Robert Downey Jr. ja Robert Duvall sparraavat David Dobkinin ohjaamassa perhedraamassa The Judge, jossa yhdistyvät menneisyyden arvet ja dramaattiset nykytapahtumat.
Teksti: Johanna Juntunen, Toronto
Marvel-supersankarina paluun parrasvaloihin tehnyt Robert Downey Jr. esittää ylimielistä asianajaja Hank Palmeria, joka palaa lapsuudenkotiinsa äitinsä hautajaisiin, ja saa tietää, että hänen isäänsä, pikkukaupungin kunnioitettua tuomaria Joseph Palmeria (Robert Duvall) epäillään murhasta. Hankin ja isä-Josephin välit ovat jäätävät, eikä kumpikaan halua kohdata kipeää menneisyyttä saati muuttaa tilannetta. Menestyksestä huolimatta isä halveksuu sanakikkailijana ja lain manipuloijana pitämäänsä Hankia.
Yksityiselämässään Hankilla menee vielä huonommin, sillä avioliitto missivaimon kanssa vetelee viimeisiään. Palmer piilottaa todelliset tunteensa näppärän sanailun taakse, kunnes hän alkaa etsiä totuutta ja tiiviimpää yhteyttä perheeseensä, johon kuuluvat ikääntyvän isän lisäksi veljet Glen (Vincent D’Onofrio) ja Dale (Dex Shepard). Draaman on ohjannut David Dobkin.
– Elokuvassa käsitellään monenlaisia ongelmia ihmissuhteissa, asioista sopimista ja välien selvittelyä, jota haemme elämässä. Aina emme kuitenkaan saavuta tätä päämäärää syystä tai toisesta, Dobkin sanoo Toronton elokuvajuhlilla.
Viime vuodet Iron Man -hahmoa näytelleelle Downey Jr:lle ihmissuhdedraama oli tervetullut haaste. Elokuva on näyttelijän ja hänen tuottajavaimonsa Susan Downeyn (Iron Man 2, Sherlock Holmes -elokuvat) ensimmäinen yhteinen projekti heidän perustamansa Team Downey -yhtiön nimissä. Downey Jr. luki käsikirjoituksen, kun hän poti nilkkavammaa Iron Man 3:n kuvausten aikana. Susan piti roolia ihanteellisena miehelleen.
– Halusin ehdottomasti nähdä Robertin tässä roolissa. Olimme molemmat hyvin inspiroituneita käsikirjoituksesta, sillä se on tyylillisesti lähellä 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun elokuvia. Toisinaan on mukava katsoa elokuvia, joissa supersankari ei pelasta maailmaa, Susan Downey myöntää.
Downey Junioria elokuvassa viehätti myös pikkukaupungin arvojen esilletuominen, niiden säilyttäminen ja ajatus juurilleen palaamisesta.
– Niin yhtiötämme johtava David Gambino kuin Susan ja minä olemme tehneet suuren budjetin elokuvia vuosikausia, mutta lähdimme liikkeelle hyvin pienistä elokuvista, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt. Halusimme tehdä elokuvan, jota meidän ei oletettu tekevän, mutta meille tämä oli paluu tuttuihin maisemiin, Downey Jr. vakuuttaa.
Vaikka näyttelijän ansioluettelossa on toimintasankarin lisäksi rooleja sellaisissa elokuvissa kuin Chaplin, Zodiac, Wonder Boys ja The Soloist, hän ei ole ottanut näin suurta haastetta vastaan lähes kymmeneen vuoteen.
– Tämä on ehdottomasti älyllisin rooli, jossa olen koskaan näytellyt. En selvinnyt siitä fyysisellä temppuilulla, sillä kaikki piti löytää korvien välistä.
Myös ohjaaja David Dobkin palasi lähtöpisteeseen, sillä hittikomediasta Kuokkavieraat (Wedding Crashers, 2005) huolimatta hän on aina tuntenut olonsa luontevammaksi draamojen parissa. Hän muutti Hollywoodiin 1990-luvulla haaveenaan tehdä sen kaltaisia elokuvia kuin Hikinen iltapäivä. Dobkin alkoi hahmotella The Judgen tarinaa oman äitinsä poismenon jälkeen. Hoivattavan ja hoivaajan roolit olivat vaihtuneet.
– Monissa kulttuureissa on tapana, että eri sulkupolvet asuvat saman katon alla. Amerikassa ja länsimaisessa kulttuurissa näin ei yleensä ole, joten etäännymme vanhempiemme fyysisestä ja henkisestä ikääntymisestä. Lähdin rakentamaan tarinaa näiden kolmen veljen ja heidän isänsä suhteesta perheen äidin kuoleman jälkeen ja miten heidän elämänsä muuttuu sen jälkeen, Dobkin
sanoo.
Dobkin kirjoitti tarinan ja loi hahmot Nick Schenkin (Gran Torino) kanssa. Schenk ja Bill Dubuque viimeistelivät käsikirjoituksen.
Musiikkidraamasta Kantrin kaipuu (Tender Mercies, 1983) Oscarin voittanut Robert Duvall, joka nähtiin viimeksi Jack Reacher: Tappajan jäljillä -toiminnassa, on 83 vuoden ikäisenä hieman hidastanut työtahtia, joten hän valitsee projektinsa huolella.
– Tämä on todellinen näyttelijöiden elokuva upeine hahmoineen. Halusin myös työskennellä kaikkien elokuvassa mukana olleiden kanssa. David toi kuvauksiin positiivista intoa, joten tämä oli hyvin houkutteleva projekti minulle, Duvall perustelee.
Lapsenkaltaisesta innostaan huolimatta Dobkin hioi näyttelijäsuorituksia pitkään ennen kuvausten aloittamista. Kyseessä ei ollut pelkästään käsikirjoituksen lukeminen pöydän ympärillä kuten usein on tapana.
– En ole koskaan kokenut niin intensiivistä harjoittelujaksoa sitten teatteriaikojeni. Aikaisemmin harjoitteleminen kuului osana esituotantovaiheeseen, mutta siitä on lähes luovuttu. Kun Dobkin oli saanut harjoitusjakson päätökseen, muistelimme Bobbyn kanssa, että näinhän elokuvia oli tapana tehdä.
Muistatko sen päivän? Downey Jr. kysyy vieressään istuvalta Duvallilta.
– Tarkoitat sitä päivää, kun improvisoimme tunnin ja 20 minuuttia. Siinä ajassa paljastui paljon asioita, ja oli fantastista kokeilla eri vaihtoehtoja ja puheenaiheita roolihahmoinamme. Aloimme tuntea toisiamme tämän harjoituksen ansiosta. Se oli kuin sulatusuuni, jossa kaikki hahmot kasvoivat yhteen. Se oli hieno osa koko prosessia, Duvall kiittelee.
Ronskista sananvaihdosta huolimatta dynamiikka Downey Jr:n ja Duvallin välillä perustui kunnioitukseen.
– Bob Duvall on sen tason näyttelijä, että kaikki haluavat aina tulla tervehtimään häntä. Joka kerta, kun kuvasimme kohtausta ravintolassa ja Bob tuli paikalle, kävelin hänen pöytäänsä. Hän katsoi minua sen näköisenä, kuin minun ei olisi pitänyt tulla moikkaamaan, ja pelästyin, mutta en voinut ajatellakaan, että en olisi huomioinut häntä. Mutta täytyy myöntää, että työskenteleminen Duvallin kanssa oli kuin terapiaa omaa isäsuhdettani ajatellen, joten säästin elokuvan ansiosta paljon rahaa, keventää Downey Jr.
Duvall naurahtaa.
– Kuulostaa hyvältä. Itse olen vain isäpuoli, mutta käsikirjoituksessa oli paljon helmiä. Jopa minä uskon kasvaneeni tämän kokemuksen kautta iästäni huolimatta.
Tulehtunut isä-poika-suhde ei ole The Judgen ainut juonikuvio, sillä muuttaessaan Chicagoon Hank on jättänyt taakseen myös ensirakkautensa Samanthan (Vera Farmiga). Aluksi Sam näyttää jääneen junnaamaan paikoilleen, mutta ei Hankin tavoin pidä pikkukaupungissa elämistä rangaistuksena.
– Sam kääntää päät asenteellaan. Hänessä on sellaista itsevarmuutta, että kaikilla naisilla pitäisi olla hänen kaltaisensa ystävä. Kaikki elokuvan hahmot hakevat anteeksiantoa joko tietoisesti tai tiedostamatta. Se on hieno opetus, jonka näen itse äitinä laajemmassa mittakaavassa, Farmiga kertoo.
Pitkästä erosta huolimatta Samin ja Hankin suhde ei ole täysin kylmennyt.
– Keskityin ajattelemaan ensirakkauden voimaa. Se on ihana asia, joka vaikuttaa meihin kaikkiin ja määrittää myös Samin ja Hankin suhdetta. Ensikokemus on niin vahva, että ihmisille jää jonkinlainen elinikäinen yhteys ensimmäisen rakkautensa kohteen kanssa.
Hahmot ovat monella tapaa toistensa vastakohtia.
– Samin ei tarvitse todistaa itselleen eikä muille mitään. Hank sen sijaan hakee hyväksyntää koko ajan, Farmiga vertaa.
Downey Jr. pitää Samin hahmoa merkittävänä osana elokuvaa.
– Hank jätti Samin ilman mitään selitystä 20 vuotta aikaisemmin, vaikka tämä olisi voinut ollut hänen elämänsä nainen. Muissakin ihmissuhteissaan Hankin on vaikea arvostaa aitoutta, vaikka se katsoo häntä suoraan silmiin.