Ripa loisii muiden siivellä tuopista tuoppiin pummaamalla kavereiltaan ja tyttöystäviltä.
Hän mieltää itsensä suureksi elokuvataiteilijaksi, vaikka ymmärtämättömät ovat tyrmänneet saavutukset liian seksin ja väkivallan vuoksi. Ryhdistäytyminen ei onnistu edes kun kämppä menee alta, tai ilmaantuu mahdollisuus tehdä uusi elokuva isolla rahalla.
Sam Huber palkittiin debytantti-Jussilla nuoren miehen amokistaan. Lama-ajan niukat resurssit paistavat toteutuksesta ulkoisesti, mutta roolityössä on paljon vereslihaa ja täyttä totta nytkin katsottuna.
Sama pätee myös Mari Vainion naiiviin ja vilpittömään Tiinaan ja Vesa-Matti Loirin isään – tyranni yritysjohtaja ja pilluhaukka on konkarin ohittamattomia suorituksia pitkällä uralla.
Loppukohtaukseen mennessä katsoja on hyväksynyt Ripan vapaan sielun karvoineen päivineen. Se lataa asetelmaan yllättävää karvautta, vaikka ratkaisu saattaa samalla tuoda mieleen myös tulkinnan Jean-Luc Godardin esikoispitkän Viimeiseen hengenvetoon (1960) finaalista.
Matti Komulainen
Tähdet ★★★