Saksalaisohjaaja Fatih Akin palaa uuden Amrum-elokuvansa myötä toisen maailmansodan viimeisiin hetkiin – mutta tekee sen yllättävän intiimistä, lähes lapsenomaisesta näkökulmasta. Pohjanmeren tuuliselle, elokuvallekin nimensä antaneelle saarelle sijoittuva tarina seuraa 12-vuotiasta Nanningia, jonka arki koostuu hylkeenpyynnistä, yökalastuksesta ja maatilan töistä. Sodan loppu ei kuitenkaan tuo pelkkää helpotusta, vaan paljastaa jotakin paljon lähempää ja henkilökohtaisempaa.
– Minua kiehtoi ajatus paratiisista, joka ei oikeastaan olekaan paratiisi, Akin kertoo. – Amrum näyttää kauniilta ja vapaalta, mutta pinnan alla kytee jotakin, mitä poika ei vielä ymmärrä.
Muistoja ja klassikoita
Elokuvan lähtökohta ei ole täysin Akinin oma. Käsikirjoituksen kirjoitti alun perin saksalaisen elokuvakulttuurin suurnimi Hark Bohm, joka kirjoitti Akinin kanssa tämän In the Fade – Kuin tyhjästä -elokuvan (2017). Amrum perustuu vuonna 1939 syntyneen Bohmin omiin sota-ajan kokemuksiin. Lopulta hän kuitenkin pyysi Akinia ohjaamaan projektin itse.
– Epäröin aluksi, Akin myöntää. – Olen auteur-ohjaaja, ja minun täytyy löytää henkilökohtainen yhteys materiaaliin. Mutta kun aloin työstää käsikirjoitusta uudelleen, jokin muuttui. Se oli kuin adoptoisi lapsen: jossain vaiheessa sitä ei enää kyseenalaista, vaan rakastaa ehdoitta.
Tämä henkilökohtainen suhde näkyy elokuvan sävyssä. Vaikka tarina sijoittuu historialliseen murroskohtaan, Amrum ei ole perinteinen sotaelokuva. Se on kasvutarina, jossa lapsen kokemus maailmasta törmää aikuisten salaisuuksiin.
Akin kuvailee, kuinka hän aluksi lähestyi projektia lähes analyyttisesti.
– Yritin tehdä ”Hark Bohm -elokuvan”. Tutkin hänen kuvakulmiaan, leikkaustaan, tapaansa ohjata näyttelijöitä. Mutta mitä lähemmäs kuvaukset tulivat, sitä selvemmäksi kävi, että se oli turhaa. Minun täytyi tehdä oma elokuvani.
Lopputulokseen ovat vaikuttaneet monet elokuvahistorian klassikot. Akin mainitsee inspiraation lähteiksi muun muassa Vittorio De Sican neorealistiset teokset Polkupyörävarkaat ja Sciuscià – viattomat. Kohtaukset, joissa Nanning etsii yöllä ajopuita toivat Akinin mieleen Charles Laughtonin Räsynuken (The Night of the Hunter).
– Halusin, että elokuvassa on samaa viattomuuden ja uhan rinnakkaisuutta, hän sanoo. – Ja ehkä myös sellaista ystävyyden ja kasvamisen henkeä kuin Rob Reinerin elokuvassa Stand by Me – viimeinen kesä.
Elokuvan mysteeri
Pääosassa nähdään nuori Jasper Billerbeck, joka oli 12-vuotias tehdessään Amrumissa ensimmäisen roolisuorituksensa elokuvassa. Hän sai roolin lähettämällä tekijöille yhdessä äitinsä kanssa nauhoittamansa koenauhan, kun elokuvaan etsittiin päähenkilöä avoimella haulla. Akin kehuu erityisesti nuoren pääosan kantavuutta.
– Nanningin näkökulma on kaikki kaikessa. Hänen kauttaan koemme sekä luonnon kauneuden että sen, miten todellisuus alkaa murentua.
Elokuvan keskeinen teema kiteytyy ajatukseen “karkotuksesta paratiisista”. Sodan päättyminen ei tuo vapautta, vaan paljastaa moraalisia ja henkilökohtaisia ristiriitoja.
– Rauha voi olla pelottavampaa kuin sota, Akin toteaa. – Koska silloin ei voi enää piiloutua.
Ohjaaja liittää teeman myös nykypäivään. Hän kertoo kokeneensa voimakkaan oivalluksen elokuvan valmistumisen kynnyksellä.
– Minulla on ystäviä, jotka ovat alkaneet puhua Saksasta lähtemisestä. Se järkytti minua. Johann Wolfgang von Goethe sanoi, että kotimaa on siellä, missä meidät on sivistetty. En halua jättää sitä ääriajattelijoille.
Tämä henkilökohtainen taso tekee Amrumista enemmän kuin historiallisen draaman. Se on myös pohdinta identiteetistä, perinnöstä ja siitä, mitä tarkoittaa kuulua johonkin paikkaan.
Amrum sai ensi-iltansa keväällä 2025 Cannesin elokuvajuhlilla. Saman vuoden marrasskuussa Bohm kuoli 86-vuotiaana.
– Ehkä tämä oli viimeinen oppitunti, jonka sain Hark Bohmilta, Akin sanoo lopuksi. – Elokuva pysyy aina mysteerinä. Sitä ei voi täysin hallita – voi vain seurata, mihin se vie.
Kuvat ja haastattelut: Warner Bros Entertainment GmbH. Toimittanut Jouni Vikman.