On synkkä ja myrskyinen yö, kun työtön insinööri Jason (Wagner Moura) palaa kalareissulta kotiinsa. Lähiötalossa odottaa vaimo (Greta Lee) ja kaksi lasta.
Perhe pysyttelee kotinsa suojassa sadetta pitämässä. Mutta kun pitäisi käydä ulkona, ovet ja ikkunat eivät aukea. Netti ei toimi, eikä puhelimissa ole kenttää. Sähköä ja vettä tulee, mutta perhe on vanki omassa kodissaan. Sama tilanne näyttää olevan naapureillakin, joihin yritetään ottaa yhteyttä viestimällä ikkunoiden kautta.
The Last Housen alkuasetelma on kiinnostava, eikä katsojalle selitetä, mistä on kysymys. Ratkaisua etsiessä perhe yrittää tottua tilanteeseen. Nyt on vihdoin aikaa olla yhdessä. Opetellaan tekemään asioita porukalla. Leikitään, tanssitaan ja puuhataan kaikkea sellaista, johon tavallisessa arjessa ei ole ollut aikaa.
Tilanne tuntuu jatkuvan pitkään, joten samalla opetellaan säästeliäiksi. Ruokakaapeissa on kuivatavaraa ja säilykkeitä pariksi kuukaudeksi – ollaanhan Amerikassa. Ruokaa ei silti voi tuhlata, ja jopa tomaatinsiemenet otetaan talteen.
Kun suoratoisto ei toimi, niin viihteeksi kaivetaan iskän vinyylilevyt esiin. Lapset saavat kuulla, keitä ovat David Bowie ja Stevie Wonder. Tanssitaan The Curen tahdissa. Pölyttynyt dvd-soitin osoittautuu arvokkaaksi laitteeksi. Kun lapset menevät nukkumaan, aikuiset polttavat pilveä ja katsovat Harrison Fordin Air Force Onen. Kannabissätkä löytyy muuten samasta laatikosta kuin liukuvoide, jolle ei ole pitkään aikaan ollut käyttöä. Insinööri-isä osoittautuu neuvokkaaksi ja rakentaa villieläimille ansoja sellaisella innolla, että touhussa alkaa olla Yksin kotona -henkeä.
Tällaiset alkupuolen pienet yksityiskohdat ovat elokuvan parasta antia. Niiden ansiosta perhe tuntuu oikealta perheeltä eikä vain kauhutrillerin nappuloilta.
Lue myös: Netflix-uutuusjännäri on valtava hitti, vaikka kriitikot eivät elokuvasta välitä
Eihän tämä niin huono ole, kuin kriitikot maailmalla väittävät! Rotten Tomatoes -sivustolla tuoreusprosentti on tällä hetkellä vaatimattomat 21.
The Last House toimii parhaiten juuri perhedraamana. Se kuvaa, mitä tapahtuu ihmisille, kun tuttu arki katoaa ja koti muuttuu vankilaksi. Aluksi yhdessäolo lähentää. Sitten hermot alkavat kiristyä. Greta Lee, Wagner Moura ja luontevat lapsinäyttelijät ovat elokuvan sympaattinen sydän.
Elokuvan on ohjannut ranskalainen Louis Leterrier, joka tunnetaan monista Hollywood-toimintaelokuvista. Hänen aiempiin ohjaustöihinsä kuuluvat muun muassa The Incredible Hulk, Suuri puhallus ja Fast X. Leterrier on ohjannut myös Netflixin Lupin-sarjaa.
Asetelmassa on jotain M. Night Shyamalanin elokuvista tuttua. Katsojalle annetaan yliluonnolliselta vaikuttava alkutilanne ja yritetään saada katsoja pohtimaan, mistä on kyse. Mieleen tulee myös uusi dinosaurujännäri The End of Oak Street, jossa vastaavanlainen ydinperhe joutuu samaan tapaan sulkeutumaan kotiinsa, kun yliluonnollinen vaara uhkaa.
The Last Housessa kiinnostavinta on pitkään se, kuinka pitkälle tavalliset ihmiset ovat valmiita menemään selviytyäkseen. Jos tilanne muuttuu todella pahaksi, syödäänkö perheen koira?
Valitettavasti tarina muuttuu samalla koko ajan huonompaan suuntaan. Kiehtova mysteeri ja arkinen perhedraama vaihtuvat ratkaisuihin, joita on vaikea ottaa vakavasti. Viimeistään digitaalisten örkkien ilmaantuessa huomaa kaipaavansa takaisin elokuvan alkuun. Tarinan viimeinen näytös ei jaksa enää kiinnostaa, kun pienimuotoinen selviytymistarina muuttuu hölmöksi scifi-sekamelskaksi. Erinomaiset näyttelijät ja alkupuolen toimiva perhedynamiikka pitävät kokonaisuutta kuitenkin pystyssä yllättävän pitkään.
Tähdet ★★
