Yksi elokuva, monta tarinaa – Mantereiden väliset visiot, osa 2

Vaikka elokuvan nimi ja synopsis ovat koko maailmassa samoja, näemme me eurooppalaiset silloin tällöin leffat hyvin erilaisina versiona kuin lätäkön toisella puolella olevat silmäparit. Usein emme vain tiedä sitä.

Tämän juttusarjan edellisessä osassa tutustuimme muutamiin 1980- ja 90-luvun elokuviin, joista olemme koko ikämme nähneet eri version kuin esimerkiksi amerikkalaiset katsojat. Näitä mantereiden välisiä eri versioita piisaa, joten tutustutaan nyt 2000-luvun tarjontaan.

Liian synkkä amerikkalaisille

Pahan jäljillä (The Flock, 2007) on hyvin tuima ja armoton trilleri, jossa Richard Gere ja Claire Danes jäljittävät kadonnutta tyttöä. Infernal Affairs -elokuvien ohjaajan Andrew Laun tuotos oli tuottajien mielestä niin rankka, että syksyllä 2007 Aasiassa ja Euroopassa ensi-iltansa saanut 106-minuuttinen versio pistettiin jenkkimarkkinoita varten lähes täysin uusiksi.

Keväällä 2008 USA:ssa julkaistun version pituus (97 min) ei kerro koko totuutta. Kyllä, tätä versiota on lyhennetty sieltä täältä, mutta eroja on huomattavasti enemmän. Ensinnäkin USA-version alusta poistettiin alustus, jossa kerrotaan maan seksuaalirikollisista. Sen sijaan alkuun on lisätty tekijäkrediitit, joita ei ole alkuperäisversiossa laisinkaan.

Osa elokuvan kohtauksista on sijoitettu uuteen paikkaan. Muutama kohtaus taas käyttää eri kuvakulmia ja otoksia, ja niiden dialogia on vaihdettu. Osa alkuperäisversion kohtauksista puuttuu kokonaan, mutta tilalla on täysin uusia – ja ilmeisesti euroversion ensi-illan jälkeen kuvattuja – hetkiä, jotka vievät tarinaa aivan eri tavalla eteenpäin. Kaiken kaikkiaan USA-version tyyli on huomattavasti pehmennetty, vaikka tarina on edelleen rankka.

Vaan eivät muutokset tähän loppuneet: USA-version värimaailma on kauttaaltaan täysin erilainen. Se on ylikirkasta alkuperäisversiota paljon neutraalimpi. Myös elokuvan ääniraita on kokenut muutoksia musiikin suhteen.

Pahan jäljillä -leffan molemmat versiot kertovat saman tarinan hyvin erilaisilla tavoilla. Molemmissa versioissa on omat hyvät puolensa, mutta alkuperäinen julkaisu on kokonaisuutena selkeästi parempi. Ainakin näin eurooppalaisin silmin katsottuna.

Babylonia kahdelta kantilta

Maurice G. Dantecin Babylon Babies -teokseen pohjautuva Babylon A.D. (2008) oli ohjaaja-käsikirjoittaja Mathieu Kassovitzin unelmaprojekti, joka hajosi kuitenkin käsiin jo kuvausvaiheessa. Tuotantostudio 20th Century Fox puuttui isobudjettisen elokuvan toteutukseen niin ankarasti, ettei ohjaaja sanojensa mukaan saanut yhtäkään kohtausta kuvattua käsikirjoituksen mukaisesti. Jopa päätähti Vin Diesel oli huolissaan lopputuloksesta. Taistelu jatkui leikkauspöydän äärellä, jossa elokuvasta valmistui lopulta kaksi eri versiota.

Vin Diesel tietää miltä tuntuu olla tuottajien tähtäimessä.

Elokuvan niin sanottu eurooppaversio (101 min) oli Studio Canalin julkaisema, ja se on ohjaajan mieltämä versio siitä materiaalista, jonka hän ylipäätään sai lopulta kuvattua. 91-minuuttisesta USA:n versiosta, jota esitettiin myös Isossa-Britanniassa valkokankailla, vastasi 20th Century Fox. Kyseessä on todella rankasti ohjaajan näkemystä ruoskiva sekasotku.

Ensinnäkin USA:n versiosta on sensuroitu väkivaltaa ja kielenkäyttöä PG-13-ikärajan saamiseksi. Toiseksi elokuvasta poistettiin synkkyyttä, ajatuksia herättäviä asioita kaikki negatiiviset viittaukset Jumalaan sekä lukuisia rakentavia hetkiä. Dialogia myös muutettiin täysin erilaiseksi.

Hurjien lyhennysten ja muutoksien jälkeen 20th Century Fox ei ollut vieläkään tyytyväinen. Näin ollen jenkkiversion viimeiseen varttiin puskettiin kaksiminuuttinen toimintakohtaus, jossa renkaat ja luodit vinkuvat. Ja totta kai lopusta piti tehdä vielä onnellisempi.

Elokuvan hankalasta tuotannosta on tehty dokumentti Fucking Kassovitz (2011). Siitä ei ole olemassa kuin yksi versio.

Erikoisesti muokattua 2000-luvun kauhua

Terävä britannialainen kauhuelokuva The Descent – loukussa (2005, 100 min) sai ensi-iltansa USA:ssa vuotta Eurooppaa myöhemmin. Jostain syystä se julkaistiin sikäläisille markkinoille yli minuutin verran lyhennettynä. Kyseessä ei ole minkäänlainen sensurointi, vaan elokuvan viimeinen luolassa tapahtuva kohtaus on vain syystä tai toisesta poistettu kokonaan. Nyt USA:n 99-minuuttinen versio päättyy pelästysefektiin, joten fiilikset ovat aivan erilaiset kuin alkuperäisessä tunnelmallisessa lopussa.

Vuonna 2009 espanjalaisilla leffafestareilla ensiesityksensä saanut Splice tarjoaa mielenkiintoisen julkaisukuvion. Muun muassa Guillermo del Toron ja Joel Silverin tuottamasta tieteiskauhudraamasta on kaksi eri versiota, joita on levitetty selittämättömällä logiikalla aina vuodesta 2010 lähtien. Pidempi 108-minuuttinen versio päätyi Ranskaan, Saksaan ja Pohjoismaihin. Lyhennettyä 104-minuuttista versiota esitettiin sen sijaan ainakin USA:ssa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa. Lyhyen version julkaisusta vastaa Warner Bros, joten jo elokuvan alkulogo paljastaa, kummasta versiosta on kyse.

Niin sanotun USA-version lyhennykset ovat pääosin mitättömiä eivätkä vaikuta tarinaan millään tavalla. Ainoa isompi ero on pidemmän version lopussa nähtävä 50-sekunttinen kohtaus, jossa Adrien Brodyn näyttelemä Clive löytää henkitoreissaan olevan veljensä. Lyhyemmässä versiossa oletetaan, että tämä on jo kuollut.

2010-luvun uutisvärisuora

Yhdeksän vuoden takaisen hittileffan jatko-osa Anchorman 2: The Legend Continues (2013) koostui niin isosta määrästä kuvamateriaalia, että studio lähti pää edellä hyödyntämään tilannetta. Jo ensimmäisestä osasta julkaistiin kotiteattereihin kolme eri versiota, mutta nyt annettiin palaa heti valkokankaalta lähtien.

Uutisankkuri Ron Burgundyn (Will Ferrell) uudet toilailut saapuivat teattereihin jouluna 2013 kolmena eri versiona. USA:n kankailla nähtiin PG-13-ikärajalle sovitettu 119-minuuttinen versio. Isossa-Britanniassa ja Australiassa katseltiin saman pituista mutta erilaista julkaisua. Loppumaailmalle tehdyllä kansainvälisellä versiolla on sen sijaan pituutta vain 113-minuuttia.

”Jipii! Anchorman 2 tulee tänään telkusta, eikä ole mitään hajua mitä vitsejä siinä on!”

USA:n ja Ison-Britannian versiot ovat juonikuvioiltaan täysin samanlaisia, mutta amerikkalaiset saivat sen nähtäväkseen sensuroituna. USA-versiossa useiden vitsien rivousastetta on pehmennetty ja f-sana on heitetty pois. Lisäksi muutamat kaskut ovat kokonaan erilaisia. Ison-Britannian versiosta puuttuu sen sijaan muutama USA-julkaisussa ollut lyhyt kohtaus: muun muassa lopputappelussa puolisen minuutin verran nähdyn John C. Reillyn hetket on poistettu.

Kansainvälinen ja Suomessakin kotiteattereihin saapunut versio sekottaa pakkaa huomattavasti enemmän. Siinä missä USA:n sekä Ison-Britannian versiot alkavat ja päättyvät Ron Burgundyn ja Doby-hain välisiin sketseihin, kansainvälinen versio alkaa taustajuonnolla ja päättyy onnellisiin häihin. Tästä versiosta on myös poistettu sekä Doby-haita taustoittavat kohtaukset että lukuisa määrä vitsejä, ja onpa leffan lyhyt seksikohtauskin täysin erilainen. Lisäksi osa vitseistä on vaihdettu syystä tai toisesta. Kansainvälinen versio sisältää kuitenkin myös muutamia eksklusiivisia hetkiä, jotka ovat tosin vain muutaman sekunnin mittaisia.

Alkuvuonna 2014 USA:n ja muutamien muiden valikoitujen maiden valkokankaille saapui elokuvan Super-Sized R-Rated Version. Tämä 144-minuuttinen julkaisu sisältää satoja vaihtoehtoisia otoksia, eli vitsit on käytännössä pistetty kokonaan uusiksi. Lisäksi Doby-hain kohtaukset on poistettu ja mukaan on sujutettu täysin uusi musiikaalinumero.

Värisuoraa ei voi saada ilman viidettä korttia. Näin ollen USA:n kotiteattereihin tuli Anchorman 2:sta vielä 123-minuuttinen Unrated-versio, joka on hybridi USA:n ja Ison-Britannian valkokangasversioista muutamalla lisäkohtauksella varustettuna. Mutta kysymys on: tarvittiinko tätä viidettä versiota vielä edellisten lisäksi?

Rambon viimeinen leikkaus

Syksyllä 2019 Taistelija-faneja ilahduttamaan saapunut Rambo: Last Blood tökättiin markkinoille kahtena eri versiona. 101-minuuttinen alkuperäisversio päätyi useimpiin maihin, mutta viime hetkillä ennen julkaisua Sylvester Stallone päätti lyhentää leffaa USA:n, Ison-Britannian ja Kanadan markkinoita varten. Lähteä sai esimerkiksi koko elokuvan alkukohtaus, jossa Rambo yrittää pelastaa myrskyn armoille jääneitä ihmisiä. Saksien kohteeksi pääsi myös tukku hahmoja rakentavia kohtauksia, ja jopa elokuvan viimeistä otosta Rambon talosta lyhennettiin lähes puolen minuutin verran. Stallone perusteli ratkaisuaan sillä, että nuori amerikkalainen testiyleisö ei ymmärtänyt alkukohtauksen pointtia tai elokuvan rauhallisia keskusteluja. Hän halusi myös kasvattaa elokuvan tempoa. Molemmat versiot nähneille on päivänselvää, että pitempi on parempi.  

Mitä, missä ja miksi?

Mistä syystä elokuvia sitten esitetään eri maissa erilaisina versioina? Valtaosin syynä ovat tuottajat. Jenkkilässä ajatellaan usein hyvin mustavalkoisesti: ”amerikkalaisille toimintapitoisempi ja eurooppalaisille sofistikoituneempi versio.” Toisien versioiden eroavaisuuksien syy voi olla (pop)kulttuurinen: esimerkiksi elokuvassa mainittu henkilö voi olla tunnettu USA:ssa, mutta hänet on vaihdettu Euroopan julkaisussa täkäläisittäin tunnetumpaan. Myös sensuurilla on merkitystä: amerikkalaiset pelkäävät paljasta pintaa, kun taas Euroopassa on suhtauduttu penseämmin väkivaltaa kohtaan. Sensuurin suhteen ajat ovat tosin muuttumassa.

Splice-elokuvan eri versioiden julkaisulogiikkaa miettii yksi jos toinenkin.

Striimipalveluissa julkaisujen tunnistamisesta on tullut tuskallista, sillä esimerkiksi elokuvien USA-versioita on levitetty Euroopan palveluissa. Fyysisten levyjen kanssa on vähemmän epäselvyyksiä. Näyttää myös siltä, että etenkin ensimmäisistä eurooppalaisista blu-ray-/dvd-julkaisuista voi tulla keräilyharvinaisuuksia, kun leffan uusi maailmanlaajuiseen levitykseen tehty 4K-masteri sisältää USA-version – ja sen myötä alkuperäinen eurooppalainen näkemys alkaa vaipua unholaan. Kannattaakin siis pitää silmät auki näitä vanhempia julkaisuja ajatellen – voi olla, että se on viimeinen mahdollisuus nähdä elokuvan originaali euroversio!

Seuraavassa numerossa tutustutaan elokuvien sensuroimattomiin Unrated-versioihin. Luvassa on siis verta, seksiä ja mauttomia törkyvitsejä.

MITEN NÄHDÄ ARTIKKELIN ELOKUVAT?

Pahan jäljillä: Eurooppa-versio julkaistiin Suomessa blu-raylla ja dvd:llä, striimipalveluista Blockbusterissa ja iTunesissa. Jenkkiversion saa käsiinsä USA:n dvd:ltä.

Babylon A.D.: Alkuperäinen Euro-versio julkaistiin Suomessa blu-raylla ja dvd:llä. Striimipalveluista sen näkee Blockbusterista ja iTunesista. USA-versio julkastiin dvd:llä sekä Amerikassa että Isossa-Britanniassa.

The Descent – loukussa: käytännössä kaikki muut julkaisut USA:n blu-rayta ja dvd:tä lukuun ottamatta ovat alkuperäisiä Euro-versioita.

Splice: pitempi versio julkaistu Suomessa blu-raylla ja dvd:llä, striimipalveluista iTunesissa. Lyhyempi versio saatavilla blu-raylla ja dvd:llä USA:sta ja Isosta-Britanniasta.

Anchorman 2: The Legend Continues: kansainvälinen versio julkaistiin Suomessa blu-raylla ja dvd:llä; täkäläiset striimivuokraamot (Blockbusters, iTunes, Rakuten TV ja Viaplay) sisältävät myös kyseisen version. Ison-Britannian versio julkaistiin kotimaassaan blu-raylla ja dvd:llä. USA:n teatteriversio, Super-Size Version ja Unrated-versio julkaistiin Amerikassa blu-raylla ja dvd:llä.

Rambo: Last Blood: alkuperäinen pitkä versio julkaistiin Suomessa blu-raylla ja dvd:llä, Ruotsissa ja Saksassa myös UHD:llä. Paikalliset striimipalvelut tarjoavat myös tuota versiota. USA/Iso-Britannia-versio saatavilla blu-raylla, dvd:llä ja UHD:llä kyseisistä maista. 

Striimipalvelujen mainitut versiot perustuvat palvelujen antamiin pituustietoihin.

Myös nämä elokuvat julkaistiin 2000- ja 2010-luvuilla eri maissa erilaisina versioina:

  • Colombiana (2011, EUR 108 min / USA 107 min / Unrated 112 min)
  • Death Wish (2018, EUR 108 min / USA 107 min)
  • Kill Bill Volume 1 (2003, kansainvälinen 111 min / Japani 112 min)
  • Malèna (2000, kansainvälinen 92 min / Italia 109 min)
  • Movie 43 (2013, EUR 98 min / USA 94 min)

Teksti: Tom Kajaslampi

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut