Vihreä animaatioörkki riehuu nyt livenä

Tämän hetken iso juttu on tehdä animaatioelokuvista näyteltyjä versioita. Erityisesti Disney on kunnostautunut tällä saralla, mutta pari vuosikymmentä sitten oli muotia tehdä elokuvista musikaaliversioita. Parhaassa tapauksessa teatterimusikaalin pohjalta tehty elokuva sai uuden teatterikäsittelyn. Helsingin kaupunginteatteri on nyt tehnyt oman sovituksensa vuoden 2001 DreamWorks-animaatiosta Shrek vuonna 2008 Broadwaylla ensi-iltansa saaneesta musikaaliversiosta.

26.8.2016 11:36

Animaatio on erinomainen väline erilaisten populaarikulttuuriviitteiden pudotteluun, ja Shrek-elokuva kunnostautui siinä erityisen ansiokkaasti. Tuttuihin hahmoihin ja satukonventioihin viittaamisen lisäksi se harrasti edelläkävijämäisesti hauskaa kuvainraastamista kääntämällä kuvioita ylösalaisin. Maailma on kuitenkin nyt hyvin erilainen paikka ja varsinkin nuorempi yleisö on tottunut moisiin kyseenalaistamisiin.

Alkuperäisen Shrekin taika toimii silti edelleen yllättävän hyvin. Toki teatteriversiossa elokuvan pitkät ja näyttävät toimintakohtaukset on pitänyt ohittaa nopeasti, viitteellisesti tai kokonaan. Lisäksi sinänsä aina hauska pieruhuumori leijuu näyttämöllä kauemmin jättäen välillä hienovaraisemmat viitteet varjoonsa. Animaatio–näytelmämusikaali-muunnoksen jotkut älynväläykset ilahduttavat kekseliäisyydellään.

Yksinäisen Shrek-örkin matka etsimään prinsessa Fionaa ilkeän kuningaskokelaan puolisoksi ja sen aikana löydetyt ystävyydet ja rakkaudet saavat teatterissa lisäsävyjä hahmojen aivoituksia syventävien laulujen kautta. Vaikka kappaleet eivät musikaalihistorian mieleenjäävimpiä olekaan, ne sisältävät monia huippukohtia ja tilaisuuksia tanssivien ja laulavien näyttelijöiden taidonnäytteisiin. Parhaiten, vaikuttavimmin ja hauskimmin koko hoidon sitoo yhteen Fionan ja Shrekin hyvin yllättävän lopun saava musikaalinen kaksintaistelu.

Shrekin (osassa vuorottelevat Jon-Jon Geitel ja Petrus Kähkönen) rooli on hieman epäkiitollinen: hän on tarinan päähenkilö, mutta uhkaa välillä jäädä enemmän irrottelemaan pystyvien hahmojen jalkoihin. Pippurinen Fiona (Anna-Maija Tuokko / Laura Alajääski) saa näyttäviä omia laulunumeroita eikä Matti Leinon Aasi jää loputtomassa höpötyksessään paljon jälkeen Eddie Murphyn mukaansatempaavasta ärsyttävyydestä. Lehdistönäytöksessä show’n tuppasi kuitenkin varastamaan Antti Timonen moraaliltaan ja ruumiiltaan kitukasvuisena Farquaadina. Hahmon edellyttämä hulvaton fyysinen huumori sai lähes jättämään huomiotta miten hienosti rooli muutenkin vedettiin mainiota laulamista myöten.

Lisää luettavaa