Brittiohjaaja Guy Ritchie palasi vuoden 2019 elokuvalla siihen mitä tekee parhaiten. The Gentlemen on rautaisella tähtikaartilla varustettua väkivaltaista rikoselokuvaa.
Matthew McConaugheyn esittämä Mickey Pearson dominoi Lontoon huumebisnestä mutta haluaisi myydä valtakuntansa ja vaihtaa diilaukset leppoisiin eläkepäiviin. Valtakunnan kuninkuudesta käydään kovaa taistoa, väkivaltaisin seurauksin.
Hugh Grant varastaa show’n toimittajanilkkinä. Charlie Hunnam on mainio Pearsonin oikea käsi. Hunnamin ja Grantin yhteiset kohtaukset ovat elokuvan hauskinta antia. Colin Farrell on myös hyvässä vedossa, ja Henry Golding todistaa jälleen olevansa lupaava näyttelijä, vaikka hahmo on tylsin porukasta.
The Gentlemen on ahdettu hieman liian täyteen, mutta se on silti erittäin viihdyttävä. Vitsit naurattavat ja näyttelijät ihastuttavat.
– Meillä oli kuvauksissa hauskaa, kuten voi nähdä, McConaughey kertoi Episodin haastattelussa, kun The Gentlemen tuli ensi-iltaan helmikuussa 2020.
– Kun sain käsikirjoituksen, sen maailma tuntui niin Guy Ritchien elokuvalta. Halusin olla osa niiden gangstereiden ja ulkopuolisten maailmaa. Jokaisen hänen kirjoittamansa hahmon voisi ottaa ulos tästä ja rakentaa kunkin ympärille oman tarinan. Hän kirjoittaa omanlaistaan todellisuutta. Luodit sattuvat, ihmiset kuolevat, mutta samalla isketään silmää, eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti.
Myös Michelle Dockery kertoo aina pitäneensä Ritchien elokuvista.
– Varsinkin tässä lajityypissä. Katsoin elokuvia kuten Puuta, heinää ja muutama vesiperä ja Snatch, kun aloittelin näyttelijänä. Olisin halunnut olla mukana niissä, joten tässä on vähän toteutuneen toiveen makua.
Näyttelijöiden mukaan energisen Ritchien kuvauspaikalla asiat voivat muuttua hetkessä.
– Paljonkin, Dockery nauraa. – Hän voi muuttaa dialogia viime hetkellä, joten on oltava varpaillaan ja valmis liikkumaan nopeasti. Kun siihen antautui, se oli oikeastaan vapauttavaa, hyvin erilainen tapa työskennellä.
– Guy ei vain kirjoita kohtauksia uusiksi aamulla herätessään, hän saattaa tehdä niin kesken kohtauksen ja ottojen kaksi ja kolme välissä hän heittää peliin viisi uutta repliikkiä, McConaughey komppaa nauraen.
– Aluksi se turhauttaa, mutta kun uusi materiaali on parempaa, ei oikein voi väittää vastaankaan, Dockery tunnustaa.
– Sitä vain toivoo, että osuu heti naulan kantaa, kun on vasta kuullut uuden vuorosanan ja kamerat käynnistyvät uudelleen saman tien, McConaughey nyökkäilee.
Näyttelijöiden mukaan uudelleenkirjoitukset johtuvat siitä, että vasta kuvauksissa Ritchien kuulee Ivan Atkinsonin kanssa kirjoittamansa dialogin.
– Hän kuuntelee ja sanoo, että: ”Se oli kamalaa, kuka tämän paskan on kirjoittanut?” McConaughey nauraa.
– Mitä sitä voi muuta sanoa, kuin että: ”Sinä”. Hän ottaa jotain pois tai lisää jotain, ja sitten kokeilemme eri versioita, hän ehdottaa jotain, minä ehdotan jotain takaisin, joku työryhmästä yhtyy puheeseen, ja Guy puntaroi asioita kunnes sanoo pitävänsä jostain, jota päättää kokeilla. Hänellä on koko ajan kirjuri kirjoittamassa asioita ylös, ja heti neuvonpidon päätteeksi on kysyttävä häneltä, että mihin hittoon lopulta päädyimme.
– Koska sen on jo ehtinyt unohtaa, Dockery nauraa. – Hänen dialogissaan on jotain musikaalista. Joskus näkee kuinka hän kääntyy pois monitoreista ja vain kuuntelee kohtausta. Jos se ei miellytä, hän muuttaa sitä.
Lue myös: Nyt Netflixissä: Henry Cavillin tyylikäs vakoojaleffa – seikkailu kylmän sodan keskellä
Hugh Grant valittaa Ritchien tästä puolesta pilke silmäkulmassa.
– Yleensä haluaisin ajatella, että olen hyvin joustava ja pidän uusista asioista, mutta kun on neljä viikkoa opetellut kolmen sivun mittaista puhetta, se on yli viisikymppiselle vaikeampaa, hän nauraa.
– Sanat katoavat mielestä nopeammin kuin aikaisemmin. Sitten kuvauspaikalla saa kolme uutta sivua. Kun kysyin, mitä minun olisi tarkoitus niillä tehdä, Guy sanoi, että älä huolehdi, meillä on teleprompteri. Ja minähän en teleprompteria käytä, en ole mikään uutistenlukija! Meillä oli hienoinen riita siitä. Mutta pidän muutoksista ja muokkasin vuorosanojani jonkin verran suuhuni sopiviksi ja hän oli erittäin ymmärtäväinen.
Yleensä Ritchien gangsterielokuvissa on ryhmiä, joiden johtajat kilvoittelevat äärimmäisen alfauroksen paikasta. Nyt pakkaa sekoittaa Dockeryn hahmo.
– Kuten monessa Guyn gansterielokuvassa useampi tyyppi on valta-asemassa. He kuvittelevat olevansa alfoja, mikä ei välttämättä ole totta, mutta se on osa niiden hauskuutta. McConaughey analysoi. – Kaikki huijaavat itseään kyvyistään ja asemastaan ja kuvittelevat ottavansa vallan viimeisenä pystyssä pysyvänä tyyppinä. Michelle ja minä olimme hieno taistelupari, hyvin tietoisia territorioistamme, voimastamme ja vaikutusvallastamme, siinä ei ollut mitään machoa.
– Minustakaan ei tuntunut siltä, vaikka suurin osa porukasta on miehiä, Dockery pohtii. – Pidin sen porukan meiningistä, eikä Rosalind ole stereotyyppinen gangsterin vaimo, joka katsoo asioita sormien läpi ja teeskentelee tietämätöntä. On selvää, että hän on menossa mukana ja antaa mielipiteensä kuulua. Se oli minusta virkistävää tämän tapaisessa elokuvassa.
McConaughey käynnisti noin kuusi vuotta sitten Teksasin yliopistossa kurssin käsikirjoituksen tiestä valkokankaalle.
– Olin huomannut kuinka erilainen lopullinen elokuvani saattoi olla alkuperäiseen käsikirjoitukseen verrattuna. Oli kiinnostava tutkia miksi ja miten ne olivat muuttuneet. Budjetin leikkaukset tai lisäykset, ohjaajan näkemyksen muuttuminen leikkaushuoneessa. Poistetut suosikkikohtaukset, koska niihin ei ollut varaa ja niin edelleen. Kurssini vie oppilaat kronologisesti läpi käsikirjoituksen muuttumisen matkalla valkokankaalle. 27 vuoden kokemuksellani voin sanoa, että alfan olemukseen kuuluu kokemuksen tuoma epäpätevyys.
Lue myös: Guy Ritchie on saanut huippunäyttelijät tulevaan sarjaansa – James Bond, Mad Max ja Oscar-voittaja
– Näissä leffoissa on hauskaa kuinka gangsterit ovat luoneet oman universuminsa ja sen luonnonlait. Heitä eivät kahlehdi muun sivilisaation sosiaaliset tavat. Se on fantastinen joukko oman tiensä kulkijoita, silmäniskun päässä karikatyyreistä. Parhaat gangsterit eivät elä yhteiskunnan laitamilla, he luikahtavat läpi keskeltä, meidän joukostamme, emmekä edes tiedä sitä.
Ronski Rosalind on melkoista vaihtelua Dockeryn Downton Abbey -hahmolle.
– Se oli minullekin mukavaa vaihtelua, koska aksenttini oli nyt lähempänä sitä, mitä kuulin kasvaessani. Esitin lady Marya niin pitkään, että ihmiset oikeasti hämmästyvät, kun avaan suuni tässä elokuvassa. Mutta perheelleni ja muille, joiden kanssa vartuin, se on minulle luontevampi puhetapa. Mitä näyttelijä muuta kaipaa kuin saada tutkia erilaisia ihmisiä ja persoonallisuuksia.
Dockery kertoo huomanneensa alalla muutoksen suhtautumisessa naisiin.
– Käyn paljon enemmän vuoropuhelua tekijöiden kanssa naishahmojen kuvaamisesta ja kolmiulotteisuudesta. Mutta taisin tulla alalle, kun käänne oli jo tapahtunut. Tämä elokuva on hyvä esimerkki siitä. Jos miettii naishahmoja aiemmissa Guyn elokuvissa, Rosalind on hyvin erilainen hahmo niihin verrattuna.
Hurmurirooleihin yleensä yhdistetty Hugh Grant nautti niljakkeen näyttelemisestä, ja ehkä siksi hahmosta tuli niin mainio.
– Otan tuon kohteliaisuutena, Grant nauraa. – Olen alkanut tuntea vetoa yhä vastenmielisempiin rooleihin. Mitä kamalampi ihminen sitä parempi.
Mallia Grant pystyi ottamaan oman elämänsä valitettavasta tapauksesta.
– Olette saattaneet lukea, että minulla on ollut ilo tutustua muutamiin roskalehdille työskennelleisiin yksityisetsiviin, jotka hakkeroivat puhelimeni, murtautuivat kotiini ja varastivat terveystietojani. Käytän heitä hieman, lainaan pukeutumista, hiustyylejä, aurinkolaseja ja sen sellaista. Vähän ääntä. Mukaani tarttui tietty isottelu: ”Anna kun mä sanon sulle, mä olen alan paras. Voit löytää halvemman, mutta mä olen paras”, näyttelijä heittäytyy pikkunilkin rooliin.
– Se oli varsin hyödyllistä, sillä elokuvan Fletcher on epävarma, narsistinen isottelija. Pääasiassa rakennan hahmoni kotona istuen. Kirjoitin tyypille kokonaisen elämäkerran. Ajattelin, että koulussa hän halusi olla coolien tyyppien porukassa, mutta ei päässyt mukaan, ja hän oli vähän nörtti. Ehkä hän oli varastanut avaimet rehtorin toimistoon ja houkutteli halukkaita mukaan. Eikä kukaan halunnut. Hän tykkäsi pahatapaisista tyypeistä ja rikollisista elokuvissakin. Siksi hän on koukussa elokuviin. Se oli taustatarinani. Hän varmaan rakasti Scorsesea ja vastaavia. Yleensä elokuvia, ja siksi puin hänet vähän Federico Fellinin malliin.
Hahmon paksu aksentti hermostutti Grantia.
– Olen aina tehnyt aksentteja, ennen elokuvia ansaitsin elantoni tekemällä radiomainoksia hassuilla äänillä. Minulla on aina ollut se taito, mutta juttelin Guyn kanssa, että kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen en usko, että se olisi hyvä idea. Hän sanoi, että älä nyt, anna palaa. Äänitin erilaista puhetta iPhoneeni, ja hän kommentoi mikä toimi ja mikä ei. Toivottavasti se nyt toimii, mutta olin kyllä hermostunut.
The Gentlemen esitetään nyt televisiossa useampaan kertaan:
- La 14.12.2024 klo 00.45, Nelonen
- Ma 30.12.2024 klo 00.00, Nelonen
- Ma 30.12.2024 klo 21.00, Hero
- Su 5.1.2025 klo 21.00, Hero
Katso traileri alta.
Haastattelu: Kirpi Uimonen
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.