Miksi ovi ei mene kiinni? Elokuvan Shut the Door päähenkilö menettää äitinsä, minkä jälkeen jostain yliluonnollisesta syystä hän ei pysty sulkemaan asuntonsa ulko-ovea ja hänen asuntoonsa alkaa tulla vieraita ihmisiä.
Realistisia ja mystisiä elementtejä yhdistelevä Jens Lienin ohjaustyö on yksi uuden Episodin mukana tulevan dvd:n elokuvista.
– Jens, mistä sait idean elokuvaan?
Sen käsikirjoitti Per Schreiner. Teimme siihen aikaan yhteisyötä useissa projekteissa. Ihastuin elokuvan ideaan, siinä oli surrealistinen johon samastuin. Nuori mies on täysin kyvytön kohtaamaan elämää yksin ja joutuu tunkeilijoiden kohteeksi koska ei osaa suojella itseään. Kuten kertojaääni sanoo: “Kun seisoo täysin paikallaan ei voi suojella itseään.” Tavallaan sitä on jokaisen liikkeensä summa. Jos ei pysty liikkumaan, ei käytännössä ole mitään.
– Miksi päätit kuvata elokuvan täysin ilman vuorosanoja?
Pidin tyylistä, jossa visuaalinen ilme on suuremmassa roolissa kun näytetään tunteita.
– Näyttelijän kasvonilmeet ovat uskomattomia. Miten löysit hänet rooliin?
Roolien valinta kesti pitkään kuten minulla yleensäkin. Meillä oli useita hyviä näyttelijöitä. Trond Fausa Aurvåg, joka esittää roolin, oli tavallaan uusi silloin. Hän oli näytellyt eräässä mainoksessa. Pidin hänen tavastaan näytellä tämä rooli. Hänellä on ainutlaatuinen kyky pitää naama peruslukemilla. Ja siitä tuli hauska ja herkkä rooli.
– Miten käytät huumoria Shut the Doorissa?
Käytän mielelläni pokka pitää -huumoria. Fyysistä huumoria. Pieniä liikkeitä ja näyttelemistä, joka on sekä absurdia että hauskaa. Esimerkiksi tapa, jolla päähenkilö liikuttaa sormeaan, kun hän ei saa ulko-ovea lukittua. Näemme sen yleiskuvassa takaapäin, mutta silti tämä pieni yksityiskohta kertoo paljon roolihahmon ajatuksista ja on samalla hauska. Pidän mustasta huumorista. Luulen että totuuteen pääsee syvemmälle huumorin avulla. Voi nähdä kaiken tietystä perspektiivistä ja samalla voi olla mukana roolihahmon tunteissa.
– Onko mielestäsi olemassa pohjoismaalaista huumoria?
Minusta on. Se on pokka pitää -huumoria, jota voi nähdä useiden ohjaajien töissä. Jäykkää, sanatonta, hyvin mustaa ja yleensä kertoo miehistä. Sen täytyy heijastaa sitä, miten näemme itsemme täällä pohjoisessa.
Teksti: Mads Suldrup, Thomas S. Sejersen / Filmmagasinet Ekko