Taiteellisesti onnistuneita elokuvia tehnyt J-P Valkeapää on ohjannut mahdollisesti helpoimmin lähestyttävän elokuvansa. Hetki lyö kertoo suomalaisista juopoista ja rikollisuudesta Espanjan auringon alla.
Ohjaaja-käsikirjoittaja J-P Valkeapäätä voi luontevasti kutsua auteuriksi. Hänen edelliset pitkät elokuvansa Muukalainen (2008), He ovat paenneet (2014) ja Koirat eivät käytä housuja (2019) ovat kaikki olleet valtavirrasta poikkeavia elokuvia, joissa on vahvan omaperäinen tyyli.
Tähän mennessä Valkeapää on saanut Jussi-ehdokkuuden jokaisesta pitkästä elokuvastaan – se on fakta, jota ohjaaja ei sano miettivänsä uusia elokuvia tehdessään.
Hetki lyö poikkeaa Valkeapään edellisistä elokuvista. Kyseessä on komediallinen rikoselokuva, joka tapahtuu Fuengirolassa, Espanjan auringon alla. Paikassa, jossa suomalaiset ovat lomailleet ja vetäneet märkää siitä asti, kun pakettimatkat keksittiin.
– Urallani ei ole ollut satumaista menestystä. Ei ole ollut tarvettakaan lähteä toistamaan sellaista voittajakaavaa tai tehdä minkään tietyn tyyppistä elokuvaa. Se on ehkä keskinkertaisen menestyksen tuoma vapaus.
Valkeapää pitää valppautta elokuvien tekemisessä tärkeänä. Hän ei halua tuudittautua siihen, mitä on milloinkin tekemässä, ja ihmettelee elokuvantekijöitä, jotka lähtevät pelon tai taloudellisen menestyksen takia toistamaan samaa kaavaa elokuvasta toiseen.
Valkeapää muistuttaa, että elokuvan tekeminen vie elämästä pari vuotta. Hän sanoo miettivänsä välillä pitkäänkin omia käsikirjoituksiaan – onko työ sen arvoinen, että sen eteen jaksaa nähdä ”puolitoista vuotta hankaluuksia”?
– Minun on pakko löytää jotain, joka puhuttelee. Annan työlle kaikkeni. Projektiin pitää uskoa niin syvästi, että jaksan sen rumban.
Kuvasta elokuvaksi
Valkeapää kertoo, että yleensä edellisestä elokuvasta kuluu noin puoli vuotta, ennen kuin uusi projekti löytyy. Hetki lyö -idea syntyi näyttelijä Pekka Strangin lähettämästä kuvasta. Strang oli kuvaamassa sarjaa Fuengirolassa.
– Hän tiesi, että arvostan sellaista Suomi-meininkiä. Kaikenlaisia yksityiskohtia, kuten kauppoja ja baarien julkisivuja, sellaista omalaatuista estetiikkaa. Yhdessä kuvassa kevyttoppatakkiin pukeutunut suomalainen nainen istui terassilla. Oli helmikuu, eli siellä on ollut viileää. Naisella oli edessään kaljatuoppi, jonka pohjaan hän katsoi. Se katse teki kovan vaikutuksen, tuntui että nainen katsoo jotenkin oman maailmansa loppuun sinne kaljatuopin sisään.
Kuva ei jättänyt Valkeapäätä rauhaan. Hän alkoi miettiä kaupunkia syvemmin. Mieleen tuli paikan rikollisuus: se on esimerkiksi Euroopan merkittävä huumesatama. Syntyi ajatus henkilöhahmoista. Kapakkaa pitävä nainen, tämän apumies, naisen vankilassa oleva mies. Katteissa oleva ryöstösaalis. Aineksia oli kasassa, mutta käsikirjoitus ei edennyt.
– Olin tehnyt Kari Hotakaisen kanssa televisiosarjan, jota ei ikinä tuotettu. Yhteistyömme oli ollut hedelmällistä, ja ajattelin että olisimme voineet kehittää tästä jotain yhteistä. Hänen seuraava kirjansa tuli ajatuksen tielle.
Loppuvuodesta 2019 Valkeapää oivalsi liittää alkoholismin vahvemmin projektiin. Roolihenkilöitä tuli lisää, ja käsikirjoituksen ensimmäinen versio oli valmis alkuvuonna 2020.
– Sitten covid alkoi jylläämään. Vuosi 2020 oli vähän omituinen. Karanteeni kesti pitkään ja kirjoitin kolme pitkän elokuvan käsikirjoitusta. Kaksi omaa alkuperäistä ja yksi tilattu, sovitettu käsikirjoitus.
Korona alkoi näkyä Hetki lyö -käsikirjoituksessa. Jollakin tavalla teos kertoo maailmanlopusta – ja ketkäpä olisivat paremmat henkilöt sijoittaa maailmanlopun keskelle kuin suomalaiset juopot.
– Ihmiset pelkäävät elämän merkityksettömyyttä. Joidenkin mielestä luomme oman merkityksemme, mutta juopon elämä tuntuu paenneen merkityksellisyydestä ja kaikki on vain itsensä sumuun saattamista. Ihmisillä on haave riippumattomuudesta ja vapaudesta, mutta juopothan toteuttavat sitä. Jos se haave näyttää yhtä aikaa painajaiselta, yhdistelmä on hyvin hämmentävä.
Taide inspiraation lähteenä
Ideat elokuviin voivat syntyä mistä tahansa – elämästä, mutta kaikki taide musiikista kirjallisuuteen inspiroi. Hetki lyö sai vaikutteita Elmore Leonardin, Donald E. Westlaken ja Charles Willefordin veijarijännäreistä. Elokuvista vaikuttimena toimi esimerkiksi Peter Yatesin Kuuma kivi, jota Valkeapää kuvaa erinomaiseksi.
– Se on hienoimpia veijarikomedioita ja Westalaken filmatisoinneista ylivoimaisesti paras. Katsoin sen lapsena kymmeniä kertoja. Myös Quentin Tarantinon Jackie Brownin tietynlainen arkisuus ja rytmi ovat vaikuttaneet. Siitä puuttuu Tarantinolle tavanomainen rehvastelu. Toki Jackie Brown perustuu Leonardin kirjaan.
Uusinta elokuvaansa Valkeapää pitää selkeästi puhtaimpana lajityyppielokuvanaan. Kolme edellistä elokuvaa on paljon vaikeampi asettaa tiettyyn muottiin. Hetki lyö on myös ohjaajansa juonivetoisin elokuva, jossa on eniten dialogia.
– Aihe valitsee muotonsa, sen mitä lähdetään tavoittelemaan. Elokuvakatsojana olen kaikkiruokainen. Tänä vuonna olen nauttinut eniten Top Gun: Maverickista, joka oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen, ja Nopesta. Poikkeuksellista, että kaksi noin isoa elokuvaa on niin onnistuneita. Tosin, eihän Suomessa hirveästi arthousea teattereissa edes näe, valikoima on aika suppea.
Valkeapää näkee, että markkinatalouden lainalaisuudessa pyörivä elokuvateollisuus voi tuottaa myös hyvää taidetta, mutta kilpailu rahoituksesta Euroopassa on kovaa. Samoista rahoista kilpaillaan ympäri maailmaa. Omia elokuviaan Valkeapää ei katso enää ensi-illan jälkeen. Häntä kiinnostavat uudet ajatukset ja haasteet.
Kohti tuntematonta
Näyttelijöitä ei ole vaikea löytää, mutta Valkeapää myöntää, että roolitus on näyttelijäohjauksen kannalta tärkein vaihe. Jos näyttelijä ei ole rooliinsa oikea, hahmo voi epäonnistua. Outi Mäenpää ja Johannes Holopainen olivat itsestäänselvät valinnat, muut roolit koekuvattiin.
Ilkka Heiskasen rooliin suunniteltiin toista näyttelijää, mutta yhteistyö osoittautui mahdottomaksi. Heiskasen mukanaolo oli onnenpotku: hän nosti hyvin käsikirjoitetun hahmon tasoa entisestään, ja Valkeapäästä tuntui kuin hän olisi syntynyt esittämään hahmoa.
– Ilkka kysyi ensimmäiseksi paikalle tullessaan, missä vessa on. Hän otti kamman ja teki sen vesikampauksen, mikä on monelle juopolle viimeinen tapa pitää itsensä kasassa. Se kampa. Oman sukuni historiasta ja juoppoja seuranneena tiedän. Ajattelin heti, että tämä ihminen tietää mitä on tekemässä. Tietenkin myös koekuvaus oli ilmiömäisen hyvä.
Näyttelijät saavat Valkeapäältä kiitosta. Ensemble oli tiivis ja kohtauksia harjoiteltiin jopa vapaapäivinä, mikä auttoi koko projektia. Se tuli tarpeeseen, koska kuvaukset olivat ”todella raskaat”. Hetki lyö kuvattiin Kanarialla ja elokuvaa tehtäessä oli valtava kiire. Kuvauspäiviä oli 30, mitä Valkeapää pitää nyt vaarallisen optimistisena. Elokuvanteko ei ole koskaan helppoa, mutta nyt vaikeusastetta oli ohjaajan mukaan hieman liikaa.
– Kun suoratoistopalvelut ovat lisänneet tuotantoa niin valtavasti, Euroopassa on työvoimapula. Etsimme nelisen kuukautta ennen tuotannon alkua työntekijöitä, eikä kaikkiin työtehtäviin saatu parasta a-ryhmää. Toiseksi, vieraassa kulttuurissa puhutaan englantia, esimerkiksi espanjalaisille ja saksalaisille. Kommunikaatio on vaikeaa jo suomalaiselta suomalaiselle.
Lopputulokseen voi kuitenkin olla tyytyväinen. Valkeapää sanoo, että vaikka hän ei ajattele uralähtöisesti, tavoitteita on paljon. Tärkein niistä on tehdä hyvä elokuva.
– Tehdä jotain sellaista, joka yllättäisi itsenikin. Kiinnostaa tuntematon, jota en pysty tarkkaan vielä kuvittelemaan. Sitä kohti menen aina, kun teen elokuvaa. Yritän tehdä jokaisesta elokuvasta paremman kuin edellinen. Yritän olla toistamatta itseäni ja tehdä jotain merkityksellistä.
Haastattelu: Jesse Raatikainen
Kuvat: Pietari Peltola, Sami Kuokkanen/Elokuvayhtiö Komeetta
