Oletko menossa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalille? Nämä elokuvat kannattaa tsekata

Suomen suurin elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa järjestetään tänä vuonna 29. kerran.

Everybody Wants Some!!

Pääkaupunkiseudun elokuvateatterit täyttyvät jälleen suurten kassamagneettien sijaan pienemmistä ja erikoisemmista elokuvista. Luvassa on festivaalivoittajia sekä musiikkiin kallellaan olevia elokuvia, animaatioita ja runsaasti kotimaista elokuvaa. Seuraavassa kymmenen kiinnostavaa poimintaa festivaalin laajasta tarjonnasta.

Being 17 ★★★★
Ranskalaisohjaaja André Téchiné voi olla 70-vuotias, mutta se ei ole estänyt häntä tekemästä uransa nuorekkainta elokuvaa. Being 17 kertoo salatuista haluista, syrjäsilmin heitetyistä katseista ja… karjankasvatuksesta. Girlhoodin Céline Sciamman kanssa kirjoitettu ja Téchinén oman Villikaislat-elokuvan mieleen tuova Being 17 kertoo kahden Ranskan Pyreneillä asuvan teinipojan orastavasta romanssista. Lähinnä vain seksuaalisuuden yhdistämä suhde ajautuu usein kohti väkivaltaa. Vähitellen he kuitenkin oppivat kohtaamaan uudenlaiset tunteensa. (MB)

Europe, She Loves ★★★★
Millaista on elää, rakastaa ja unelmoida tämän päivän Euroopassa? Sveitsiläisohjaaja Jan Gassmannin kunnianhimoisessa dokumenttielokuvassa tavataan neljä nuorta, heteroseksuaalista pariskuntaa keskellä arkeaan jokapäiväisten mutta kipeiden kysymysten äärellä. Dublinissa, Sevillassa, Tallinnassa ja Thessalonikissa kuvattu elokuva on intiimiydessään väkevä. Pariskuntien avoimuus kuvaaja Ramon Gigerin kameran edessä kiehtoo ja hämmentää. Pienten draamojen kautta piirtyy kuva epävakaasta Euroopasta. (NH)

Everybody Wants Some!! ★★★★★
Richard Linklater tekee sen minkä osaa parhaiten: ei mitään. Hänen tällä kertaa 1980-luvulle sijoittuvan uutuutensa on hahmoteltu yhtä heppoisesti kuin sen naishahmot. Onneksi tarina jossain päin Teksasia baseball-stipendin varassa opiskelevista komistuksista on riittävän charmikas, jotta sen antaa anteeksi. Vaikka teos ei ole yhtä kypsä kuin Rakkautta ennen -trilogia (eikä sitä odotakaan elokuvalta, joka lainaa nimensä Van Halenin kappaleesta) tai yhtä kunnianhimoinen kuin 12 vuotta työstetty Boyhood, siitä tulee mieleen Linklaterin läpimurto Surutta? Sekaisin: se ei etene minnekään, mutta hitsi että se on hauska. Dialogi on hieman paperinmakuista eikä tuntemattomien näyttelijöiden viiksivarustusten takana piileskele uutta Matthew McConaugheyta. Silti joukon energia on tarttuvaa – samoin kuin ohjaajan lempi aikakauteen, jolloin Rapper’s Delight oli vielä cool. Elokuvan nähtyään haluaa oluen. Tai sitä. (MB)

 

Évolution
Évolution

Évolution ★★★★
Jo mystisellä Innocence – viattomuus -elokuvallaan säväyttänyt ja hämmentänyt Lucile Hadzihalilovic ei edelleenkään päästä katsojaa helpolla. Pieni poika alkaa kyseenalaistaa elämäänsä vain pojista ja nuorista naisista koostuvassa yhteisössä karulla meren rannalla. Vallan ja sukupuolisuuden teemoja käsittelevä elokuva rakentaa kauhun kanssa flirttailevaa painostavaa tunnelmaa nautiskelevasti viivytellen. (JV)

The Here After ★★★★
Ruotsissa syntynyt ja Puolassa opiskellut Magnus Von Horn käsittelee kunnianhimoisessa, yhtä tehokkaassa kuin hyytävässä esikoisessaan menetystä. Laulaja Ulrik Munther karistaa harteiltaan ”Ruotsin Justin Bieber” -leiman Johnina, joka palaa kotiin kärsittyään rangaistuksensa käytännössä lapsena tehdystä rikoksesta. Hillitty suoritus ankkuroi koko elokuvan. Oscar-voittaja Idan kuvaajan Łukasz Żalin kauniisti taltioima elokuva kertoo nuoresta miehestä, joka on valmis siirtymään eteenpäin. Hänen yhteisönsä ei kuitenkaan ole yhtä valmis unohtamaa. Anteeksi antamisesta puhumattakaan. (MB)

 

John Turturro elokuvassa Mia madre.
John Turturro elokuvassa Mia madre.

Mia madre ★★★★
Niin elokuvistaan kuin äänekkäästä halveksunnastaan Berlusconia kohtaan tunnettu Nanni Moretti unohtaa modernin maailman murheet ja palaa parhaiten tuntemaansa: tutkimaan Italian älykköjen pelkoja ja epävarmuuksia. Ongelmallisen elokuvan ja äitinsä terveydentilan kanssa painiskelevan ohjaajan (Margherita Buy) tarinassa on niin paljon lämpöä, että Morettin uutuutta voisi erehtyä pitämään komediana. Vaikka näyttelijät ohjaaja mukaan lukien ovat mainioita, John Turturro varastaa elokuvan parhaalla ”osaan italiaa”-vedolla sitten Brad Pittin suunvuoron Kunniattomissa paskiaisissa. Sen parempaa kehua ei kielihuumorille voi antaa. (MB)

Sparrows ★★★★
Vähemmän on enemmän: islantilainen ohjaaja ja innokas kalamies Rúnar Rúnarsson osoittaa, että kuluneessa kasvutarinassakin on vielä voimaa. Arin (Atli Oskar Fjalarsson) on äitinsä Afrikan matkan vuoksi muutettava Reykjavikista pikkukylään Westfjordin niemellä. Hän yrittää sopeutua asumaan isänsä kanssa, vaikka on kasvanut tästä erilleen, mutta ei aivan onnistu. Vaikka Rúnarssonin toinen kokopitkä on hitaanlainen, sen loppu särkee sydämen. Hänen äänensä on hiljainen, mutta hän pitää huolen, että tulee kuulluksi. (MB)

Stretch and Bobbito: Radio That Changed Lives ★★★★
The Stretch Armstrong and Bobbito Show aloitti kampusradiossa 1990-luvun alussa ja nosti hip hopin yhdysvaltalaisille radioaalloille. Bobbiton itsensä ohjaama dokumentti tuo kameran eteen Eminemin ja Busta Rhymesin kaltaisia supertähtiä, jotka ovat ansainneet kannuksensa vierailemalla lähetyksessä. Jay-Z muistelee legendaarista freestyleään edesmenneen Big L:n kanssa, Nas puolestaan toivoo voivansa palata päiväksi takaisin aikaan, jolloin hip hop oli löytämässä paikkansa historiassa. Vieraat ja uskomaton arkistomateriaali oikeuttavat sen, että elokuva nostelee omaa häntäänsä vähän liian hanakasti. (AVM)

Wall Writers – Graffiti in it’s Innocence ★★★★
Wall Writers esittelee graffitikulttuurin syntyhetkiä New Yorkissa ja Philadelphiassa. Ohjaaja Roger Gastman on onnistunut kaivamaan esiin kunnioitusta herättävän joukon aitoja pioneereja, jotka kertovat lennokkaasti viattomista muistoistaan tussien ja maalien parissa. Arkistomateriaali varhaisista, aikaa sitten puffatuista tägeistä kutkuttaa: dokumentti peruuttaa 1960-luvulle asti. Täydellisen NYC-nostalgian kruunaa mehukas soundtrack. (HM)

A War ★★★
Viime aikojen yllättävin Oscar-ehdokas ui salaa sekoittamaan muuten ennalta-arvattavaa palkintosesonkia. Tanskalaisen Tobias Lindholmin kolmas ohjaus alkaa tutusti mutta seilaa jälkipuoliskollaan uusille vesille vuorotellen Afghanistanin ja sotilasoikeudenkäynnin välillä. Käytännössä yhden hinnalla saa kaksi elokuvaa. Jykevä sotadraama on kiinnostuneempi ihmisistä kuin sanomasta. Rutiiniretkellä tehdystä sotarikoksesta syytettyä komentajaa ja hänen vaimoaan, joka yrittää pitää elämää kasassa, esittävien Pilou Asbæckin (GoT:n Euron Greyjoyn) ja Tuva Novotnyn tekevät vahvat roolisuoritukset. Elokuvan maailmankuvalle voi irvistellä, mutta lopulta sille hurraa. (MB)

Arviot: Marta Bałaga (MB), Niina Holm (NH), Heli Metsätähti (HM), Anton Vanha-Majamaa (AVM), Jouni Vikman (JV)

Rakkautta & Anarkiaa järjestetään 15–25. syyskuuta. Lisätietoja ja lippuja festivaalin kotisivuilta.