Marvelin elokuvauniversumi on mullistanut koko Hollywoodin. Jokainen Marvel-universumiin sijoittuva elokuva on nykyään tapaus. Tulevista elokuvista uutisoidaan niin tiuhaan, että kaikenlaiset Marvel-uutiset alkavat tunkea korvista ulos.
Kiinnostus tulevia elokuvia kohtaan on suurta, koska jokainen tuleva Marvel-elokuva on paperilla menestys. Marvel Studiosista on tullut brändi, joka riittää houkuttelemaan katsojia teattereihin. Viimeistään Guardians of the Galaxy todisti, että myös suurelle yleisölle tuntemattomat hahmot voivat kannatella suurmenestystä.
Menestys on pakottanut useimmat suuret studiot muuttamaan ajattelumalliaan ja kaavailemaan omia universumejaan. Universalin klassisen hirviöuniversumin reboottaaminen on edelleen lähtökuopissa. Star Warsin uusi trilogia saa rinnalleen useita samaan galaksiin sijoittuvia spin-off-leffoja.
Odotetusti myös Warner Bros. aikoo luoda nopealla aikataululla oman supersankariuniversuminsa lykkäämällä markkinoille useita DC Comicsin hahmoihin perustuvia supersankarielokuvia.
En pidä itseäni nykyaikaisten supersankarielokuvien ystävänä. Yön ritari (2008) on viimeisin näkemäni erinomainen supersankarielokuva, eikä ole sattumaa, että se ehti markkinoille kun Marvel oli vasta käynnistelemässä elokuvauniversumiaan. Nolanin Batman-trilogiaa hallinnut realistisempi lähestymistapa on syrjäytetty ja supersankarit ovat palanneet takaisin fantasian pariin.
Vuonna 2008 sarjakuvaleffojen määrä oli jo alkanut kasvaa, mutta vasta Marvel-universumin ja ensimmäisen Avengersin jälkeen valittaminen yleistyi. ”Tämä on maailman tylsin villitys. Lentäkää helvettiin, superpellet”, kirjoitti Suomen Kuvalehden elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen ilmiötä käsittelevässä kirjoituksessaan.
Turhautuminen on myös näkynyt joissakin Avengers: Age of Ultronin arvosteluissa, joissa on keskitytty mollaamaan koko universumia yksittäisen elokuvan sijasta. Iltalehden Tuomas Riskala totesi ohimennen omassa arviossaan useimpien Marvel-elokuvien olevan kuraa ja sai odotetusti kommentoijien vihat niskaansa.
Elokuvia ei koskaan tehdä kriitikoille, mutta Rotten Tomatoesin ja Metacriticin perusteella satunnainen valitus on vähemmistön mielipide. Rotten Tomatoesin mukaan ensimmäisen Avengersin arvioista 92 % oli positiivisia. Metacriticin mittari on maltillisempi, mutta selvästi positiivisen puolella sekin. Myös uuden elokuvan arviot Yhdysvalloissa ovat olleet pääosin positiivisia, vaikkakin ensimmäistä Avengersia maltillisempia.
Kriitikoiden kannalta Marvel-leffat ovat harmaalla alueella. Useimmissa on yksinkertaiset mutta toimivat juonet, tehosteet ovat näyttäviä eikä huumoriakaan ole unohdettu. Pääsääntöisesti ne onnistuvat siinä, mitä ne yrittävät tehdä.
Täysin kelvottomia Marvel-elokuvia en ole vielä nähnyt, mutta tylsiä sitäkin enemmän. Marvel-elokuvat ovat valinneet tarkasti laskelmoidun keskitien, eivätkä ota minkäänlaisia riskejä. Kaavamaiset juonet alentavat elokuvat helposti unohdettaviksi Hollywood-tuotteiksi.
Avengers: Age of Ultronin optimaalinen katselukokemus vaatii ensimmäisen Avengersin lisäksi kaikkien aiempien Captain America-, Iron Man- ja Thor -elokuvien näkemisen. Jaetun maailman vuoksi Marvel-elokuvien arvosteleminen omina itsenäisinä teoksinaan mahdotonta. Jopa Sormusten herrat ja Jedin paluu seisoivat vankemmin omilla jaloillaan kuin Age of Ultron.
Marvel-elokuvissa minua häiritsee myös persoonallisuuden puute. Vaikka elokuva on ollut perinteisesti ohjaajan formaatti, Marvel-universumissa ylin valta on tuottaja Kevin Feigella. Jaetun universumin vuoksi elokuvien kuvakerronnan, lavastuksen, puvustuksen ja efektien on oltava keskenään yhdenmukaisia. Yksittäiset supersankarileffat hukkuvat massaan.
Marvel-universumin luonteen vuoksi elokuvasarjoilla ei ole myöskään loppua. Siinä missä vielä 2000-luvulla oli muotia suunnitella elokuvasarjat trilogioiksi, Marvel-universumi voi periaatteessa sarjakuvien tavoin jatkaa loputtomiin.
Todennäköisesti aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Kuten jokainen villitys, tämäkin loppuu aikanaan.
Vuoden 2008 jälkeen teattereissa on nähty peräti 11 Marvel-universumiin kuuluvaa elokuvaa. Vuoteen 2020 mennessä määrä olisi tarkoitus tuplata. Kymmenestä tulevasta elokuvasta kaksi on Avengers-leffoja, sillä sarjan kolmas osa on päätetty jakaa kahtia.
Toisin kuin sarjakuvasankarit, heidän näyttelijänsä eivät ole ikinuoria. Iron Mania esittävä Robert Downey Jr. on jo 50-vuotias. Kun hänen sopimuksensa (joka kattaa vielä seuraavan kaksiosaisen Avengers-leffan) päättyy, näyttelijän- tai rautapukuun sonnustautuvan hahmon vaihto on ajankohtainen.
Sarjakuvissa Marvelin ja DC Comicsin universumeista tuli lopulta taakka. Sama kohtalo voi odottaa myös elokuvia ja niiden alati paisuvaa mytologiaa. Leffojen määrän kasvaessa myös uusien katsojien kynnys hypätä mukaan elokuvauniversumin kelkkaan kasvaa. Vuosikymmenien aikana kasaantunut mytologia on taakka, jonka vuoksi Marvelin kilpailija DC Comics on joutunut reboottamaan sarjakuvauniversuminsa pariinkin otteeseen uusien lukijoiden houkuttelemiseksi.
Missä vaiheessa Marvelin elokuvauniversumi on valmis aloittamaan uudestaan nollasta?
Joonas Alanne
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne
Korjattu 10:29: Poistettu väite Marvel-universumin reboottauksista.