Disney-klassikot järjestykseen 12: Oliverin oppivuodet

Disney-studioilla on ollut tavallista, että ideointisessioissa animaattorit pääsevät heittelemään konseptitason ehdotuksia uusiksi elokuviksi. Niin sai alkunsa tämänkin viikon elokuvamme.

1980-luvun puolivälissä, kun Hiidenpata oli julkaistu, Disney-pomot Michael Eisner ja Jeffrey Katzenberg kutsuivat animaattoreita pallottelemaan ajatuksiaan. Animaattori ja käsikirjoittaja Peter Young (Topi ja Tessu, Hiidenpata) heitti: ”koirien Oliver Twist”.

Charles Dickensin vuosina 1837–39 alunperin jatkosarjana ilmestyneen Oliver Twistin lukeneet tietävät, että kyseessä on hyvin epädisneymäinen, karu ja julma tarina pienen orpopojan koettelemuksista. Aluksi Disney-elokuvakin kuvasti sitä ja ensimmäiset käsikirjoitusversiot kuhisivat murhia ja muita kamaluuksia.

Hiljalleen tarina muuttui hillitymmäksi, ja lopputuloksessa yhtäläisyydet Dickensin klassikkoon ovat hyvin pinnallisia. Päähenkilö, pieni Oliver-kissa on orpo, ja se törmää Fagin-nimisen miehen koirista koostuvaan konnakoplaan, jota johtaa katu-uskottava Dodger. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin, jos ei lasketa, että tarinan varsinainen konna on Dickensin tarinasta nimensä lainannut koronkiskoja ja yleisrikollinen Sykes.

Monen kirjoittajan soppana elokuva ei oikein osaa päättää, kuka on sen päähenkilö. Periaatteessa kyseessä on Oliverin tarina, mutta kisu jää soittelemaan toista viulua aina, kun kuvassa on fonziemaisen cool ja katujen lait tunteva Dodger-koira. Toisaalta Faginin epätoivo hänen yrittäessään keksiä tapoja maksaa velkansa Sykesille on niin oleellinen elokuvaa kuljettava voima, että se tuntuu paikoin sen pääjuonelta.

Oliverin asemaa elokuvan päähenkilönä haastaa sekin tosiasia, ettei hahmolla ole toimintaa täplittävissä musiikkiesityksissä (joista yhden lyriikat olivat Howard Ashmanin ensimmäinen Disney-pesti) omaa nimikkokappaletta. Tässäkin mielessä tarinan kingi on Dodger, sillä koira opettaa Oliveria kaupungin tavoille ääninäyttelijänsä Billy Joelin suulla kappaleessa Why Should I Worry? Jopa hemmoteltu Georgette-puudeli saa oman bravuurinsa Bette Midlerin diivaillessa kappaleen Perfect Isn’t Easy.

Oliver ja kumppanit -elokuvalle aseman Disney-animaatioiden joukossa suokin hieno kattaus kasarihenkistä adult oriented rockia. Edellä mainittujen tähtien ohella sitä esittävät Huey Lewis sekä The Pointer Sisters -hittibändin Ruth Pointer.

Teknisesti Oliver ja kumppanit on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Toisaalta siinä hyödynnettiin jo Kaunottaressa ja kulkurissa käytettyä ideaa koreografioida vauhdikas katukohtaus livenä ja tallentaa se koiran silmien tasolla kannetulla kameralla. Näin saatua filmiä käytettiin sitten pohjana animoinnille.

Toisaalta elokuva oli edelläkävijä Disney-studion opiskellessa tietokoneanimaatiota. Parissa edellisessä elokuvassa tietokoneella oli luotu yksittäisiä erikoistehosteita, mutta Oliverissa yli kymmenen minuuttia pilvenpiirtäjiä, autoja ja muita liikennevälineitä sisältävistä kohtauksista oli toteutettu digitaalisesti. Erityisesti lopun takaa-ajo metrotunnelissa on ensimmäisiä pitkiä kokonaan tietokoneella luotuja kohtauksia Disney-elokuvassa. Aikakaudelle tyypillisesti ero käsityö- ja tietokoneanimaation välillä näkyy selvästi.

80-luvun tähdistä elokuvan ääninäyttelijöiksi oli aikaisemmin mainittujen lisäksi Yhdysvalloissa suosittu pössyttelijäkoomikko Cheech Marin ja Kupla-komediasarjan Richard Mulligan. Molemmat toimivat Faginin ja Dodgerin koirakoplan jäsenten ääninäyttelijöinä. Faginillä äänensä antoi koomikko Dom DeLuise ja Sykesiä esittäneen Robert Loggian roolit kasarigansterileffoissa auttoi tekemään Oliverista oudon kombinaation Dickensmäistä julmuutta, kasaritilannekomediaa ja aikakauden mafialeffoja.

Oliver ja kumppanit (Oliver & Co)
1988
Disney-klassikko #27
Katselukertojen määrä: 3
Erityistä: Elokuvan tarinasta on kreditoitu parikymmentä ihmistä, joista kolmella on käsikirjoituskrediitti. Yksi heistä on viimeksi Loganin ohjannut James Mangold.

Aiheet:

Aiheeseen liittyvät jutut