Veitset esiin – Tähtien murhasota alkaa

Rian Johnsonin uralle on mahtunut paljon elokuvia (The Brothers Bloom, Looper) ja tv-sarjoja (Breaking Bad), mutta parhaiten ohjaaja ehkä tunnetaan Star Wars -sarjan The Last Jedi -elokuvan ohjaajana. The Last Jedi aiheutti kohua fanien keskuudessa, sillä se on franchisen sisällä radikaalisti erilainen elokuva niin tarinaltaan kuin visuaalisestikin. Nyt Johnson palaa valkokankaille uuden, täysin alkuperäisen elokuvan kanssa.

Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvafestivaaleilla ja voitti kriitikot ja yleisön puolelleen. Daniel Craig esittää elokuvassa yksityisetsivä Benoit Blancia, joka tutkii varakkaan Harlan Thrombeyn mahdollista murhaa. Veitset esiin sai Euroopan ensi-iltansa Lontoon elokuvafestivaaleilla, ja ohjaaja Rian Johnson kävi myös pitämässä pitkän luennon Mark Kermoden johdolla ennen ensi-iltaa.

Kermode näyttää innokkaalle yleisölle Veitset esiin -elokuvasta kohtauksen, jonka aikana Johnson hymyilee leveästi. Elokuva on selvästi saanut vaikutteita Agatha Christiestä, ja Kermode uteleekin miksi palata Christien aikaiseen tarinankerrontaan?

– Olen ollut Agatha Christie -fani lapsesta asti. Olen lukenut hänen kirjojaan koko elämäni ajan ja olen suuri murhamysteerielokuvien fani. Erityisesti niiden, joissa Peter Ustinov esitti Hercule Poirotia 1970- ja 80-luvuilla. Parhaita olivat Kuolema Niilillä [1978] ja Rikos auringon alla (1982). Ne eivät olleet komedioita tai parodioita vaan suoraviivaisia mysteereitä, jotka olivat itsetietoisia ja leikitteleviä. Halusimme tuoda murhamysteerin vuoteen 2019. Emme modernisoimalla sitä antamalla jokaiselle puhelimen vaan tekemällä mitä Agatha Christie teki hahmojensa kanssa. Ne tuntuvat vanhoilta ja tunkkaisilta nyt, mutta Christie teki karikatyyriversioita oikeista ihmisistä, jotka elivät hänen aikanaan. Halusimme tehdä saman ja luoda elämää suurempia hahmoja.

Yleisölle näytetyssä kohtauksessa Lakeith Stanfieldin esittämä etsivä kuulustelee Thrombeyn perheenjäseniä Benoit Blancin istuessa taustalla. Erityisesti Toni Colletten esittämä Joni Thrombey on kohtauksessa mukana, ja näyttelijättären herkullisen pistävä ulosanti saa kiitosta Johnsonilta.

– Voisin katsoa Toni Collettea koko päivän. Hän on uskomaton. Minulla oli hauskaa tätä elokuvaa tehdessä, oli hienoa saada näin iso joukko kokoon ja antaa heille näin isoja hahmoja ja katsoa heitä pitämässä hauskaa niiden kanssa. Ja Daniel, hän todella antaa palaa roolin kanssa.

Kermode huomauttaa, että näytöksessä jossa hän näki elokuvan, yleisö nauroi enemmän kuin monessa komediassa, vaikka elokuva saa synkkiäkin sävyjä.

– Se oli minulle tärkeää, kun lähetin käsikirjoitusta ihmisille. Suurin viittaus monille ihmisille on Clue [1985], jota rakastan, mutta se on komedia ja parodia. Halusin olla todella selvä siitä, että haluan tehdä elokuvan, jossa on huumoria, mutta joka on oikea mysteeri. Toivottavasti saatte elokuvasta irti mysteerin ratkaisemisen ilon, mutta saatte myös nauraa, Johnson toteaa.

Lajityypin aakkoset

Entäpä elokuvan vaikuttava näyttelijäkaarti?

– Hahmot ovat lähes karikatyyrejä, mikä juontaa juurensa jälleen rakkauteeni Christien kirjoihin. Tein elokuvan toivoen, että se toimisi elokuvana murhamysteereistä, mutta myös aitona mysteerinä itsessään. Ja elokuvana, jolla on tunteellinen sisin, ja joka on tyydyttävä myös sen jälkeen kun olet ratkaissut elokuvan pähkinän. Se tarkoittaa, että meillä piti olla ainakin toinen jalka maan pinnalla roolittaessamme elokuvaa. Suosikkiroolisuorituksiani ovat sellaiset, jotka ovat suuria mutta realistisia. Ja näyttelijöiden täytyy olla todella taitavia pystyäkseen menemään niin pitkälle kuin näyttelijät tässä elokuvassa menevät ja silti olla uskottavia, aitoja ihmisiä.

Perhepotretissa Don Johnson, Jamie Lee Curtis, Chris Evans, K Callan, Ana de Armas, Christopher Plummer, Michael Shannon, Jaeden Martell, Riki Lindholm, Toni Collette ja Katherine Langford.

Daniel Craigin hahmo elokuvassa on vallan charmikas ja supliikki mies. Iso-Britanniasta kotoisin oleva, James Bondin roolista tuttu Craig heittää päälle paksun etelävaltioiden aksentin ja Blancin jokainen ele on viimeisen päälle harkittu ja hiottu.

– Kirjoitin hahmolle aksentin muutamasta eri syystä. Ustinovin Poirot on paras Poirot, koska mielestäni hän vangitsi hahmon hölmöyden hyvin. Se on minusta tärkeä elementti hyvälle etsivälle, kuten Columbossa ja Miss Marplessa, tosin eri tavalla. Marple ei ole tollo, mutta hän on kiltti ja tarjoilee teetä eikä häntä oteta vakavasti ennen kuin epäilty viedään poliisiautolla pois. Halusimme tavoitella samaa aksentilla.

Veitset esiin -elokuvan tarina on monimutkainen, ja yleisö ehkä uskoo tietävänsä missä mennään, mutta Johnson löytää aina uusia tapoja vetää matto yleisön jalkojen alta. Kermode kyseleekin oliko tarina kehitetty ”väärinpäin” eli oliko Johnsonilla loppuratkaisu selvillä ennen muiden tapahtumien kirjoittamista?

– Aloitin miettimällä genreä ylipäätään ja olen samaa mieltä [Alfred] Hitchcockin kanssa, joka ei pidä murhamysteereistä. Hänen ongelmansa genren kanssa oli, että se johtaa yhteen suureen paljastukseen, ja siksi Vertigo muuttuu mysteerielokuvasta jännityselokuvaksi. Halusin kaikki murhamysteerin peruselementit, kuten monet hahmot ja kohtauksen elokuvan lopussa, jossa etsivä selittää kaiken. Siinä on takaumia, mutta mietin miten tuon siihen enemmän Hitchcockia.

Johnson tunnetaan erityisesti genre-ohjaajana ja vieläpä sellaisena, joka uskaltaa rikkoa valitsemansa genren sääntöjä. Johnsonin ensimmäinen pitkä elokuva Brick toi film noirin takaisin nykypäivään ja The Last Jedi on täysin uudenlainen Star Wars -elokuva. Myös Looper tunnetaan yhtenä parhaimmista aikamatkustuselokuvista.

– Genre antaa yhteiset aakkoset yleisön kanssa, yhteisen shakkilaudan ja säännöt. Se avaa metakeskustelun yleisön kanssa. Koska esimerkiksi murhamysteereissä on tarkat säännöt, joita on noudatettava, ne antavat yleisölle tietyt odotukset. Joten kun tänä päivänä katsoo murhamysteeriä, tietää milloin genren sääntöjä noudatetaan ja milloin niitä rikotaan. Siitä muodostuu hauska kokemus.

Sama prosessi eri mittakaavassa

Puhe kääntyy odotetusti Star Warsiin ja The Last Jediin. Johnsonin lähestymistapa ja erityisesti Luke Skywalker -hahmo nähtiin kovin eri valossa elokuvassa, mikä ymmärrettävästi suututti faneja. Kermode utelee onko Star Wars -elokuvan tekeminen samanlaista kuin muiden elokuvien, erityisesti Veitset esiin. Onko prosessi kuitenkin sama?

– Se on hyvin samanlaista, erityisesti sen suhteen miten yleisön odotukset vaikuttavat aiheeseen. Se on jotain mitä itse rakastaa, haluaa kunnioittaa ja käsitellä oikein. Sitä yrittää lähestyä eri näkökulmista, mutta lopulta yrittää vain päästä aiheen ytimeen. Sama Star Warsin, Looperin aikamatkustuksen, Brickin noirin tai Veitset esiin -murhamysteerin kanssa, sitä haluaa löytää aiheen sydämen. Star Wars -elokuvan tekeminen on oikeastaan hyvin samanlaista muiden elokuvien kanssa. On tietysti asioita, jotka ovat erilaisia, kuten tietokone-efektien kanssa tehtävät kohtaukset, niille on oma prosessinsa. Mutta sen sijaan, että olisi ohjaamassa kohtausta pienessä huoneessa, onkin jättimäisessä huoneessa, jossa on green screen. Ulkona on 40 rekkaa ja pitopalvelu on parempi. Mutta elokuvan mittakaavasta riippumatta kohtauksen teossa on aina kamera ja muutama näyttelijä. Kohtauksesta haluaa tehdä mielenkiintoisen ja saada sen toimimaan. Elokuva elää tai kuolee sen mukaan toimivatko kohtaukset näyttelijöiden välillä.

Chris Evans ja Ana De Arms saavat johtolankoja ohjaaja Rian Johnsonilta.

Johnson myös kertoo The Last Jedin olleen elämänsä paras kokemus ja olleensa Star Wars -fani pitkään. Kermode huomauttaa kuinka kypsästi Johnson suhtautui online-vihan kohteena olemiseen ja näyttää The Last Jedista pätkän, jossa Laura Dernin esittämä vara-amiraali Holdo uhraa itsensä. Kohtauksessa ei ole ääntä lainkaan.

Coenin veljekset ovat lempiohjaajiani. He käyttävät ääntä osana tarinankerrontaa, eivätkä vain elokuvan viimeisenä kerroksena kaiken päällä. Ren Klyce, joka oli The Last Jedin äänisuunnittelija ja työskennellyt Spike Jonzen ja David Fincherin kanssa, on todella taitava. Muistan kun mietimme mitä ottaisimme pois ja kuinka hiljaiseksi teemme kohtauksen. Käytimme tähän yhteen kohtaukseen yhtä paljon aikaa kuin edellisissä elokuvissa käytin kokonaiseen kelaan materiaalia äänen kanssa.

Entä onko Johnsonilla yhtä hyviä muistoja Looperista, jossa Joseph Gordon-Levitt ja Bruce Willis esittivät nuorempaa ja vanhempaa versiota samasta hahmosta?

– Ensimmäinen elokuvani Brick oli menestys, sitten tein Bloomin veijariveljekset, joka ei menestynyt yhtä hyvin, mutta jota rakastin tehdä. Looper oli todella intensiivinen työkokemus, keskityin todella paljon käsikirjoittamiseen saadakseni Joen ja kaikki elokuvan elementit oikein. Minulle Looper on elokuva tavastamme käyttää väkivaltaa ratkaisuna. Halusin tehdä Brucen hahmosta sellaisen, jonka kanssa olisi vaikea olla samaa mieltä. Huomasimme, että on vaikea vieraannuttaa yleisöä Bruce Willisistä. Vaikka Bruce ampuisi lasta kasvoihin elokuvassa, yleisö haluaa uskoa hänestä pelkkää hyvää.

Kermode utelee lopuksi onko Johnson vielä mukana Star Wars -elokuvissa, voimmeko odottaa häneltä uutta elokuvaa?

– Kyllä, Lucasfilm yrittää juuri selvittää mitä on tapahtumassa ja milloin, minä neuvottelen edelleen heidän kanssaan. Minulla on myös muutama muu idea, jotka haluaisin toteuttaa, Johnson vihjailee.

Teksti Maria Lättilä, Lontoo
Kuvat MRC II Distribution Company L.P. / Claire Folger

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Vastaamalla näet muiden vastaukset.