Perjantaina valkokankaille saapuva Imaginaerum on ollut tekeillä jo pitkään. Ensi-illan lähestyessä elokuvan visionääri Tuomas Holopainen sekä ohjaaja Stobe Harju ovat molemmat tyytyväisiä lopputulokseen, mutta nyt on molempien aika alkaa käsitellä tätä kokemusta ja siirtyä taas eteenpäin.
Imaginaerumin tekoprosessi lähti liikkeelle jo viisi vuotta sitten.
– 2007 sain ensimmäisen idean siitä, että seuraavan levyn biisit voisi jollain tavalla visualisoida konkreettisesti, muistelee Holopainen.
Tuo ensimmäinen idea oli kuitenkin hyvin erilainen kuin valmis lopputulos. Alun perin tarkoitus oli tehdä jokaisesta levyn kappaleesta oma lyhytelokuvansa. Holopainen kirjoitti 13 erillistä tarinaa sekä niihin musiikit ja soitti Harjulle pyytääkseen tämän mukaan projektiin.
– Holopainen oli hullu mies ja on edelleenkin, pohtii Harju jälkikäteen mutta innostui ideasta itsekin.
Kahden tarinankertojan kehittämä projekti muuttui tässä vaiheessa kuitenkin paljon, kun ohjaaja ehdotti elokuvallista ratkaisua. Holopaiselle ajatus 13 tarinan yhdistämisestä yhdeksi kokopitkäksi elokuvaksi oli ”hirmuinen mullistus”, koska säveltäjä ei ollut tätä mahdollisuutta vielä koskaan ajatellutkaan.
Projektin lähtiessä kehittymään yhdeksi kokonaisuudeksi Holopainen antoi Harjulle vapaat kädet juonen suhteen. Ohjaaja valitsi Mikko Rautalahden käsikirjoittajaksi, ja he tekivät tarinasta useita versioita, joita Holopainen luki ja hyväksyi muutamin korjausehdotuksin.
Varsinaista dialogia ei visionääri itse kirjoittanut lainkaan. Hän tarjoili elokuvan yksittäiset ideat ja visiot sekä niihin musiikin. Yksittäisissä kohtauksissa ja niiden ideoinnissa Holopaisen kädenjälki näkyy kuitenkin selkeästi. Myös tarinassa hyvin keskeisessä roolissa oleva Lumiukko oli säveltäjälle hyvin tärkeä elementti, jonka juuret yltävät miehen lapsuuteen asti.
Joka joulu televisiossa esitettävä Lumiukko-animaatio ja siinä kuultava Walking in the Air -kappale ovat Holopaiselle todella tärkeitä.
– Siinä on vaan jotain, minkä kokee hirveän omaksi. Ja kun se on mennyt niin syvälle ihon alle niin sen pitää jotenkin tulla sieltä myös pois.
Tuossa purkamisessa auttaa Imaginaerumin kappale Storytime, jonka Holopainen kirjoitti mielessään visio Lumiukon kanssa lentämisestä lumisissa maisemissa.
Elokuvan synkkää ja mahtipontisen visuaalista ulkoasua on verrattu Tim Burtonin tyyliin ja erityisesti Lumiukon hahmon on Harju kuullut näyttävän Jack Skellingtonilta elokuvasta Painajainen ennen joulua. Tarkoituksella eivät tekijät kuitenkaan etsineet vaikutteita Burtonista tai kenestäkään muusta, vaan muokkaavia lähteitä voi olla lukuisia. Ohjaaja painottaa Imaginaerumin olevan Nightwishin näköinen elokuva, joka voi kuitenkin esimerkiksi värimaailmaltaan muistuttaa Burtonin tyyliä.
Vaikka Imaginaerumin keskiössä onkin suomalainen bändi, elokuva on hyvin kansainvälinen. Quebecissä kuvattu tarina on englanninkielinen ja lähes kaikki näyttelijät Ilkka Villiä ja Nightwishin jäseniä lukuunottamatta ovat kanadalaisia. Holopainen ja Harju molemmat halusivat alunperin kuvata elokuvan Suomessa, mutta Kanadaan lähtemiselle oli pätevät syyt.
Tarinan takia näyttelijöiden piti puhua äidinkielenään englantia – muutaman vieläpä ranskalaisella aksentilla. Lisäksi Kanadassa tarjotaan elokuvien tekoon ”tax credit system”, jonka ansiosta tuotanto saa veronpalautuksia jokaisesta paikallisesta työntekijästä ja siellä tehdystä työstä. Tämän ansiosta elokuvan budjetista saatiin puolet isompi kuin se olisi ollut Suomessa. Jokainen elokuvan avainhenkilö tarinan luojasta tuottajaan ovat kuitenkin suomalaisia, minkä ansiosta Imaginaerum on pohjimmiltaan kotimainen elokuva.
Jo kuvauksiin mennessä Ghost River -kappaleen tarina jouduttiin jättämään tarinan ulkopuolelle, ja leikkausvaiheessa elokuvasta jäi Holopaisen mukaan lisää tavaraa pois. Mies ei tiedä tuleeko Imaginaerumista pidennettyä versiota. Kotiteatterijulkaisu on tässä vaiheessa vielä niin kaukana, että sitä mietitään sitä alkuvuodesta. Visionääri kuitenkin uumailee, että joitain musiikkivideoita julkaisulle voisi tullakin.
Nyt Nightwish keskittyy keikkailuun. Tulevaa ja seuraavaa levyä on bändin parissa jo mietitty, mutta Holopainen kertoo konkreettisten päätösten teon olevan tässä vaiheessa vielä turhaa. Itsensä ja bändin haastaminen on miehen mukaan tärkeää, ja joku koukku pitää keksiä, jotta levyn tekeminen on mahdollisimman mielenkiintoista.
Tällä kertaa tuo koukku oli levyn kanssa ilmestynyt elokuva, seuraavasta ei ole vielä tietoa. Elokuvan tekemisestä Holopainen kuitenkin nautti vaikeista hetkistä huolimatta ja kertoo, että voisihin sitä kokeilla jossain vaiheessa uudestaankin.
– Mutta ei nyt ainakaan pariin vuoteen. Pitää levähtää välissä ainakin elokuvan tekemisen saralta.
Teksti: Arla Lehtinen
Kuva: Jana Blomqvist