Unkarilaisohjaaja Kornél Mundruczón ensimmäinen amerikkalaiselokuva tullaan muistamaan erityisen hyvin sen intensiivisestä 30-minuuttisesta käynnistyksestä, josta suuri osa on kuvattu jopa yhdellä otolla. Leffan nimikin pomppaa ruutuun vasta tämän jälkeen.
Aivan alussa tapaamme sillanrakentaja Seanin (Shia LaBeouf), jonka uusin urakka kestänee kuukausia ja tämä on myös koko elokuvan tapahtumien kestoaika. Verkkaisesti valmistuva silta heijastaa tarinaa ansiokkaasti
Martha (Vanessa Kirby) ja miehensä Sean ovat päättäneet, että heidän tyttärensä syntyisi kotona vaikka sairaalassa synnyttäminen minimoisi riskejä. Kun kaikki ei menekään odotetulla tavalla, niin syypääksi lasketaan nopeasti täysin ammattitaitoinen kätilö (Molly Parker), joka hälytettiin paikalle nopealla varoituksella heidän varsinaisen kätilön tuuraajaksi.
Leffan keskiössä on kuitenkin äiti-tytär-suhde ja heidän mahdolliset konfliktinsa. Marthan äiti (Ellen Burstyn) ei aina ymmärrä tyttärensä aivoituksia ja periksiantamattomuutta, vaikka kumpikaan ei monenkaan katsojan näkökulmasta ole varsinaisesti väärässä. Ihmiset vaan käsittelevät asioita eri tavalla vaikka olisivatkin verisukulaisia.
Ohjaajan käsikirjoittajavaimo Kata Wéber kynäili tarinan osittain heidän omista kokemuksistaan ja tämä on White Godin (2014) ja Jupiterin kuun (2017) jälkeen jo heidän kolmas yhteistyönsä. Vanessa Kirbyn tulisi saada Oscar-ehdokkuus pääroolistaan, sillä se on yksi viime aikojen fyysisimmistä ja aidoimmista suorituksista.
Shia LaBeouf on viime aikoina ollut syytettynä seksuaalisista pahoinpitelyistä, ja monet ovat julkisesti sanoneet, etteivät siksi halua nähdä Pieces of a Womania.
Jokaisella on toki oikeus valita viihteensä, mutta tässä tapauksessa missaisi samalla Kirbyn uskomattoman roolisuorituksen, ja sivuosassa Ellen Burstyn on myös parempi kuin aikoihin. Hänellekin soisi Oscar-ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta jo pelkästään suurelta osin improvisoidulla monologillaan, joka hiljentää katsojan jos toisenkin.
Tero Heikkinen
Tähdet ★★★★
