Tänään nähdään televisiossa vuonna 2024 valmistunut Konklaavi.
Netflixin Länsirintamalta ei mitään uutta -elokuvan ohjanneen Edward Bergerin Konklaavi on erikoinen elokuva. Eri ohjaajan käsissä elokuva olisi rauhallinen, tasainen draama, mutta Berger ja käsikirjoittaja Peter Straughan muovaavat siitä piikittelevän jännityselokuvan, joka tuntuu ajoittain Game Of Thrones -jaksolta parhaalla mahdollisella tavalla.
Elokuvan alussa paavi kuolee ja Ralph Fiennesin esittämä kardinaali Lawrence määrätään johtamaan uuden paavin valintaprosessia. Suuri joukko kardinaaleja sulkeutuu Vatikaanin holveihin äänestämään uutta paavia, mutta valinta ei olekaan niin yksinkertaista kuin voisi luulla.
Bergerin elokuva on viihdyttävä ja teatraalinen, mutta elokuvan silmäkulmasta löytyy myös pilkettä. Vaikka elokuvan teemat ovatkin kovin vakavia, Berger muistuttaa jatkuvasti, että vaikka seuraamme ehkä maailman hurskaimpia miehiä, he ovat kuitenkin silti miehiä, jotka halajavat vaikutusvaltaa ja auktoriteettia.
Fiennes on uskottava ja arvoituksellinen elokuvan pääosassa. Koko elokuvan näyttelijäkaarti on ensiluokkainen, mutta Fiennes on Conclaven ankkuri. Vaikka Lawrence on aluksi elokuvan sankari ja moraalisesti vakaa omatunnon ääni, alkaa katsoja elokuvan puolivälissä kyseenalaistaa onko edes Lawrencella sittenkään puhtaat jauhot pussissa.
Fiennes manipuloi taitavasti katsojan ajatuksia, ja näyttelijän suoritusta on ilo seurata.
Lue myös: Stranger Things -maailma jatkuu – Katso tästä kaikki syyskuun Netflix-uutuudet
Isabella Rosselini esittää Sisar Agnesia, joka palvelee kardinaaleja valintaprosessin aikana, mutta Agnes on myös erityisen taitava puikkelehtimaan miesten valtataistelujen seassa. Rosselinia nähdään valkokankaalla yhteensä vain hieman yli seitsemän minuuttia, mutta rooli on Conclavelle elintärkeä juonen kannalta ja se tuo mukavaa vaihtelua miesvoittoiseen elokuvaan.
Konklaavi on jännityselokuva, joka pallottelee myös draaman ja elokuvan loppua kohti jopa trillerin välillä. Heti elokuvan ensihetkistä alkaen Konklaavi haiskahtaa hieman vaaralliselta, ihan kuin katsoisimme jotain kiellettyä. Elokuvassa kuultuja rukouksia ei ole käännetty englanniksi tai suomeksi, ja tuntuukin, että Konklaavi tarjoaa meille maallikoille harvinaisen kurkistuksen täysin eri maailmaan.
Bergerin ohjaus on hienovaraista, ja ohjaaja selvästi luottaa fiksusti näyttelijöidensä roolisuorituksiin. Conclave ei ole yhtä vakava tai tunteellinen kuin Länsirintamalta ei mitään uutta, mutta Bergerin kyky mukautua ja soveltaa kykyjään on vaikuttavaa. Berger luo elokuvalle myös mieleenpainuvan ja paljonpuhuvan visuaalisen ilmeen yhdessä kuvaaja Stéphane Fontainen kanssa.
Bergerillä täytyy olla myös rautaiset hermot, sillä mikä tahansa elokuva, joka sijoittuu katolisen kirkon käytäville, joutuu heti suurennuslasin alle. Konklaavi ei varsinaisesti yritä saarnata kirkon virheistä tai sanoa mitään uutta sen sisällä tapahtuvista valtataisteluista, mutta kirkko ei myöskään säästy pistävältä kritiikiltä.
Konklaavi esitetään nyt Suomen televisiossa ensimmäistä kertaa. Elokuva nähdään Yle Teemalla keskiviikkona 2.9.2026 klo 21.00. Areenassa 16.10.2026 saakka. Katso traileri alta.
Arvio: Maria Lättilä. Toimittaja: Jussi Huhtala
