Tänään tv:ssä: Musadiggari, älä missaa tätä ”rockelokuvien King Kongia” – 30 vuotta sitten ilmestyi yksi kaikkien aikojen musiikkielokuvista

IMDb-arvosana 7,2.

Suuria amerikkalaisia aiheita kompromissittomalla tyylillään elokuvissaan käsitellyt Oliver Stone kuuli The Doorsin musiikkia ensi kerran 1960-luvulla Vietnamissa.

Bändin synkät ja psykedeeliset sanoitukset tekivät ohjaajan mukaan lähtemättömän vaikutuksen lähes jatkuvassa pilvessä olleisiin sotilaisiin.

Kemikaalit koituivat myös The Doorsin nokkamiehen Jim Morrisonin kohtaloksi. Morrison kuoli huumeilla aiheutettuun sydänkohtaukseen Pariisissa 3. heinäkuuta 1971, vasta 27-vuotiaana.

Samana vuonna valmistui myös 25-vuotiaan Stonen ensimmäinen elokuva, 11-minuuttinen Last Year in Viet Nam, jota seurasi tasan 20 vuotta myöhemmin suurelokuva The Doorsista.

Stonen visiota kaikkien aikojen kulttibändistä voi hyvinkin nimittää rock-elokuvien King Kongiksi.

Vuonna 1991 valmistunut The Doors on iso, äänekäs ja räyhäävä tuotanto, joka ei nöyristele perinteisten musiikki- tai henkilökuvakonventioiden äärellä. Se on stonemaiseen tapaan tyylikkäästi ohjattu ja teknisesti briljantti kuvaus taiteen, sisäisten demonien ja äärimmäisen päihdekäytön raadollisesta suhteesta.

Val Kilmer tekee uransa parhaan suorituksen Morrisonina, jota näyttelijä muistuttaa ulkoisesti häkellyttävän paljon. Kilmer myös laulaa itse useissa kohtauksissa, jopa niin hyvin, että bändin loput jäsenet eivät osanneet erottaa Kilmerin ääntä Morrisonista elokuvan nähdessään.

Tarina alkaa 1965 Morrisonin opiskellessa elokuvaa Los Angelesissa ja päättyy Liskokuninkaan kuolemaan Pariisissa The Doorsin ollessa maineensa huipulla. Bändin muiden jäsenten lisäksi (rooleissa Kevin Dillon, Kyle MacLachlan ja Frank Whaley) elokuva keskittyy Morrisonin naisiin, joista keskeisimpiä esittävät Meg Ryan ja Kathleen Quinlan.

The Doors esitetään nyt televisiossa kolmeen otteeseen:

  • Ke 08.12.2021 klo 22.00, TV5
  • Pe 10.12.2021 klo 00.25, TV5
  • Su 12.12.2021 klo 01.25, Kutonen

Katso traileri alta.

YouTube video

Arvio: Tuomas Riskala