Rikosdraaman tähti Clive Owen: ”En usko sataprosenttisiin sankareihin”

Ranskalainen näyttelijä-ohjaaja Guillaume Canet sovitti Yhdysvalloissa uuden version tähdittämästään ranskalaisesta rikosdraamasta Hyvä veli, paha veli (2008). Briljantilla näyttelijäkokoonpanolla miehitetty Blood Ties sai ensi-iltansa viime vuonna Cannesissa, jonne ohjaaja saapui päätähtensä Clive Owenin kanssa.

Teksti: Tuomas Riskala, Cannes

Blood Ties on tositapahtumiin pohjaava rikosdraama kahdesta veljeksestä, poliisista ja rikollisesta, 1970-luvun New Yorkissa. Sen alkuperäinen ranskalaistarina sijoittuu 70-luvun Pariisiin. Kameran edestä sen taakse siirtynyt Guillaume Canet halusi kuitenkin sijoittaa uusintaversion Yhdysvaltoihin ja tehdä siitä englanninkielisen ohjausdebyyttinsä.

– Rakastin tarinaa jo näytellessäni sen ranskalaisessa versiossa. Se on minulle kuin kreikkalainen tragedia, surullinen ja koskettava. Lisäksi minulla ei ole koskaan ollut veljiä, joten ajatus heidän siteistään kiehtoi minua, Canet kertoo cannesilaisen viinibaarin sohvalla.

Ohjaajan kerronnassa näkyy vahva rakkaus 70-luvun amerikkalaista elokuvaa kohtaan.

– Löysin 70-luvun jenkkielokuvan aikanaan Martin Scorsesen Sudenpesän ja Taksikuskin kautta. Sitten hurahdin 16-vuotiaana John Cassavetesin filmeihin ja myöhemmin Jerry Schatzbergiin, jonka kanssa tein lopulta elokuvankin. Tuon ajan filmeissä on eri henki ja rytmi kuin nykyajan kiireisissä ja ympäri hosuvissa elokuvissa. Ne ovat kärsivällisiä ja kuvaavat elämää sellaisena kuin se on. Niitä tuotettiin aikanaan aikuiselle yleisölle, ei varhaisteineille, ja ne olivat fantastisen hyvin tehtyjä, käsikirjoitettuja ja näyteltyjä, ohjaaja toteaa haikeana.

Canet’n mukaan 70-luvun kultainen kausi ei kuitenkaan merkitse nyky-Hollywoodille enää yhtään mitään.

– Kun menin pitchaamaan Blood Tiesia ensi kerran eräälle studiolle, järkytyin, sillä he eivät edes tienneet kuka Jerry Schatzberg on. Oli myös vaikea voittaa amerikkalaisen työryhmän luottamus. Vaikka olin ohjannut Ranskassa jo kolme pitkää elokuvaa, Yhdysvalloissa kukaan ei ollut kuullut niistä, joten minuun suhtauduttiin kuin aloittelijaan.

Ohjaajansa vieressä istuva Clive Owen esittää elokuvassa vanhempaa veljestä, joka vapauduttuaan vankilasta yrittää pysytellä kaidalla polulla. Yritys epäonnistuu Billy Crudupin tulkitseman poliisiveljen harmiksi.

– Pidän siitä, että saa näytellä monimutkaisia hahmoja. Draama ei ole koskaan mustavalkoista, vaan ihmisissä on aina monta puolta. Hahmoni elokuvassa tappaa ihmisiä ja tekee muutakin kamalaa, mutta samalla hänessä on herkkä ja haavoittuvainen puoli, melkein kuin pikkupojan. En usko sataprosenttisiin sankareihin, sillä heitä ei ole olemassa, Owen toteaa.

Brittitähti sanoo, ettei ole koskaan tuntenut tarvetta itse ohjata, mutta rakastaa työskennellä näyttelijä-ohjaajien kanssa.

– He ymmärtävät näyttelijäntyötä ja sen vaatimuksia parhaiten, koska tekevät sitä itsekin. Toinen tärkeä henkilö tässä tuotannossa oli puhekouluttaja, sillä uskottavan New Yorkin murteen omaksuminen oli todella haastavaa. Onneksi New Yorkissa paikan päällä kuvaaminen auttoi suuresti. Vaikka kaupunki onkin muuttunut paljon, siellä on edelleen etenkin Brooklynissä ja Harlemissa todella autenttisia 70-luvun alueita, joissa vierailu oli mahtavaa.

Clive kertoo uskovansa myös verisiteisiin, sillä hänellä itsellään on peräti neljä veljeä.

– Perhe on tärkein ja veri todellakin vettä sakeampaa. Ilman verisiteitä elokuvan veljekset eivät joutuisi siihen pinteeseen, mihin joutuvat, eikä meillä olisi koko tarinaa, Owen viimeistelee.

Aiheeseen liittyvät jutut