Kun mikään ei riitä – Whiplash ja menestyksen hinta

Whiplash on Damien Chazellen ohjaama draama kunnianhimoisesta jazz-rumpalista, Andrew Neimanista (Miles Teller), joka haluaa nousta Manhattanilla olevan eliittikonservatorionsa huipulle. Koulun parasta jazz-yhtyettä johtava opettaja Terence Fletcher (J.K. Simmons) herättää pelonsekaista kunnioitusta oppilaissaan, sillä hän on yhtä tunnettu sadistisista opetusmenetelmistään kuin kyvyistään lahjakkuuksien koulijana. Fletcherin mielestä mikään hinta ei ole liian kallis maksettavaksi menestyksestä.

Teksti: Johanna Juntunen, Los Angeles

Fletcher huomaa Andrewn lahjakkuuden ja antaa nuorelle muusikolle mahdollisuuden osoittaa kykynsä omassa orkesterissaan. Rumpalin täydellisyyden tavoittelu muuttuu nopeasti pakkomielteeksi, kun hänen armoton opettajansa piiskaa häntä niin fyysisen kuin henkisen sietokyvyn äärirajoille.

American Film Institute AFI eli Yhdysvaltain elokuvainstituutti valitsi Whiplashin vuoden elokuvaksi, ja J.K. Simmons (Juno, Spider-Man) on ehdolla näyttelijäkilta SAG:n palkinnon ja Kultaisen maapallon saajaksi. Pari vuotta sitten Chazelle ohjasi lyhytelokuvan Whiplashista, joka palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla 2013.

Aiheestaan huolimatta elokuva ei ole perinteinen musiikin voimasta ja ilosta kertova tarina. Chazelle, joka itsekin soitti rumpuja lukiossa, halusi draamaan vaaran tuntua.

– Pelko oli useimmin kokemani tunne jazzorkesterissa ollessani. Pelkäsin soittavani väärässä tahdissa tai missaavani lyönnin. Kaikkein eniten pelkäsi orkesterin johtajaa. Siksi halusin, että Whiplash on kuin sotaelokuva, jossa instrumentit korvaavat aseet ja jossa sanat viiltävät veitsen tavoin. Sotatantereen sijaan toiminta kulminoituu harjoituksiin tai konserttilavalle, Chazelle kertoo Los Angelesissa.
WHIPLASH
Ohjaajan mielessä oli yksi jazz-musiikin legenda elokuvan käsikirjoitusta suunnitellessaan.

– Nuori Charlie Parker on aina kiehtonut minua. Kukaan hänen aikanaan eläneistä jazz-muusikoista ei olisi uskonut saksofonistin nousevan legendaksi, jos he tunsivat hänet 16–17-vuotiaana. Heille hän oli vain keskinkertainen lahjakkuus. Mutta jotakin hyvin dramaattista tapahtui Charlien ollessa 19-vuotias. Hän tunaroi soolonsa esiintyessään kuuluisalla Reno Clubilla. Yleisö buuasi hänet ulos, mutta kun hän palasi klubin lavalle vuotta myöhemmin, Parker lumosi yleisön. Loppu on historiaa, paljastaa Chazelle.

Miles Teller (Footloose, Divergent – Outolintu, The Spectacular Now), jonka ensiesiintyminen valkokankaalla tapahtui Nicole Kidmanin tähdittämässä Rabbit Hole -draamassa, on soittanut rumpuja 15-vuotiaasta asti. Kovassa nousussa oleva tähdenalku oli näytellyt viidessä elokuvassa perä perää, kun hän otti rumpukapulat käsiinsä Whiplashia varten.

– Olin tehnyt kovan työrupeaman, mutta hakkasin rumpuja kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olin lukenut käsikirjoituksen. Otin rumputunteja kolmena päivänä viikossa neljä tuntia päivässä ja harjoittelin lisäksi yksin. Kuvausten alettua rummutin J.K:n päätä kuvaustauoilla, Teller sanailee.

Simmons luo varoittavan katseen Tellerin suuntaan. Opettaja-oppilas-suhde ei ole kollegoiden välillä täysin ohi.

– Minun osaltani tämä oli kaksivuotinen prosessi, sillä näyttelin ensin lyhytelokuvassa. Luen paljon hyviä käsikirjoituksia, mutta en usein tunne hahmoa omakseni. Damienin käsikirjoitus oli loistava, ja koin tuntevani hahmoni läpikotaisin. Sain päästää Fletcherin roolissa sisäisen paholaisen valloilleen, ja Miles taitaa vieläkin pyyhkiä sylkeäni kasvoiltaan, Simmons virnuilee.

– Eikä pyyhi, heittää Teller takaisin.
WHIPLASH
Pieni sanailu näyttelijöiden välillä on hyvin leppoisaa verrattuna intensiiviseen sparraamiseen kuvauksissa. Teller muistelee kokemusta lämmöllä.

– Luimme J.K:n kanssa käsikirjoituksen kerran läpi pöydän ääressä, vaikka hän ei muistakaan sitä. Kaksi viikkoa myöhemmin olimme kuvauspaikalla ja annoimme palaa. Emme harjoitelleet kohtauksia lainkaan, joten sain maistaa outoja yllätyksiä kylmiltäni. Ottojen välillä vitsailimme J.K:n kanssa, mikä oli täysin päinvastainen asetelma kuin kameran käydessä. Andrew on lumoutunut Fletcherista, mutta samalla pelkää tätä. Damien oli kirjoittanut hahmot niin selkeiksi, että tiesin mihin minun oli pyrittävä joka kohtauksessa.

Yhteistyö sujui niin hyvin, että Teller näyttelee myös Chazellen seuraavassa elokuvassa La La Land.
– Tajusin hyvin aikaisessa vaiheessa uraani, että ohjaaja on elokuvan tärkein lenkki. Käsikirjoitus on totta kai merkittävä osa, mutta kyse ei ole teatterista. Kun olin tehnyt oman osani tässä elokuvassa ja näin lopputuloksen vuotta myöhemmin, olin hämmästynyt, sillä se näytti paljon paremmalta kuin versio, jonka kuvittelin tehneemme. Damien on erittäin yhteistyökykyinen. Hän on avoin ideoille, ja haluaa minun tekevän hahmosta itseni näköiseni. Jos tunnen tarvetta muuttaa vuorosanoja tai jotain muuta hahmossa, hän ei ole ylisuojeleva materiaalin suhteen, Teller kiittelee.

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut