Stephenie Meyer kirjoitti 2005–2008 neljä romanttista kirjaa amerikkalaisen koulutytön ja satavuotiaan mutta ulkoisesti teinikomistukseksi jääneen vampyyrin on-off-lemmensuhteesta. 2020-luvulle tultaessa noin 50 kielelle käännettyjä opuksia oli myyty yli 160 miljoonaa kappaletta. Vuosina 2008 ja 2009 Meyer oli eniten kirjoja Pohjois-Amerikassa myynyt kirjailija.
Niistä tehtiin tietysti elokuvasovitukset, jotka olivat pienelle Summit-tuotantoyhtiölle melkoinen jättipotti sen saatua oikeudet franchiseen, joka tuli tunnetuksi The Twilight Sagana ja keräsi maailman lippukassoilta 3,36 miljardia dollaria.
Menestys tietysti aiheutti vastareaktion. Kirjoja ja etenkin elokuvia arvosteltiin Meyerin uskonnon vuoksi ja saagan nuoria tähtiä mollattiin. Erityisesti Twilightia vähäteltiin, koska sen kohderyhmä, pääasiassa tytöistä koostuvat teinit ja esiteinit ovat perinteisesti olleet helppo maalitaulu. Eihän Twilight-leffoja voi elokuvataiteen mestariteoksiksi kehua, mutta Episodi katsoi niitä aikoinaan siitä näkökulmasta, miten ne toimivat suosittujen kirjojen sovituksina valkokankaalla.
Kun Catherine Hardwicken ohjaama Twilight – Houkutus ilmestyi vuonna 2008, Episodi summasikin: ”Yliluonnollisen teiniromanssikirjasarjan ensimmäisen osan filmatisointi on elokuvana kömpelö, mutta täyttää tehtävänsä suositun teoksen kuvituksena.” Twilightia oli arvosteltu siitä, että sen vampyyrit ovat pidättyväisiä mitä mitä tulee verenimemiseen ja seksiin. Episodin mielestä se johtui siitä, ettei ”Twilight-kirjoissa ole kyse kauhusta vaan teiniromansseista, joissa on yliluonnollisia elementtejä”. Faneihin tuo teiniromanssi kolahti, ja Kristen Stewartista ja Robert Pattinsonista tuli kertaheitolla supertähtiä. Lue koko arvio täältä.
Houkutuksen kerättyä valtavan kassan jo ensi-iltanaan Summit aloitti saman tien jatko-osan Twilight – Uusikuu tuotannon. Summitin tinkaaminen sai Hardwicken luopumaan jatko-osasta ja hänen tilalleen saatiin mainio Chris Weitz, jonka fantasiaspektaakkeli Kultainen kompassi oli juuri flopannut pahasti. Säästöliekki näkyi Episodin mukaan, mutta isompi ongelma oli Meyerin päätös erottaa rakastavaiset juuri, kun heihin oli ihastuttu, mikä hävitti jännitettä.
Silti Episodi antoi myös vuoden 2009 jatko-osalle kolme tähteä sillä varauksella, että katsojan olisi syytä tietää tarinan taustat ja mielellään fanittaa sitä valmiiksi: ”Tarkkaan kohdeyleisölleen suunnattu Uusikuu on romaania tuntemattomalle paikoitellen tuskallista katsottavaa. Sen teiniromanssit ovat paatoksellisia ja tarina etenee töksähdellen tunnetilasta ja tapahtumasta toiseen. Ensimmäiseen osaan verrattuna roolisuoritusten jäykistely on kuitenkin jonkin verran pehmentynyt. Lisäksi naispuolisia katsojia hemmotellaan paidattomilla, lihaksia pullistelevilla nuorukaisilla.” Lue koko arvio täältä.
Vuonna 2010 ilmestyneeseen kolmanteen osaan ohjaajaksi oli saatu David Slade, mikä sai veden herahtamaan kielelle Episodin toimituksessa. Olihan Slade tehnyt jo mainiot leffat Hard Candy ja etenkin verisen vampyyrirymistelyn 30 päivää kaamosta. Twilight – Epäilys sai ilmestyessään myös kolme tähteä ja ytimekkään kuvauksen ”sarjan viihdyttävin”.
Arviossa Slade selvästi teki jotain oikein, koska teinisöpöläisten romanssiin ei ainoastaan tullut oikeaa vampyyriuhkaa. Elokuva näytti hyvältä, sen vitsit tuntuivat huvittavilta, ja mikä oleellisinta, se onnistui paikoin olemaan jopa aikuisen arvioijan silmissä aidosti romanttinen! Lue koko arvio täältä.
Suuri loppuhuipennus jaettiin Harry Potterin tavoin kahteen osaan. Twilight – Aamunkoi, osa 1 ilmestyi 2011 ja osa 2 heti perään 2012. Kummankin ohjauksesta vastasi laatuohjaaja Bill Condon, ja Episodin ohjaaja palkitsi alkuosan peräti neljällä tähdellä – antoihin neljäs elokuva lopulta uskollisille faneille jotain sellaista, jota he olivat odottaneet jo pitkään. Ei siitä tässä yhteydessä sen enempää, ettei tule tehtyä juonipaljastuksia. Lue koko arvio täältä.
Valitettavasti sekä Condon että Meyer pudottivat pallon, kun olisi ollut aika huipentaa koko saaga. Ensinnäkin edellisen osan tapahtumat veivät pois paljon romanttisen teinipyörityksen jännitteestä. Kaiken lisäksi se ratkaisi pyöriä liikkeessä pitäneen kolmiodraaman tavalla, joka tuntui sekä huijaukselta että terveen paperit omaavien mielessä myös aika pervolta.
Elokuva sai Episodilta nuivimman arvion koko sarjasta, vain kaksi tähteä. Jotain plussaakin löytyi, sillä kirjan sivujen tahtojen taisto oli muutettu kunnon fyysiseksi yhteenotoksi, joka sopii paremmin elokuvaan. Silti sitä ei pidetty tarpeeksi hyvänä palkkiona loppuun asti jaksaneille faneille. Lue koko arvio täältä.
The Twilight Saga on romanttisen ya-fantasian peruspilareita, mutta löytyy muitakin syitä tutustua siihen mahdollisista ennakkoluuloista huolimatta. Ensinnäkin se on esimerkki vielä 2000-luvun ensimmäisella vuosikymmenellä voimissaan olleesta ilmiöelokuvasta. Vuosituhannen alussa loppuvuotta hallitsivat ensin Lord of the Rings -elokuvat, jotka sitten antoivat tilaa Harry Pottereille ja Twilighteille. Viimeistään koronapandemia teatterisulkuineen tuntuu lopettaneen moisten hittien voittokulun.
Ajankuvaakin kiinnostavampaa on bongata näyttelijöiden joukosta tuttuja kasvoja. Stewartin ja Pattinsonin oletettiin jäävän rooliensa vangiksi, mutta he onnistuivat rikkomaan lokeronsa ja nousemaan jopa arvostetuiksi näyttelijöiksi. Ontuva kolmas pyörä Taylor Lautner ei onnistunut saamaan uralleen vastaavaa nostetta, mutta saaga toimi hyvänä alustana muutamallekin tulokkaalle.
Anna Kendrickille rooli Kristenin Bella-hahmon silloin tällöin kuvassa vilahtavana koulukaveri Jessicana oli ensimmäisiä näkyvämpiä suorituksia valkokankaalla. Oscar-voittaja Rami Malek teki yhden varhaisista esiintymisistään eksoottisena vampyyrinä Twilightin päätösosassa.
Bryce Dallas Howard oli tehnyt jo joitakin isojakin rooleja, mutta tuskin oli haitaksi, että hän pääsi esittämään pahaa Victoria-vampyyriä, kun hahmoa kahdesti esittäneelle Rachelle Lefevrelle tuli aikatauluongelmia. Sitä seurasivat sitten Piiat ja tietenkin Jurassic World. Mainittakoon vielä MCU:n Ronan the Accuser, Lee Pace, joka vuonna 2012 esiintyi sekä Twilightin päätöksessä nomadivampyyrinä että Hobitin avauksessa Thranduil-haltiana!
Oli mukana myös jo asemansa vakiinnuttaneita näyttelijöitä. Dakota Fanning oli ollut juhlittu lapsinäyttelijä, joka Volturi-vampyyrin roolinsa aikaan oli hakeutumassa aikuisempiin rooleihin. Hänen ohellaan Volturi-klaaniin kuuluivat myös Cameron Bright (Birth, X-Men: The Last Stand) ja ennen kaikkea Michael Sheen, joka ei aikaisemmin tuntunut voivan tehdä mitään väärin. Hänen vampyyriruhtinaansa meni kuitenkin jopa Twiligthin mittapuulla juustoiseksi.
Oman mielipiteensä heistä ja koko saagasta voi nyt tarkistaa katsomalla elokuvat yksitellen tai tarttumalla mahdollisuuteen 3. marraskuuta, jolloin tarjolla on The Twilight Saga -maratooni elokuvateattereissa!
