Hellraiserin helvetilliset hekumoinnit ovat saapuneet vihdoin kotiteattereihin myös Suomessa. Jo viime vuonna alun perin ensi-iltansa saanut uudelleenlämmittely oli ehdottomasti odotuksen arvoinen – tarjolla on vanhaa kunnon kenobiitti-meininkiä jossa ei pelätä roiskia veren kanssa.
Jo elokuvan alkumetreillä mennään suoraan syvään päätyyn, kun muuan miekkonen löytää mystisen pulmapelin ja ratkaisee sen. Sitten onkin toimintaa tarjolla, sillä paikalle ilmestyy kukapa muukaan kuin Pinhead ystävineen. Brutaali alkujakso asettaa elokuvan tunnelman korkealle ja näyttää, että nyt ollaan hyvissä käsissä.
Elokuva on rakenteeltaan huomattavasti selkeämpi kuin sarjan vuonna 1987 aloittanut, samaa nimeä kantava Hellraiser. Se on ymmärrettävää, sillä uudelleenkäynnistyksellä yritetään selkeästi houkutella mukaan uusia ja nuorempia faneja. Elokuva kertookin tarinan nuorista aikuisista, joten kohderyhmä ei jää epäselväksi.
Moderni rakenne kuitenkin toimii ja kaksituntinen elokuva etenee rivakasti. Mukana on aiempaa enemmän säikyttelyä, joka tietty kuuluu moderniin kauhuun. Säikäytykset on onneksi rakennettu tyylikkäästi ja ne ovat palkitsevia sekä hyvällä maulla tehtyjä.
Hyvä maku on toki varsin kontroversiaali termi, kun puhutaan Hellraiser-elokuvista. Jos joku ei vielä tiennyt, niin kyseessähän on elokuvasarja jossa demonit hakevat ultimaattista tyydytystä. Ultimaattinen tyydytys on jotain paljon seksiä rajumpaa ja siihen liittyy usein luita, verta ja hikeä. Tätä samaista tunnetta jahdataan myös vuoden 2022 Hellraiserissa, ja se on luonnollisesti iso osa elokuvan tarinaa.
Toinen hyvään makuun ja Hellraiseriin liittyvä pointti on se, että elokuvia on tosiaan tehty jo kymmenkunta ja vain harva niistä on oikeastaan kovinkaan laadukasta katseltavaa. Sarjalla on tietenkin ystävänsä, mutta fakta on se, että alkuperäisen elokuvan jälkeen ei ole tuotettu mitään sen tasolle yltävää. Ei ennen viime vuotta.
Hellraiser on monen mielessä tietenkin synonyymi Pinheadille, eli sarjan pääantagonistille. Roolin alkuperäinen isäntä, Doug Bradley, ei ole ollut hahmon saappaissa enää miltei kahteenkymmeneen vuoteen, eikä ole nytkään, sillä ikoniseen rooliin on palkattu tällä kertaa Jamie Clayton. Ja ai että miten hyvä valinta hän onkaan!
Clayton ottaa Pinheadin roolin vahvasti haltuunsa ja on sopivan selkäpiitä karmiva, mutta samalla niin seduktiivinen. Hänen ote hahmoon on suorastaan huumaava, joten olisi suoranainen tragedia jos häntä ei enää roolissa nähdä.
Pinheadin lisäksi myös muut kenobiitit ovat suunniteltu mielenkiintoisesti ja hyvin. Ne ovat varsin groteskeja ilmestyksiä ja huokuvat uhkaavaa energiaa hitain askeleinsa.
Erityiskiitoksen ansaitsee demonikaartin lisäksi toki myös elokuvan pääosassa nähtävä Odessa A’Zion, jonka suoritus huumeaddiktiosta toipuvana Rileyna on uskomattoman valovoimainen.
On todella harmillista, ettei Hellraiserin uudelleenlämmittelyä nähdä nykytiedon valossa Suomessa fyysisenä kotiteatterijulkaisuna, sillä se on ehdottomasti yksi sarjan parhaista elokuvista ja ansaitsisi paikkansa jokaisen fanin hyllystä. Elokuva on tällä hetkellä vuokrattavissa ja ostettavissa suoratoistona.
Niklas Tirkkonen
Tähdet ★★★★
