Muukalainen

30.1.2009 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Estetiikaltaan vahva esikoiselokuva kerännee vielä paljon palkintoja, mutta yleisömenestystä siitä tuskin tulee.

    Elokuva on siitä hieno taidemuoto, että sen kautta tarinaa voi kertoa monilla eri tavoilla. Jukka-Pekka Valkeapään ensimmäisessä pitkässä ohjaustyössä, elokuvassa Muukalainen, tarinaa kerrotaan puheen sijaan pienten eleiden, äänten ja tunnelman kautta. Tarinan päähenkilö, nimetön pikkupoika (Vitali Bobrov), yksinkertaisesti ei puhu. Hän työskentelee maatilalla äitinsä kanssa ja käy tapaamassa vankilassa viruvaa isäänsä. Eräänä iltana tilalle ilmestyy turvapaikkaa etsivä haavoittunut mies. Isän käskystä muukalainen otetaan vastahakoisesti huostaan.

    Tuomo Hutrin kuvaus ja elokuvan visuaalisuus yleisestikin ovat aivan upeita. Katsojalta tarkkaavaisuutta vaativa elokuva pysyy myös tarinaltaan kiehtovan arvoituksellisena loppuun asti. Vähäeleiset näyttelijät täydentävät tätä kokonaisuutta. Bobrovin esittämän pojan tunteiden tulkinnanvaraisuus tekee hänestä hyvin samaistuttavan. Kauneus ja vähäpuheisuus tekevät elokuvasta universaalin. Näin hyvin kerrottu tarina toimii yhtä hyvin missä vain. Suomella onkin tässä hyvä vientivaltti kansainvälisille elokuvajuhlille.

    Lisää luettavaa