Musikaalituottaja Cameron Mackintosh kiinnitti Anne Hathawayn äidin Les Misérablesin Yhdysvaltojen kiertueelle 1980-luvun lopussa, joten on vain kohtuullista, että hän palkkasi myös tyttären esittämään Fantinea. Victor Hugon tarinan traagisin hahmo vajoaa sydäntäsärkevään alennustilaan työnsä menetettyään.
– Hän vain haluaa rakkautta ja vapautta rakastaa, mutta kukaan ei välitä hänen sydämestään ja se vaurioituu, roolistaan Oscar-palkinnon juuri voittanut Hathaway analysoi. – Fantinen kärsimyksestä syntyy rakkaus, joka kantaa elokuvan jälkimmäistä puoliskoa.
Henkisesti vaativan roolin lisäksi Hathaway joutui Hugh Jackmanin tavoin rankkaan fyysiseen puristukseen. Hän ei ainoastaan antanut leikata omia hiuksiaan kuvauksissa, hän myös pudotti rutkasti painoa kuvastaakseen Fantinen riutumista.
– Menetin viiden viikon aikana yli kymmenen kiloa, muutenkin hoikka näyttelijätär kertoo. – Se oli aika intensiivistä, ja jos rehellisesti puhuen olisin hetkeksikin pysähtynyt miettimään mitä olen tekemässä, se olisi varmaan tuntunut liian rankalta. Minulla oli mielessäni päätepiste, ja yritin vain pitää mielen korkealla siihen asti. En ole metodinäyttelijä, mutta esitin marttyyriä. Kärsimys ei siis tuntunut siltä. Ymmärsin Fantinea ja hänen nopeaa muutostaan.
Ohjaaja Tom Hooper kehuu Hathawayn kykyä näytellä laulun kautta, sillä elokuvan merkittävä ero näyttämöesiintymiseen on äärimmäisten lähikuvien käyttö. He keskustelivat etukäteen kuvauksissa laulamisesta studioäänitysten sijaan, ja Hathaway kannatti ajatusta.
– On musikaaleja, joissa sillä ei ole väliä, ja on vain helpompaa tehdä valmis ääniraita. Mutta tässä on dramaattinen tarina ja hyvin vähän puhuttua dialogia, jolloin eletään paljolti hetkessä. Laulaminen lisää painetta, mutta se tuo spontaaniutta. Se on uhkayritys, jonka hyödyt painavat riskiä enemmän.
(Episodi/JV)
Lue lisää Les Misérables -elokuvasta uudesta Episodista 2/2013!