka monta versiota George Lucas onkaan upeista avaruuselokuvistaan tehnyt ja minkälaisin muutoksin. Kaikki tietävät, että scifisaagan alkuperäistrilogiasta on olemassa kaksi eri versiota. Vai oliko vielä kolmaskin? Mitä, neljäs? Viides?!

MITEN NÄHDÄ ARTIKKELIN ELOKUVAT?

Black Christmas: R-versio julkaistiin Suomessa dvd:llä. Lyhyempi UK-versio saatavilla dvd:llä Benelux-maista ja Isosta-Britanniasta. Unrated-versio on julkaistu vain USA:ssa dvd:llä ja hd-dvd:llä.

Captivity: Alkuperäinen pitkä trilleriversio julkaistiin Suomessa dvd:llä. Lyhyt kidutusversio heitettiin muun muassa Ison-Britannian ja Ranskan dvd-markkinoille.

Hostel: Harvinainen Director’s Cut -versio julkaistiin USA:ssa blu-raylla. Muut levyjulkaisut ovat lähes poikkeuksetta Unrated-versioita.

Teksti: Tom Kajaslampi

Lisää luettavaa