Nyt Disney Plussassa: Helikopteriäiti tekee tytöstä pandanhautojan

Ei kahta kolmannetta. Soulin ja Lucan jälkeen Punaisen piti jo päästä teatterilevitykseen, mutta niin vain koronaepidemian pitkittyessä sekin päätyi suoratoistopalveluun. Persoonallinen puberteettikuvaus häkellyttää ja hurmaa nyt Disney Plus -suoratoistopalvelussa.

Moni muistanee epämääräisen epämiellyttävän tunteen, kun teini-ikäisenä katsoi vanhempien kanssa televisiota, ja ruutuun ilmestyi jotain seksuaalista. Jos teillä nyt on itsellänne teini-ikäisiä lapsia, varautukaa tunteen paluuseen – mutta toisin päin. Punainen kun saattaa herättää ajatuksen siitä, onko eräs tietty tärkeä keskustelu käyty läpi, ja jos ei, kuinka kauan sitä voi viivyttää.

Punainen nimittäin alkaa uskomattoman suorasukaisena kuvauksena siitä, kuinka esiteini-ikäisen koulutytön statuksesta voi jättää esi-alkuliitteen pois. Yhdessä silmänräpäyksessä kiltin kympintyttö Mein elämä mullistuu, kun hän huomaa pojat. Sitä seuraavat oudot tuntemukset kropassa ja hurjat mielialan vaihtelut. Ne saavat Mein jopa uhmaamaan kaikkialla elämässään läsnä olevaa äitiään. Tai ainakin harkitsemaan sitä.

Ennen kaikkea Mein elämään tulee kirous, nolo ja väriltään punainen.

Tosin, koska kyseessä on Disney/Pixar-elokuva, kirous tarkoittaa muuttumista jättimäiseksi kultapandaksi aina kun hormonit ja/tai tunteet saavat ylivallan. Mein kontrolloivalle ja ylisuojelevalle äidille mikään ei sopisikaan paremmin kuin se, että tyttö hillitsee itsensä ja elämä jatkuu entiseen malliin.

Punainen siirtyy nopeasti suorasukaisesta ja ilmenemismuodostaan huolimatta realistisesta puberteettikuvauksesta ”normaalimpaan” fantasiaseikkailuun. Onneksi se pysyy koko ajan hauskana ja sympaattisena, kun Mei navigoi uudenlaista elämäänsä apunaan ihastuttava ystäväporukkansa. Tunnistettavat nolot teinikatastrofit ovat karmivassa myötähävettävyydessään myös ratkiriemukkaita.

Ja vaikka itsensä löytämisen teema piilotetaankin seikkailukomedian alle, Punainen ei lakkaa käsittelemästä tyttöihin ja naisiin kohdistuvia odotuksia – etenkin siitä, miten heidän olisi tukahdutettava ja hillittävä omaa itseään tullakseen hyväksytyiksi tai jopa vaarallisina pidetyiksi. Siinä missä Pixarin Inside Out – mielen sopukoissa oli yleisluontoinen kuvaus teinin päänsisäisestä kuohunnasta, Punainen tutkailee sitä spesifisesti tytön näkökulmasta. Kaikesta huomaa, että aihe on läheinen ohjaaja-käsikirjoittaja Domee Shille.

Shi on ohjannut aikaisemmin Bao-lyhytelokuvan, joka julkaistiin Ihmeperhe 2:n yhteydessä. Jos piti sen perhekuvauksesta, pitää taatusti myös Punaisesta.

Jouni Vikman

Elokuva ★★★★★

 

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut